Tyhmä kysymys tarroilla palkitsemisesta

Kiitos myös noista muista neuvoista, kaikki mikä auttaa aamutoimia otetaan käyttöön. :)



ap.

eli ensin on joku asia, joka ei ehkä niin suju kuin pitäsi.



yhdessä lapsen kanssa ollaan sitten mietitty mikä olisi tavoite, esim puen aamulla reippaasti päälle.

sitten se kirjataan omaan vihkoon,. sovitaan iaka esim 2 viikkoa, ja jos/kun se aika on mennyt hienosti ja tarrat on saatu hyvästä onistuneesta toiminnasta, niin saa palkkion, joka siis heti alussa on yhdessä päätetty mikä se on.





näin mennään...





ja kun tuo asia on hoidettu, niin aina löytyy uutta tavoiteltavaa ; )





eli usein homma alkaa sujumaan, kun tuon tarrasysteemin kanssa sen on oppinut.



tulee taukoa.



tulee uusi opiskeltava asia

ja sitten stiä tavoitellaan : )





pieni lapsi on vielä kovasti oppimisvaiheessa...

eli opisketavaaa riittää..



ja palkkiot on meillä sellaisia, joita tehtäisiin muutenkin, tai on kehittävä lelu esim lego

On periaatteessa jatkettu sitä tarroilla palkitsemista mutta harvennettu tarrojen saantia. esim pottailun kanssa oli ensin että joka potalla istumisesta, sitten pissasta/kakasta loppuen lopuks sai tarran kun oli koko päivän ollut ilman pissavahinkoja..

näin meillä ainakin toiminut, eli kun homma lähtee toimimaan niin sit pitää panostaa enemmän että saa sen palkinnon. Ja loppuen lopuksi sit jäänyt pois kun tarrja ansaitaan sen verran vähän (esim 1/ viikko)

sit kun tarrat kerätty ja palkinto saatu, jokaöinen ravaaminen meidän makkkariin jatkuu taas.

joka alkaa palkita itse itseään.



Ts tarroja ei tietenkään jatketa ikuisesti, mutta ei niitä myöskään lopeteta ensimmäisen tarrataulun ja palkkion jälkeen (herranen aika, sehän on joskus vain yksi päivä, ei siinä mitään rutiinia synny). Yleensä siihen tarvitaan 2-6 viikkoa, riippuen siitä, miten vaikea asia ja miten usein toistuva asia se on. joskus voi mennä kauemminkin.



Sitten kun asiasta on syntynyt rutiini, komentelua ja marinaa ei eää tarvita. Eikä tarrojakaan. Tämä tietysti edellyttää myös sitä, että asioitten onnistumiesta saa jonkun henkisen palkkion esimerkiksi siinä, että aamut ovat parempiaa ja mukavampia ja kaikki aamiaispöydässä tyytyväisempiä - eikä että sitten heti aloitetaan joku seuraava kasvatusprojekti, josta aiheutuu marinaa ja ongelmia ja kurjaa mieltä. Seuraava rojekti olkoon jossain muulla elämänalueella.

Idea on, että tarrasysteemillä OPETELLAAN jokin asia rutiiniksi. Sen vuoksi se tarratsydeemi on syytä päättää tarpeeksi pitkäksi, esim. 10 päivää tai kaksi viikkoa, että sen aikana kyseinen asia vakiintuu lapselle rutiiniksi.



Homma toimii parhaiten asioissa, joilla on järkevä perustelu ja olemassaoleva muukin motivaatio - ei siis missään sellaisessa asiassa, jonka lapsi kokee turhaksi ja epämotivoivaksi.



Toisin sanoen, tarrapalkinnon saamisen jälkeen kyseisen asian pitää olla sinällään lapsesta järkevä ja perusteltu. Esimerkiksi aamulla vaatteiden ripeä ja riidaton pukeminen - lapselle voi sanoa, että "hei, sä osaat tämän jo, viimeisten parin viikon aikana huomattiin, että sinä olet taitava ja nopea pukija. Ja varmaan huomasit viimeisten kahden viikon aikana, kuinka paljon mukavampia ja sujuvampia aamut olivat, kun pukemisesta ei syntynyt riitaa."

Meillä siis tilanne, että kolmevuotiaalla on tarrataulu siitä, että pukee vaatteet itse päälle aamuisin. On toiminut kuin häkä; vielä kaksi viikkoa sitten pukeminen oli lapselle tosi vaikeaa (meillä on vauva jota puetaan, ja isompikin haluaisi olla puettava) ja nyt hän pukee vaatteet päälle innoissaan ja juoksee tarrataulun luokse haaveilemaan tuosta palkinnosta.



Sitä siis mietin, että nyt kun lähipäivinä toi palkinto haetaan, niin aloitanko uuden tarrataulun vai mitä teen...tuntuu että lapsi varmasti vielä tarvitsee jotain tsemppaamista, koska kaksi viikkoa on niin lyhyt aika. Ehkäpä tässä kannattais kuitenkin vielä aloittaa toinen taulu? Oisko ideoita?

Näin minäkin sen näkisin. Samasta "projektista" voi kerätä useamman tarrataulun, mutta seuraavassa tarrataulussa yhtä tarraa kohden tarvitaan isompi työpanos kuin edellisessä taulussa.

Joku jo selittikin pottailusta hyvän esimerkin.



Mutta sitten tuo aamuisin pukeminen + hampaiden pesu esimerkki.Jos se on tosi vaikeaa lapselle niin sovi vaikka 10 tarraa ja palkinto. Kun ne on saavutettu laita uusi taulukko ja siihen 20 tarrapaikkaa kunnes palkinto. Ja sitten mietit onko homma jo niin rutiinia että tarvitaanko tarroja enää ? Todennäköisesti ei vaan sitten homma on opeteltu ja on rutiinia ja ei tarvita palkitsemista. Jos se hampaiden pesu ym. ei sitten enää onnistu kun ei saa tarroja&palkintoja siirtyisin rangaistus linjalle. Eli jos osattua hommaa ei hoida pyydettäessä menettää esim. televisio aikaa, kännykkä takavarikkoon ym.

Näin minäkin sen näkisin. Samasta "projektista" voi kerätä useamman tarrataulun, mutta seuraavassa tarrataulussa yhtä tarraa kohden tarvitaan isompi työpanos kuin edellisessä taulussa.

Tai sitten kerätään niitä tarroja vähän pidempi aika ennen kuin palkinnon saa.

mutta täsmennyksenä vielä, että kyllä niitä tarratauluja voi olla enemmän kuin yksi per projekti. Eli rutiinin syntyyn asti. Haastehan on myös se, että palkitsemisvälin pitää olla tarpeeksi lyhyt, että lapsi motivoituu palkinnosta.

pieni kokemaan ns. järkisyyt hyväksi motivaatioksi. Sen vuoksi minäkin aloittaisin vielä toisen taulullisen, mutta voit sopia, että siinä tarvitaan hiukan pidempi aika/enemmän tarroja palkinnon saamiseksi.



Eli jos nyt tarvittiin kaksi viikkoa, seuraavaksi tarvitaan 3 viikkoa.



Sitten voi olla, että homma sujuu jo ilman tarrojakin, kun lapsi on ISO ja TAITAVA (muistathan sanallisen kehumisen myös).



-6-

Kun lapsi on noinkin nuori niin laittaisin toisen taulun. Joko pidempi aika keräämiseen tai sitten lisäät haastetta mitä muuta pitää aamulla tehdä kuin pukea vaatteet (syödä itse aamupala, pedata oma sänky ym). Huumori muuten auttaa kanssa kun asiasta loppuu pakintojen kerääminen niin kannattaa kysyä vaikka että kumpikohan olisi nopeampi pukemaan isä vai sinä, tai oletkohan nopeampi pukemaan kuin pikkumyy ? Eli pientä "huomaamatonta" kannustusta toisinaan niin homma sujuu helpommin. Mutta ei liikaa niin että pukemisesta tulee oikeasti pikku rutiini eikä mikään järjettömän suuri suoritus.