Lue keskustelun säännöt.
Miten muiden miehet osallistuvat lasten kanssa oloon? Kuulostaako normaalillta?
01.04.2012 |
Eli meillä on kaksi pientä lasta.
Olen äitiyslomalla ja siis kotona. Mies töissä.
Hoidan siis kaiken päivisin. Iltaisin kun mies tulee kotin, niin hän vetäytyy usein tunneiksi oman harrastuksensa pariin.
Kun erikseen pyydän, hän on lasten kanssa 1,5 tuntia kun käyn jumpassa.
Illalla kun teen vanhemman kanssa iltahommia, on mies ja vauva olohuoneessa. Vauva itkee ja mies jatkaa telkkarin katsomista. Niinpä minä tulen vessasta isomman kanssa auttamaan vauvaa, kun ei osaa käntyä takaisin ja turhautuu.
Jos mulla on joku meno pidemmäksi aikaa, niin paikalle tulee äitini, koska mies ei halua/osaa olla lasten kanssa. Eli meillä on kotona sitten lasten isä ja mummo, jos olen jossain.
Ruokaa mies tekee sillon tällöin. Muuta kotityötä ei tee, koska mä sivoon päivällä ja pesen pyykit.
Mies vastaavasti korjaa esim. auton.
Muutamalle ystävälle olen puhunut millaista meillä on ja he eivät ymmärrä miten mies voi olla tälläinen. Heillä kuulemma isä on lastensa kanssa enemmän.
Meillä mies osaa paremmin olla tämän vanhemman kanssa, vauvaa vierastaa. Sanoo, että vauva on niin vaikea. Ja totta se onkin, sillä vauvalla on esim. paljon allergioita ja hän itkee paljon.
Ulkoilu mua joskus suututtaa, koska mä ulkoilutan lapset arkisin, olisi kiva jos mies voisi edes iikonloppuisin tulla mukaan. Mutta hän ei tykkää leikkipuistoista. Joten minä vien lapset ulos viikonloppunakin.
Puhuin miehelle, että olisi kiva jos hänkin olisi arki-iltoina enemmän meidän kanssa ja hän ei oikein ymmärtänyt ideaani. Sanoi, että onhan hän tarvittaessa lasten kanssa.
Joo-o erikseen pyytämällä sen jumpan ajan. Vapaaehtoisesti ei ja mielummin vetäytyy siis omiin oloihinsa ja mä hoidan lapset.
Varmaan helpottuu kun lapset kasvavat tai ainakin toivon niin. Kokemuksia? Onko muilla ollut pikkulapsiaikana näin, mutta myöhemmin mies on osallistunut enemmän?
Kommentit (6)
Ei kuulosta normaalilta. Meillä lapset ovat jo isommat, mutta kyllä mies aikanaan osallistui avan oman osansa lasten hoitoon. Ja ilman pyytelyä. Jos olin poissa vaikka yön, hän hoiti lapset itse sillä aikaa. Olisi varmaankin pahastunut, jos sinne joku mummo olisi tullut katsomaan päältä. Nyt koululaisten harrastusjuttuihin osallistuu enemmänkin kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun mies kotiin tultuaan oli vauvan kanssa. Hoiti muuten, minä lähinnä lylvetyksen, mutta isi kyllä hoiti. En pystynyt imettämään, niin mies hoiti iltaisin syötöt myös. Ei mies kauheasti hiekkalaatikon reunalla istunut, mutta vei kävelylle, merenrantaa, puistoon keinumaan yms. Usein oltiin yhdessä, koska meillä oli /on vain yksi lapsi.
että miehesi ei halua olla lasten kanssa, hänellä ei näytä olevan minkäänlaisia tunteita lapsia kohtaan jos ei edes välitä itkevästä vauvasta!
Minäkin olen äitiyslomalla, joten hoidan kodin ja kokkaamisen,useasti kaupassa käynninkin (rattaisiin mahtuu hyvin), mutta kyllä mieskin varsinkin vapaapäivinä tekee vaikka mitä ja välillä sanoo minullekin, että jos jotain tarvii tehdä, niin kerro hänellekin. Vauvaa hoitaa tuosta vain, isompienkin lasten kanssa puuhailee "vaikka" ei ole edes heidän biologinen isä.
ekan vauva-aikana tämä ongelma ei vielä tuntunu niin ongelmalta, koska vauvaa ei esim. erikseen tarvinut viedä ulos, kun nukkui ulkona.
Ajattelin, että siksi helpottaisi lasten kasvaessa, kun/jos mies ei oikein osaa käsitellä vauvoja. Jospa sitten kun osaavat sanoa mitä tarkoittavat ja heidän kanssaan voi paremmn tehdä jotain, niin mies alkaisi olla heidän kanssaan.
Vauvan kanssa olemisesta ajattelen, että onko naisten sitten jotenkin luontaisesti helpompaa olla vauvan kanssa. Kun mummo ja siskonikin osaavat olla vauvan kanssa, mutta miehen kanssa vauva vaan itkee.
Lannistaahan se, jos vauva vaan itkee ja tuntee ettei osaa hoitaa.
Jotenkin epäreilua, jos kaikkien muiden miehet hoitaa lapsia enemmän...
Olen siis yrittänyt puhua asiasta ja mies sanoo, että jos pyydän apua, hän voi tehdä jotain, jotta en liika väsy, mutta kun haluaisin että tehtäisiin jotain yhdessäkin. Että mies tykkäsisi olla meidän kanssa eikä vaan pyydettäessä hoida lasta/lapsia kun minulla on menoa.
-ap
Lannistaahan se, jos vauva vaan itkee ja tuntee ettei osaa hoitaa.
tuolla asenteella vauvaa kohtaan, niin ei ihmekään jos vain itkee. Joudutaanhan me äiditkin löytämään ne omat keinot, joilla vauva on tyytyväinen! :) Isät löytävät ne omat tapansa vauvan kanssa myös, eihän ketkään vanhemmat toimi lasten kanssa just samalla tavalla! (Eihän?!) Onko mies sitten oppinut tuon mallin omasta lapsuudestaan? Isä tekee työt ja kotona vain möllöttää yksikseen, ei osallistu perheen yhteiseen yhdessä olemiseen? Eikö olisi aika muuttaa tyyliä, ettei omatkin lapset sitten totu tuollaiseen, ei kai se kovin mukavaa voi olla?!
Varoituksen sananen, en oikein usko, että tuo kovin paljoa helpottaa lasten iän myötä. Erityisen huono juttu on, että jos mies ei edes yksin pärjää/halua olla lasten kanssa.
Tuosta lasten ulkoiluttamisesta (hassu termi, muuten). Tuntuu kyllä todella oudolta, jos mies ei vie lapsia koskaan ulos. Ja hei, eihän kukaan aikuinen tykkää leikkipuistoita, eikä Muumimaailmasta, eikä varmaan edes peuhualtaista, mutta niihin mennään siksi, että tuon ikäiset lapset eivät voi olla niissä yksin. Aika monta vuotta tuo "lasten ehdoilla" harrastaminen jatkuu. Toki kouluikäisten kanssa voi mennä esim. pyöräilemään, mutta ei se tietenkään ole 160km maantiepyörillä tyyliä, vaan jotain ihan muuta. Kannattaisiko ehdottaa miehelle, että mennään leikkipuistoon viikonloppuisin yhdessä. Kahvitermari mukaan ja vietetään aikuisten kesken juttelua, samalla kun lapset leikkivät.
Senhän takia osa naisista viihtyy leikkipuistossa, kun ne tapaa siellä kavereitaan. Isänä on kyllä oman kokemuksen mukaan vaikeampi saada jutun juurta aikaiseksi.