Miten tsempata läksyissä lasta, jolla on oman toiminnan ohjauksen vaikeus? Epätoivo iskee

Kyllä saa valittaa ja pyytää apua. Vastuullinen vanhempi avautuu eikä kätke ongelmia kulissien taakse.

Eli jos kaikki läksyt tulee kotiin, niin viikonloppuna joku sovittu extrajuttu (lisää peliaikaa, yhteinen retki tms., jotain mistä lapsi nauttii). Tästä joku pikku muistuke lapsen reppuun tai johonkin, mistä sen näkee (voi olla vaikka repun vetskariin kiinnitettävä, kun sovitaan, että tää muistuttaa siitä. Ei aina tarvi olla lappu, kunhan merkitys on selvä ja osuu silmiin sopivalla hetkellä.)



Samaa voi soveltaa myös läksyjen tekoon. Aiemman vastaajan lappukonsti voisi olla toimiva. Tärkeää on muistaa, mitä ollaan tekemässä, eikä syrjähtää muuhun.

Onko lapsella diagnosoitu add? Varmaan erityisopettajalla tms. voisi olla hyviä vinkkejä miten pärjätä läksyjen kanssa ja auttaa lasta omantoiminnanohjauksen säätelyn kehittämisessä.

Vai pienluokalla? Ota yhteys koulun laaja-alaiseen erityisopeen ja neuvottele hänen kanssaan käytännön järjestelyistä.

Onko koululla läksykerhoa tai onko lapsi iltapäiväkerhossa? Jos on, niin voisitte sopia, että tekisi ainakin osan läksyistä siellä.



Olisiko mahdollista aloittaa läksyjen tekeminen jo koulussa lopputunnista? Keskustele tästäkin mahdollisuudesta open kanssa. Koulu ei saisi jättää lasta/perhettä yksin asian kanssa, jos se on noin normielämää haittaavaa.

Keskustele open kanssa läksyjen hyödystä vs. haitasta, jos ei lapsi niistä selviydy.

saman kokeneelta. Muistan, että kivireeltä tuntui, ihan kuin olisi joutunut takaisin kouluun itsekin.



En silti oikein osaa antaa muuta suoraa vinkkiä, mutta kun että koita vain jaksaa auttaa. Yritä pysyä positiivisesti mukana ja jaksaa opastaa. Voit välillä esim. tehdä ruokaa ja lapsi tekee läksyjä keittiön pöydän ääressä, mutta kyllä se silti vanhemmalta paljon vaatii. Minä yritin avustamisessa keskittyä siihen, että esimerkillä näytän mietn läksyjä pilkotaan osiin. Jos on vaikka sanallinen kysymys, pysähdytään miettimään joka lauseen jälkeen, ennen kuin jatketaan. Tai kielen läksyissä vaan kertakaikkiaan opetellaan yhdessä sanat ja sitten vasta tehdään tehtävät. Jne. Sinun esim. varmaan kannattaa tehdä lapsen kanssa joka päivä muistilappu kirjoista, joka pitää tuoda kotiin seuraavana päivänä. Kannattaa myös pyytää apua erityisopettajalta ja testata onko lukihäiriötä.



Mutta nyt tulee lohduttava osa. Kun jaksoin tahkota lapsen kanssa päivästä toiseen, neuvoa ja kannustaa joka päivä, niin kutosella sitten alkoi näkyä muutosta. Lapsi alkoi ottaa itse enemmän vastuuta. Yläasteella vastuun ottaminen on jatkunut ja nykyään vain kuulustelen kokeisiin, mutta lapsi tekee itse läksyt ja muistaa kaikki asiansa, kuten jumppavaatteet, koulun retket jne. Siis kovasti voimaa ja tsemppiä, tilanne varmaan muuttuu teilläkin, vaikka nyt ei siltä tunnukaan.

Hei, tilatkaa adhd-keskuksesta semmoinen kirjanen kuin arki toimimaan (ilmainen).

Niiltä saatte muutenkin hyviä vinkkejä, ilmainen puhelinpalvelu eikä tarvitse olla adhdta.

Nyt yläasteella on alkanuthoitaa itsenäisesti. Toki joskus jää tekemättä mutta on oppinut kuitenkin joten kuten hoitaman hommansa. Lukuaineiden ja kielten kokeisiin luetaan vieläkin yhdesä koska itsenäisesti keskittymistä riittää noin 15 min. kerrallaan. Hyvää kertausta äidillekin , todella välillä kun olisi taas koulussa itsekkin. Onneksi poika on matemattisesti vahva joten matikkan ja kemia, fysiikan kokeisiin harjoittelee laskut itsenäisesti, ne kun hieman takkuavat minulla. Onneksi lapsen isä osaa auttaa niissä jos tökkii. Tsemppiä vieresä istumiseen ja tukemiseen!

Koen itse todella raskaana sen, että lasta pitää paimentaa koko ajan. Tuntuu kuin kivirekeä vetäisi perässään.

Eihän tuo nyt vielä ole kuin toisella luokalla oleva lapsi. Moni tarvitsee patistelua tehdäkseen läksyt, ei siinä erityis ongelmia tarvita. Jotkut vaan onnistuu paremmin, jotakuta vähät kiinnostaa.

Tue sitä lapsen työtä, ei se nyt vaan muuten onnistu, kuten olet huomannutkin. Se on vanhemman osa.

Kehua lastasi säännöllisesti fiksusti ja lahjakkaaksi, ahkeruuden merkitystä siis mitenkään vähättelemättä... Joskus keskittymisvaikeudet ja niiden myötä tulleet rästit pistävät alulle kierteen jossa lapsi kokee että on tyhmä tai 'ei osaa' tai ettei opiskelu muuten ole hänen juttunsa..ja se on tosi huonolähtökohta koulutielle. Tärkeää on myös puhua kunnioittaen sivistyksestä ja koulutuksesta, oikeasti osoittaa että läksyt ovat tekemisen arvoisia.

Koen itse todella raskaana sen, että lasta pitää paimentaa koko ajan. Tuntuu kuin kivirekeä vetäisi perässään.

Tuota ihan vaan huomautan, että ainakin mun tehtäväni tuon "normaalin" lapsen koulun käynnin suhteen on valvoa, että läksyt tulee tehtyä, mun pitää olla kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä ja kannustaa uuden oppimiseen. Näin ohjeistivat vanhempia vanhempainillassa ihan yleisesti. Ehkä sun ap ois pitäny miettiä kannattaako sun niitä lapsia tehdä, jos et jaksa olla vastuullinen vanhempi ja kasvattaja.

Mäkin luulin vielä vuosisitten settä sillä tukemisella ja auttamisella on jotain väliä. Ei ole. Lapsesi tulee jatkossakin olemaan kyvytön toiminnanohjauksessa ja keskittymisjakso tulee olemaan se 15 min. Mutta kun lapsi kasvaa, enne pitkää tulee vaihe, jossa et enää pysty paapomaan. Siinä vaiheessa kaikki soihenastinentyösi ja yrityksesi valuu hukkaan, lapsi saa taas vitosia tai ammattikoulun surkeimmalla linjalla ykkösiä ja mitään jatko-oåintopaikkaa tai ammattitutkinto ei heru. Luuseri siitä kuitenkin tulee ja se syrjäytyy. Tässä vaiheessa sitä sitten miettii, että olisi ollut parempi, kun ei koskaan olisi luonut pojalle sellaista kuvitelmaa, että hän jotenkin voisi pärjätä, tai että häneltä odotettaisiinsitä. Ei tarvitsisi nyt sit pertyä nin rajusti ja masentua. Masennus kun pahentaa syrjäytymistä. Sen siijaan olisi pitänyt käyttää itse rahan ansaitsemiseen kaikki se aika, mitä iatuin pjan läksyjen vieressä opettamaasa ja tukemassa ja tekemässsä opettajan täitä. Olisi nyt jotain, minkä voisin säätiöidä pojan tulevaisuuden turvaksi. Voisin sittenkin antaa hänelle tulevaisuuden ja elämän ja elannon. Koulutuksen kautta se ei tule tapahtumaan.

meillä on neljä enemmän tai vähemmän erityislasta. Heistä ensimmäisen ja tämän neljännen kanssa on ollut juuri kuvaamiasi ongelmia. Ekan kanssa ei osattu auttaa.. vaan arki oli jatkuvaa tahimista. No tän neljännen kanssa on päästy helpommalla- jos niin voi sanoa. Niin, erona on se, että esikoinen oli "vain vaikea", mutta kun samat piirteet tuli 10v nuoremmalle pikkuveljelle, osattin hakea apua, saatiin dg ja sitä kauta apua.

Muutama vinkki;

-arki toimivaksi, rutiinit kuntoon. Kun lapsen on vaikea hahmottaa olemistaan, aina toistuvat rutiinit helpottaa.

- hahmottamisessa voi auttaa kuvat, meillä oli "kellotaulu" jossa oli kuvin mitä milloinkin tapahtuu-. Vaikeita meillä oli siirtymiset ja ne läksyt... kuvina oli aamun toimet ja toiminta koulun jälkeen, kellonaikoineen.

- palkitse toimivasta, älä noteeraa kun ei toimi. Voit harkita esim tarran antamista kun läksyt on tehty reippaasti tietyssä ajassa. Mutta jos homma ei vaan suju, älä takerru siihen. Älä moiti lasta kun jutut ei taaskaan suju.

- mistä lapsi tykkää? Meillä toimii hyvänä motivaattorina tietokone. Koneella saa olla 2x30min/ päivä. MUTTA vasta kun läksyt on tehty



Onko lasta tutkittu? Meillä ratkaiseva apu on ollut lääkityksestä (pojalla siis adhd). On huonoja päiviä, ja parempia. Pojalla on aivan huippu opettaja, jonka kanssa on sovittu (jo ennen dg:a siis) että poika tekee läksyjä 30min, ja jos hän jumittaa eikä pääse eteenpäin, saa läksyt olla. Hän tekee ne sitten välitunnilla tai koulun jälkeen.



Tsemppiä... tätä tulee toivottavasti jatkumaan joitain vuosia. Ja kylllä se valitettavasti tuntuu joskus kivireen vetämiseltä :( ja sen saa sanoa... Nuo normaalien lapsien vanhemmat..... anteeksi, ette VOI YMMÄRTÄÄ mistä on kyse. Syyttely EI auta, ja TODELLAKIN vaativan lapsen kasvattaminen on vaativaa, sen saa myös ääneen sanoa!!!!

Koen itse todella raskaana sen, että lasta pitää paimentaa koko ajan. Tuntuu kuin kivirekeä vetäisi perässään.

Tuota ihan vaan huomautan, että ainakin mun tehtäväni tuon "normaalin" lapsen koulun käynnin suhteen on valvoa, että läksyt tulee tehtyä, mun pitää olla kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä ja kannustaa uuden oppimiseen. Näin ohjeistivat vanhempia vanhempainillassa ihan yleisesti. Ehkä sun ap ois pitäny miettiä kannattaako sun niitä lapsia tehdä, jos et jaksa olla vastuullinen vanhempi ja kasvattaja.

mutta ehkä sun ois pitänyt miettiä kananttaako sun tulla tänne besserwisseröimään ja kun sulla ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, etkä jaksa olla vastuullinen kommentoija.

Koen itse todella raskaana sen, että lasta pitää paimentaa koko ajan. Tuntuu kuin kivirekeä vetäisi perässään.

Tuota ihan vaan huomautan, että ainakin mun tehtäväni tuon "normaalin" lapsen koulun käynnin suhteen on valvoa, että läksyt tulee tehtyä, mun pitää olla kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä ja kannustaa uuden oppimiseen. Näin ohjeistivat vanhempia vanhempainillassa ihan yleisesti. Ehkä sun ap ois pitäny miettiä kannattaako sun niitä lapsia tehdä, jos et jaksa olla vastuullinen vanhempi ja kasvattaja.

mutta ehkä sun ois pitänyt miettiä kananttaako sun tulla tänne besserwisseröimään ja kun sulla ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, etkä jaksa olla vastuullinen kommentoija.

Että ehkäpä ongelmana ei olekaan "erityislapsi" vaan epärealistisilla odotuksilla varustettu vanhempi? Usein kannattaisi miettiä ihan peilin kanssa mistä ne ongelmat lapsen kanssa on peräisin. Niin minä olen joutunut tekemään ja ottanut opikseni. Toivottavasti moni muukin. Sitä kutsutaan aikuisuudeksi ja vastuullisuudeksi.

Vaikka jokaisella on oma tapansa olla vanhempi ja kasvattaja, vaatii kasvattaminen tavasta ja lapsesta riippumatta kärsivällisyyttä, nöyryyttä ja johdonmukaisuutta. Tuntuu että ne on nyt ap:ltä unohtuneet.

Auttaisko mitään sellainen pahvia ja tarranauhaa -tyyppinen juttu, johon laitetaan vaikka kolme lappua jos on kolme läksytehtävää, aina kun tehtävä on valmis, saa irrottaa lapun pois. Lapsi tietää koska on valmista ja tarralappujuttu pöydällä muistuttaa, mitä oltiinkaan tekemässä.



Toki ei auta siihen, jos kirjat on koulussa.

Meillä samanlainen ADHD-poika joka kolmannella. Samaa kuin teillä tapahtuu jatkuvasti ja olen varma että jatkuukin vielä pitkään.



meillä tehdään läksyt aina lapsen kanssa, yksin ei niistä selviydy. Välillä kellotetaan etä menee vaan nopeasti eteenpäin. Kaikenlaista hauskuutusta keksitään.



Uskon että me teemme tämän lapsen kanssa yhdessä läksyt ainakin koko alakoulun. Ja se olkoon niin!



Koita suhtautua asiaan positiivisemmin ja asennoidu siihen että niiden hoitamiseen menee aikaa ja rästiläksyjä tulee.