Minkä takia lapset ovat nykyään niin julmia ja ilkeitä?

Itse olin pahasti kiusattu 1980-luvulla joten tiedän ettei tämä mikään ihan uusi ilmiö ole. Itse asiassa ihmisluonto ei tuossa mielessä ole tainnut juuri muuttua tuhansiin vuosiin, päätellen siitä mitä olen kirjallisuudesta lukenut.

pahasti kiusattu kuin esimerkiksi silloin tällöin nimitelty. Minua kiusattiin useita vuosia 1980-luvulla ja kiusaaminen oli hyvin raakaa ja järjestelmällistä. Siihen liittyi tavaroiden hajottamista ja kadottamista, vaatteiden repimistä ja sotkemista (mm. ulosteilla), nimittelyä, valheiden levittämistä, tönimistä, nipistelyä, lyömistä, kivillä heittelyä ja pahimpana kaikesta: yläasteella poikien taholta tapahtunutta seksuaalista väkivaltaa, kourimista ja puristelua.

Ihmettelen usein että selvisin kaikesta tuosta hengissä ja täysijärkisenä ja vieläpä jaksoin opiskella hyvin pitkälle.

meillä on jo eskarissa ollut todella ikävä ilmapiiri ja koulua olisi siis enää vaatimattomat 12 vuotta edessä. Itseäni kiusattiin koulussa muutama vuosi, ja sekin jätti arvet. Nyt saa sitten pelätä oman lapsensa puolesta, että tappaako itsensä teini-iässä kiusattuna vai mahdollisesti vasta myöhemmin.

meillä on jo eskarissa ollut todella ikävä ilmapiiri ja koulua olisi siis enää vaatimattomat 12 vuotta edessä. Itseäni kiusattiin koulussa muutama vuosi, ja sekin jätti arvet. Nyt saa sitten pelätä oman lapsensa puolesta, että tappaako itsensä teini-iässä kiusattuna vai mahdollisesti vasta myöhemmin.

kun aloitit ketjun. Minulla on ollut nyt muutaman viikon tosi kurja olo lapseni takia ja jotenkin lohduttaa ajatella, etten ole ainut. Vaikka toisaalta tietenkin olisi kivempi jos olisin, en toivoisi kenellekään yhtä ikävää eskaritaivalta kuin omalla lapsellani on ollut. Siinä on vanhempi aika ikävässä mielentilassa kun lapsi nukkumaan mennessään sanoo toivovansa että olisi kuollut, koska kukaan ei pidä hänestä ja hän on tyhmätyhmätyhmä. Ja kun tietää, että tämä on kokonaan eskari'kavereiden' ansiota.

Aiemmin siihen ei vaan puututtu yhtä aktiivisesti kuin nykyisin. Olen huomannut että moni entinen aktiivinen kiusaaja ei ymmärrä olleensa lapsena kiusaaja, vaan muistelee ehkä vain vähän kiusoitelleen. Kiusaamista ei otettu vielä esim. 20 vuotta sitten kovin vakavasti, nykyisin siihen jo onneksi puututaan.

Aiemmin siihen ei vaan puututtu yhtä aktiivisesti kuin nykyisin. Olen huomannut että moni entinen aktiivinen kiusaaja ei ymmärrä olleensa lapsena kiusaaja, vaan muistelee ehkä vain vähän kiusoitelleen. Kiusaamista ei otettu vielä esim. 20 vuotta sitten kovin vakavasti, nykyisin siihen jo onneksi puututaan.

Ei kuitenkaan joka paikassa. Eikä kovin menestyksekkäästi.

meillä on jo eskarissa ollut todella ikävä ilmapiiri ja koulua olisi siis enää vaatimattomat 12 vuotta edessä. Itseäni kiusattiin koulussa muutama vuosi, ja sekin jätti arvet. Nyt saa sitten pelätä oman lapsensa puolesta, että tappaako itsensä teini-iässä kiusattuna vai mahdollisesti vasta myöhemmin.

kun aloitit ketjun. Minulla on ollut nyt muutaman viikon tosi kurja olo lapseni takia ja jotenkin lohduttaa ajatella, etten ole ainut. Vaikka toisaalta tietenkin olisi kivempi jos olisin, en toivoisi kenellekään yhtä ikävää eskaritaivalta kuin omalla lapsellani on ollut. Siinä on vanhempi aika ikävässä mielentilassa kun lapsi nukkumaan mennessään sanoo toivovansa että olisi kuollut, koska kukaan ei pidä hänestä ja hän on tyhmätyhmätyhmä. Ja kun tietää, että tämä on kokonaan eskari'kavereiden' ansiota.

jutellut eskariopelle, olethan?

Tuohon pitää puuttua ehdottomasti. Koko lapsiyhteisö tarvitsee apua. Ja sinä saatat tarvita apua lapsesi eheyttämiseen -sitten kun tilanne on saatu katkaistua esikoulussa.

Aiemmin siihen ei vaan puututtu yhtä aktiivisesti kuin nykyisin. Olen huomannut että moni entinen aktiivinen kiusaaja ei ymmärrä olleensa lapsena kiusaaja, vaan muistelee ehkä vain vähän kiusoitelleen. Kiusaamista ei otettu vielä esim. 20 vuotta sitten kovin vakavasti, nykyisin siihen jo onneksi puututaan.

Ei kuitenkaan joka paikassa. Eikä kovin menestyksekkäästi.

ja teillä vanhemmilla on oikeus sitä vaatia. Ja lapseenne nähden suorastaan velvollisuus sitä vaatia.

jutellut eskariopelle, olethan?

Tuohon pitää puuttua ehdottomasti. Koko lapsiyhteisö tarvitsee apua. Ja sinä saatat tarvita apua lapsesi eheyttämiseen -sitten kun tilanne on saatu katkaistua esikoulussa.

olen jutellut eskariopelle, mutta kun kyseessä on enimmäkseen haukkuminen ja leikkien ulkopuolelle jättäminen, suurin osa toiminnasta tapahtuu opettajien selän takana, eli sitä ei heidän mielestään tapahdu. Ja olen ottanut yhteyttä myös pahimman kiusaajan äitiin, jonka mielestä kiusaamisen pitää heti loppua, mutta vielä kun kertoisi sen pojallaan...

jutellut eskariopelle, olethan?

Tuohon pitää puuttua ehdottomasti. Koko lapsiyhteisö tarvitsee apua. Ja sinä saatat tarvita apua lapsesi eheyttämiseen -sitten kun tilanne on saatu katkaistua esikoulussa.

olen jutellut eskariopelle, mutta kun kyseessä on enimmäkseen haukkuminen ja leikkien ulkopuolelle jättäminen, suurin osa toiminnasta tapahtuu opettajien selän takana, eli sitä ei heidän mielestään tapahdu. Ja olen ottanut yhteyttä myös pahimman kiusaajan äitiin, jonka mielestä kiusaamisen pitää heti loppua, mutta vielä kun kertoisi sen pojallaan...

ja leikkien ulkopuolelle jättäminen ON kiusaamista ja jos eskariope ei sitä tiedä, päivittäköön tietämystään. Se on välinpitämättömyyttä jos ei asian esilleottamisen jälkeen vaivaudu tilanteita seuraamaan ja havainnoimaan, kyllä siihen keinot on löydyttävä. Ota yhteyttä ylemmäs (päiväkodin johtaja tai esikoulua järjestävän tahon johtaja, tarvittaessa vaikka kelto tai varhaiskasvatuksen johtaja jollei asia muuten etene) ja kerro lapsesi oireilusta. Tilanne on saatava paremmaksi keinolla millä hyvänsä.

Usko minua. Tiedän mistä puhun.