4lk tyttöni kammoksuu uintia, ensiviikolla koulu-uintia!

Teillä pelätään varmaankin vähän kaikkea, koiria jne. Ei kai vaan äiti pelkää vettä ja ole siirtänyt pelkoa lapselle..



Voimakkaat pelot asioita kohtaan joista ei ole edes huonoja kokemuksia tai todellisuus perää kertovat heikosta mielenterveydestä.

ei enää kammoksu noin paljon vettä. Ei kuitenkaan tietoa että osaisi uida kun pelkää. Ja poika ei muuten ole koskaan käynyt koulun kanssa uimassa, ollaan sovittu heti ekalta luokalta lähtien että viedään itse poika uimahallin järkkäämille uimakouluille ja toimitetaan todistus sitten uimakoulun loputtua joka vuosi opettajalle. Toiminut hyvin meillä, ja nyt alkoi juuri uusi uimakoulu muistaakseni nimeltään "koululaisten uima-alkeet" tms. Ja tämä uimakoulu tapahtuu pienessä altaassa poikaa pelottaa mennä isoon altaasen..

Säälitty vedenpelkoa. Oltu tyyliin "voi pikkusta, ei sun tartte mennä kun noin pelottaa, aitin mussukka, voi".

Minusta näissä tilanteissa pitäisi aikuisen olla itsevarma ja jopa hiemna kylmä ettei ruoki pelkoa.

Tässä jo vähän näkyy tämän pelon ruokkiminen kun äiti huolissaan ettei tyttö voi osallistua koulun toimintoihin.

Eikä uimataitokaan ole välttämätön. Pitää vain pysyä pois vesiltä. Ja jos ajatellaan jotain Estonia-tilannetta, niin mahtoiko uimataidosta olla paljonkaan apua?

Kyllä mua ällöttää töllaset lössövanhemmat, jotka antaa lapsen mieluummin sosiaalisesti invalidisoitua, kuin pikkasen panostaa itse siihen, että lapsi oppii vähän ylittämään rajojaan ja kestämään ihan normaaliin elämään kuuluvia asioita.

Teillä pelätään varmaankin vähän kaikkea, koiria jne. Ei kai vaan äiti pelkää vettä ja ole siirtänyt pelkoa lapselle..

Voimakkaat pelot asioita kohtaan joista ei ole edes huonoja kokemuksia tai todellisuus perää kertovat heikosta mielenterveydestä.

Missä kohtaa mainitsin, että meillä pelätään vettä? Kerroin vain, etten kykenisi pakottamaan lastani asiaan, jota pelkää voimakkaasti.

Tiedoksi: kaikki kolme lastani ovat uimataitoisia ja ovat käyneet uimakouluja, joihin ei ole tarvinnut pakottaa. Käyvät myös kavereidensa kanssa uimassa.

Mutta jos on jokin asia, joka aiheuttaa voimakasta pelkoa tai inhoa, en kykene pakottamaan lastani siihen. En myöskään pakota syömään ruokaa, josta lapsi ei pidä.

Ollaan muslimiperhe ja meidän lapset niin tyttöjen kuin poikienkin täytyy toimittaa koululle itse käydystä uimakoulusta todistus opettajalle joka vuosi.

Säälitty vedenpelkoa. Oltu tyyliin "voi pikkusta, ei sun tartte mennä kun noin pelottaa, aitin mussukka, voi".

Minusta näissä tilanteissa pitäisi aikuisen olla itsevarma ja jopa hiemna kylmä ettei ruoki pelkoa.

Tässä jo vähän näkyy tämän pelon ruokkiminen kun äiti huolissaan ettei tyttö voi osallistua koulun toimintoihin.

Eikä uimataitokaan ole välttämätön. Pitää vain pysyä pois vesiltä. Ja jos ajatellaan jotain Estonia-tilannetta, niin mahtoiko uimataidosta olla paljonkaan apua?

Kyllä mua ällöttää töllaset lössövanhemmat, jotka antaa lapsen mieluummin sosiaalisesti invalidisoitua, kuin pikkasen panostaa itse siihen, että lapsi oppii vähän ylittämään rajojaan ja kestämään ihan normaaliin elämään kuuluvia asioita.

ja ehkä aiheuttavat elinikäisen trauman.

Kaikille vesillä liikkuminen ja uiminen ei ole normaaliin elämään kuuluvia asioita.

Säälitty vedenpelkoa. Oltu tyyliin "voi pikkusta, ei sun tartte mennä kun noin pelottaa, aitin mussukka, voi".

Minusta näissä tilanteissa pitäisi aikuisen olla itsevarma ja jopa hiemna kylmä ettei ruoki pelkoa.

Tässä jo vähän näkyy tämän pelon ruokkiminen kun äiti huolissaan ettei tyttö voi osallistua koulun toimintoihin.

Eikä uimataitokaan ole välttämätön. Pitää vain pysyä pois vesiltä. Ja jos ajatellaan jotain Estonia-tilannetta, niin mahtoiko uimataidosta olla paljonkaan apua?

Kyllä mua ällöttää töllaset lössövanhemmat, jotka antaa lapsen mieluummin sosiaalisesti invalidisoitua, kuin pikkasen panostaa itse siihen, että lapsi oppii vähän ylittämään rajojaan ja kestämään ihan normaaliin elämään kuuluvia asioita.

ja ehkä aiheuttavat elinikäisen trauman.

Kaikille vesillä liikkuminen ja uiminen ei ole normaaliin elämään kuuluvia asioita.

Tämä on perheen valinta, joka saattaa hyvin tehdä lapsesta joissain asioissa ulkopuolisen ja rajoittaa elämää. Lisäksi joskus voi tulla todellakin niitä tilanteita eteen että pitää kohdata tuo vesillä liikkuminen.

Mutta perheen asia on tietenkin mihin ja minkälaiseksi lapsensa kasvattaa. Se kuka siitä lopputuloksesta yleensä kärsii on lapsi. Itse en omille lapsilleni toivoisi sellaista tilannetta. Tästä syystä en pidä mitään normitaitoa joita peruskoulussa tulee eteen sellaisena että se ei kuuluisi meidän normaaliin elämään.

Puhuin vanhempien säälivästä ja hyssyttelevästä asenteesta. Surkuttelu ruokkii pelkoa. Parempi vaihtoehto on voimakas tukeminen tai jättää asia kokonaan huomioimatta. Kun aikuisella vahva asenne ja luottamus veteen eikä surkuttele lapsen pelkoa niin lapsi vaistoaa luottamuksen ja on rohkeampi asian suhteen.



Pelot ovat useimmiten opittuja ja lapsi oppii malliesimerkistä.

Meillä pahin on hoidettu alle kouluikäisenä. Ja kouluikäisenä kun osaa jo olla vedessä, niin siitä jatkettu. Vieläkään esim. vanhin lapsemme ei rakasta vettä, mutta osaa uida, sukeltaa ja hyppiä ja kavereiden kanssa voi käydä uimassa ja osallistua kaikkeen koulun liikuntatunneilla uinnissa. Näitä pidetty meillä vähimmäisvaatimuksena, vaikka taitava näissä ei tarvitse olla, riittää että pystyy osallistumaan. Meillä käytetyt keinot:



- Veteen tutustumista ollut paljon (kesällä käyty päivittäin uimarannalla, joka on vieressä ja yksi peruste asuinpaikan valinnalle, sekä rakennettu oma uima-allas pihalle, sekä muulloin jollain aikavälillä uimahallissa ja kylpylöissä, sekä etelässä)



- Vanhempien asenne on ollut aktiivinen (kokeiltu on lahjontaa, perusteluja, kavereiden mukaan ottoa, saarnaa yrittämisen tärkeydestä, kilpailua sen heikkouimataitoisen vanhemman kanssa)



- Vedessä tehty asioita monipuolisesti (sukeltelut, delfiinileikit, vesiliukumäki, vesisodat, hyppimiset, kellunta avustettuna, kaikki mahdolliset leikit mistä lapsi pitää vedessä ja houkuteltu lapset uimakouluun/kerhoon kavereiden seuraan)



Meillä ongelmia ollut lähinnä lasten kylmettyminen vedessä (eli vain lämpöisissä vesissä ja lyhyempiä aikoja, jolloin käytävä useammin ja hyödynnettävä kylpylät, etelä ja lämpöiset kesäajat). Lisäksi lapsilla ei luontaista halua veteen ja toinen vanhempi ollut myös uimataidoton (opetteli vasta aikuisiällä toisen vanhemman avulla/rohkaisulla) ja uimataitoisenkin vanhemman suvussa ollut myöhäisiä uimaan oppineita ja uimataidottomia (vanhan kansan pelottelutaktiikka veden vaaroilla ja asuinpaikan vaikutus lähellä vettä/kaukana vedestä).



Tietyllä lailla hyväksyttävä on se että lapsi voi olla vedessä helposti paleleva ja ei vettä rakastava. Mutta ei se estä normitaitojen opettelua, mutta vaatii älyttömän paljon enemmän työtä ja tukea vanhemmilta kuin sellainen "helposti veteen sujahtava lapsi". Tämä voi vaatia vanhempia tutustumaan/opettelemaan uimaopetuksen logiikkaan ja lapsen ominaisuuksiin, sekä vaatia ongelmanratkaisutaitoa ja kokeilua mitkä on ne keinot jotka lapsen kanssa toimivat. Tsemppiä vanhemmille jotka jaksavat yrittää ja sitä kautta saavat lapselle sitä onnistumisen iloa:)

että koulussa tulee eteen uimista. Tämän tietäen olisi luullut, että olisitte varautuneet tilanteeseen ajoissa.



Lasta ei tietenkään tule pakottaa uimaan, kun pelko on noin voimakasta. Mutta lapsi voidaan oikeasti opettaa veteen ilman, että se on lapselle ikävää tai pelkoa tuottavaa.



Kaupungit ja uimaseurat tarjoavat uimakouluja. Ja niissä ensimmäinen taso on veteentotuttelu. Siellä nimensä mukaisesti totutellaan vesi-elementtiin, harjoitellaan altaaseen menoa ja toivon mukaan lopussa jokainen lapsi jo uskaltaa leikkiä vedessä. Siellä ohjaajat ovat nimenomaan tottuneita opettamaan lapsia tottumaan veteen.



Miksi ihmeessä ette ole käyttäneet näitä palveluja, jolloin lapsesi ei tarvitsisi nyt panikoida aivan turhaan uimakoulua? Ihmettelen vanhempia, jotka ehdoin tahdoin järjestävät lapselleen tuollaisen pelottavan tilanteen. Luulisi lastaan rakastavan vanhemman haluavan lapselleen parempaa elämää.

opettajalla suoraan, mikä on tilanne. Ilmoitat samalla, että tällä kertaa ei osallistu uintiin, mutta sinä aiot laittaa lapsen hetimiten uimakouluun, jotta ensi vuonna tilanne on jo toinen.



Mistä tiedät, ettei ole ollut lähellä hukkumista? Se tunne voi lapsella tulla vaikka vaan suihkussa, ja siksi voi pelätä vettä... Mutta siitä kyllä pääsee eroon.

Nyt teillä on vuosi aikaa tehdä asialle jotain. Kannattaisi yrittää oikeasti tehdä asialle jotain. Esim. uimahalleissa saa yksityisopetusta ja pelkotiloja voidaan hoitaa.



t. eräs joka opetteli uimaan 35 vuotiaana ja joka inhosi koulu-uintia.

mielestäni ei ole mitään järkeä pakottaa.

vaikka ketjussa on ollut ikävääkin luettavaa. Vinkkejäkin on kuitenkin vaikka kuinka.



Minä olen tästä ketjusta ymmärtänyt sen verran, että ap siis voisi ehdottaa opettajalle, että lapsi kävisi koulun uimaopetuksen sijaan veteentotutteluryhmässä ja ap toimittaisi siitä todistuksen koululle. Avoimesti opettajan kanssa keskustellen tämä voisi mennä läpi.



Nuo lintsaamisneuvot tai että lapsi ei osallistuisi lainkaan ovat lapsellisia ehdotuksia. Parempi olisi kuitenkin opetella menemään veteen, ettei tarvi koko elämäänsä vältellä vesitilanteita.

enkä myöskään esiintynyt alasti koulun uimahallikäynneillä.

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt että miksi Suomessa pidetään itsestäänselvyytenä sitä, että jokaisen täytyy esiintyä muiden ihmisten edessä alasti. Missä on ihmisen oikeus omaan koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen omasta vartalostaan?

Käveletkö sinä kadullakin alasti jos sinusta on niin normaalia olla ventovieraiden edessä alasti?

On sitä koulun liikkatunnillakin pakko olla alasti kaikkien edessä kun käydään suihkussa. Kasvata lapsellesi terve itsetunto äläkä opeta lintsaamaan!

ja se nyt on aivan sama, mikä se liikuntanumero on ala-asteella. Ihan yhdentekevää minulle.

En ala selittämään nyt syytä, miksi meillä lapset on välillä pinnanneet (olleet muka sairaina niinä päivinä) kun on määrättyjä liikuntatunteja yms. mutta näin on tehty ja näin teen. Niin kauan kun on opettajia, jotka ei usko edes lääkärintodistusta, että jalalle ei saa varata kun vasta on nivelsiteet revenneet. Tällainenkin lapsi pantiin juoksemaan pyörätielle kun ei ollut suksia matkassa. Jälkihoitoon meni pitkä aika ja jalan kuntoutus saatiin aloittaa alusta.

Joten meillä ollaan saikulla kun on juntteja liikunnanopettajia ja ei suostu kuuntelemaan lasta ja lapsen vanhempaa. Numerolla voin pyykiä perseeni.

joka kyllä osaa uida (on käynyt monta uimakoulua 5-9v:na) mutta ei halua enää esiintyä alasti toisten nähden. Parina vuonna olemme yhdessä keksineet yhdessä keinoja, millä pääsee luistamaan. Aina voi "sairastua" tai olla menkat (ja opettajalle ei todellakaan tarvitse näyttää housuja, muuten teen rikosilmoituksen)yms.

Minua eikä lasta ei kiinnosta, jos jonkin sellaisen hömppäaineen kuin liikunnan numero laskee. Pääasia, että menestyy oikeissa aineissa.

Itsekin lintsasin koulussa liikunnasta (mun aikaan ei onneksi ollut uintia) ja olen saanut ammatin ja käyn töissä.

Älä pakota uimaan vaan keksikää jotain.

ja se nyt on aivan sama, mikä se liikuntanumero on ala-asteella. Ihan yhdentekevää minulle.

En ala selittämään nyt syytä, miksi meillä lapset on välillä pinnanneet (olleet muka sairaina niinä päivinä) kun on määrättyjä liikuntatunteja yms. mutta näin on tehty ja näin teen. Niin kauan kun on opettajia, jotka ei usko edes lääkärintodistusta, että jalalle ei saa varata kun vasta on nivelsiteet revenneet. Tällainenkin lapsi pantiin juoksemaan pyörätielle kun ei ollut suksia matkassa. Jälkihoitoon meni pitkä aika ja jalan kuntoutus saatiin aloittaa alusta.

Joten meillä ollaan saikulla kun on juntteja liikunnanopettajia ja ei suostu kuuntelemaan lasta ja lapsen vanhempaa. Numerolla voin pyykiä perseeni.

joka kyllä osaa uida (on käynyt monta uimakoulua 5-9v:na) mutta ei halua enää esiintyä alasti toisten nähden. Parina vuonna olemme yhdessä keksineet yhdessä keinoja, millä pääsee luistamaan. Aina voi "sairastua" tai olla menkat (ja opettajalle ei todellakaan tarvitse näyttää housuja, muuten teen rikosilmoituksen)yms.

Minua eikä lasta ei kiinnosta, jos jonkin sellaisen hömppäaineen kuin liikunnan numero laskee. Pääasia, että menestyy oikeissa aineissa.

Itsekin lintsasin koulussa liikunnasta (mun aikaan ei onneksi ollut uintia) ja olen saanut ammatin ja käyn töissä.

Älä pakota uimaan vaan keksikää jotain.

minä olen aina pelännyt vettä ja onneksi nyt olen aikuinen ja minun ei tarvitse enää mennä outoon veteen tai jäälle kävelemään tms. mikä aiheuttaa minussa paniikkikohtauksen ja pelko on todella fobianomaista.

Sääli, että Suomessa lapset joutuu peloistaan huolimatta karaistuksen nimissä tekemään sellaista, mitä eivät pysty. Aikuisena onneksi ei tarvitse.

Puhuin vanhempien säälivästä ja hyssyttelevästä asenteesta. Surkuttelu ruokkii pelkoa. Parempi vaihtoehto on voimakas tukeminen tai jättää asia kokonaan huomioimatta. Kun aikuisella vahva asenne ja luottamus veteen eikä surkuttele lapsen pelkoa niin lapsi vaistoaa luottamuksen ja on rohkeampi asian suhteen.

Pelot ovat useimmiten opittuja ja lapsi oppii malliesimerkistä.

Joten meillä ollaan saikulla kun on juntteja liikunnanopettajia ja ei suostu kuuntelemaan lasta ja lapsen vanhempaa. Numerolla voin pyykiä perseeni.

Ap:n tapauksessa ei ole mistään tuollaisesta kyse. Vaan ihan ap:n saamattomutta lapsi on nyt tuossa tilanteessa. Eikä se muutu miksikään, vaikka opettaja vaihtuisi, jos ap ei hoida lapsen turhaa pelkoa mitenkään.

kun se voidaan lapsena poisoppia ihan pehmein keinoin. Eikä lapsen tarvi pelätä oppiessaan eikä sen jälkeen. Mitä pahaa siinä on, että lapsen ei tarvitsisi pelätä.

minä olen aina pelännyt vettä ja onneksi nyt olen aikuinen ja minun ei tarvitse enää mennä outoon veteen tai jäälle kävelemään tms. mikä aiheuttaa minussa paniikkikohtauksen ja pelko on todella fobianomaista.

Sääli, että Suomessa lapset joutuu peloistaan huolimatta karaistuksen nimissä tekemään sellaista, mitä eivät pysty. Aikuisena onneksi ei tarvitse.

Puhuin vanhempien säälivästä ja hyssyttelevästä asenteesta. Surkuttelu ruokkii pelkoa. Parempi vaihtoehto on voimakas tukeminen tai jättää asia kokonaan huomioimatta. Kun aikuisella vahva asenne ja luottamus veteen eikä surkuttele lapsen pelkoa niin lapsi vaistoaa luottamuksen ja on rohkeampi asian suhteen.

Pelot ovat useimmiten opittuja ja lapsi oppii malliesimerkistä.