Lue keskustelun säännöt.
Miten tällaisten "ystävien" kanssa pitäisi oikein olla...?
30.03.2012 |
Olen aina ajatellut että ystävyys kestää, ja että erilaisuudet ja erilaiset mielipiteet jne. menee kyllä ja tosi ystävyys kestää ne.
Meillä ei kauheasti ystäviä ole, ihan muutama ystäväperhe, joiden kanssa yhteistä taustaa/historiaa, mutta nyt elämäntilanteet, koulutustaustat, ammattikuviot jne. aika erilaiset. Kuitenkin yhteisten nuoruusvuosien tms. myötä ollaan pysytty ystävinä.
Nyt on alkanut tuntumaan kahden kanssa, että ei oikein tiedä enää miten suhtautua.
1) tapaus on jotenkin negatiivinen ja "dissaa" ainaa kaikkea mikä ei ole hänen mielensä mukaista. Ennen olen osannut suhtautua tähän ja myötäillä hänen mielipiteitään jne., mutta olen huomannut että se on aika raskasta ja esim. jos puhutaan pitkä puhelu, ei jää lopulta mikään hyvä fiilis.
Haukkuu aina esim. sellaiset urat ja ammatit, joissa minä ja mieheni ollaan. Ei suoraan tietenkään hauku meitä, mutta rivien välistä sen osaa lukea ettei "arvosta" sellaista, toisaalta tuntuu onko mukana tiedostamatonta kateuttakin, koska eihän se pitäisi olla häneltä pois jos joku on saanut vähän paremman aseman uhrattuaan koulutukselle ja ylitöille yms. sitoutumiselle aikaaa vaikka kuinka.
Kuitenkin se tuntuu ikävältä kun haukutaan rumasti esim. kaikki sellaisilla ammattinimikkeillä työskentelevät, kuin me.
Myös esim. jotkut kaupoissa myytävät sisustustuotteet / -tyylit haukutaan, vaikka meillä on juuri nimenomaan sellaista. Eli ei sanota suoraan että teillä on "ruma" koti...
Lastenkasvatuksesta osataan kommentoida myös...
2) tapaus taas on verkostomarkkinointiin hurahtanut, ja ei siinä mitään, aluksi ajattelin, ja olen ostanut niitä tuotteita (kallista humpuukia) ja ajatellut että toki haluan kaveria tukea, mutta alkaa rasittaa kun juttelu on aina vaan sitä ja kääntyy niihin asioihin. Tietysti yritetään koko ajan värvätä siihen touhuun mukaan, ja palataan aiheeseen vaikka minkä aasin sillan myötä.
Jos vaikka juttelen jotain ihan muuta asiaa, niin aina aletaan vaan puhua jotain noihin tuotteisiin liittyvää, siis ihan kaikki saadaan käännettyä niihin.
Ja jotenkin on fiilis että nimenomaan meidän vahvasti nyt tulisi alkaa myös niitä myymään tai että ovat oman jonkun "pomonsa" kanssa siellä puhuneet että meistä tulee joku jakelija tms., tämä.
Jotenkin tuntuu ettei aina jaksaisi näiden tuttujen seuraa, mutta toisaalta ei ole niin kauheasti muitakaan.
Yksillä on aina kauhea kiire eli heidän kanssa ei ikinä ehditä kyläilemään puolin toisin eivätkä juuri sellaista harrasta, rouvaa näen ehkä kerran pari vuodessa.
Ja muut onkin sitten sellaisia vain "tuttuja",
eivät pitkän linjan ystäviä, tiedä sitten saisko näistä kehiteltyä mitään enempää, kiireisiltä vaikuttavat, ja hankala tällaisista tuttavuuksistkaan kehitellä syvempiä ystävyyssuhteita, kun kontaktit tulleet esim. työkuvioihin liittyen tms., ja ei viitsi kaikille ihan kaikkia meidän asioita sitten repostella, joita vain "ystävien" kanssa jaetaan.
Kommentit (11)
Jos olette hyviä ystäviä niin asiat ratkotaan kasvotusten eikä netissä. Ihan kauniisti voi sanoa ykköselle, että susta tuntuu pahalta kun hän moittii valintojasi ja kotiasi. Joskus ihmiset ei edes ajattele kelle puhuvat vaan laukovat typeriä unohtaen kuulijan taustat.
Kakkoselle voit sanoa että ei kiitos. Olet tullut niin epäileväksi verkostomarkkinointiin, että haluat ottaa etäisyyttä asiaan ja kerrot, että surullista miten lehdistä luettu että sukulaisuus ja ystävyyssuhteita kaatunut siihen kun verkostomarkkinointi tukahduttanu kaiken muun.
jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopeta se myötäily, siitä nyt ei koidu kuin harmia...
Kuulostaa suoraan sanottuna erittäin vastenmieliseltä, että joku kääntäisi ystävänsä kanssa aina keskustelut moiseen. Eikä siinäkään varmaan silloin olisi niin valittamista, jos tuotteet olisivat edes jollain tasolla laadukkaita ja niiden kauppaaminen siten mielekästä. Mutta eiväthän ne koskaan ole.
Suoramarkkinointi on kyllä kamalaa ihmisten hyväksikäyttöä. Koko bisnekselle pitäisi näyttää kirvestä, samoin kuin puhelinmyynnille, vuokratyöfirmoille ja kaikille muille ihmisten huijaamiseen perustuville kekkulifirmoille.
mutta ei auta.
Ekan kanssa olen joskus yrittänyt pysyä jämäkästi omassa mielipiteessä tms., mutta silloin hän ihan oikeasti suuttuu. Kerran vielä soitti peräänkin tapaamisen jälkeen. Tällaisia välien selvittelyjä jostain mitättömistä asioita kuten mielipide jostain verhoista, en jaksa.
Pakko on jotenkin saada asia käänneltyä niin, että löydän jotain myötäiltävää hänen kanssaan, jotta homma pysyy jotenkin kasassa.
Ja näitä vahvoja mielipiteitä hänellä riitää... (esim. politiikka, taloustilanne - asiat joista hän ei ymmärrä oikeasti juuri mitään tai ymmärtää väärin, eikä ole koulutusta; kaikki eri vuosikymmenien rakentamiseen liittyvä, toki taas ilman koulutusta...)
En siis ole mikään erityisen "kiltti" tai "kiltinoloinen" ihminen, mutta olen kyllä yleensä sen verran diplomaatinen, että en rupea kinaamaan jos huomaan että asia sellaiseksi heti menisi jos oman mielipiteen selkeästi ilmaisee.
Ja tälle verkostomarkkinoijalle olen kyllä sanonut että emme ryhdy siihen puuhaan, ja perustellutkin, mutta en ole varmaan kyllä ihan niillä sanoilla että "emme MISSÄÄN NIMESSÄ" aio ruveta vielä sanonut... muuten kyllä aika selkeästi olen yrittänyt ilmaista.
Kai hän tulkitsee sitten sen, että yritän olla muuten vähän kiinnostunut niistä tuotteista ja hänen jutuistaan, että olisin kuitenkin kiinnostunut myös niiden myymisestä.
Ja kaikkiin hänellä on joku vasta-argumentti, jos perustelen miksi ei ole nyt meidän juttu.
Ja jos erehdyn vähänkään jotain omaa työtäni kommentoimaan että olisin siihen väsynyt / turhautunut tms., niin heti ratkaisu on vaihtaa ammattiaan tähän verkostomarkkinointiin.
Kurjaa ettei ole kuin oma mies jonka kanssa jakaa esim. aika ajoin työhön liittyvää turhautumista/ stressiä (ja toisaalta ilonaiheitakin), kun toiset ei niitä tajua: toinen heti haukkuu ja että "en arvosta sellaisia tyyppejä" ja toinen heti hykertelee että nyt ne alkaa tähän myyntitouhuun kun oma työ turhauttaa.
ap
Näin miehen näkökulmasta tuntuu kummalliselta, miten vakavasti monet naiset tuntuvat kaverisuhteet ottavan. Menisin jopa niin pitkälle, että toteaisin ainakin lievän läheisriippuvuuden olevan naisten keskuudessa suhteellisen yleistä.
Neuvona sanoisin, että ottakaa reilusti iisimmin niiden kaverienne kanssa. Kertokaa, jos jonkin mättää ja olkaa valmiit ottamaan itsekin kritiikkiä vastaan. Siitä se parempi, kyräilemätön kaveruus lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et taida saada noista tuttavuuksista enää oikein mitään. Olisi helppoa sanoa, että olette "kasvaneet erillenne" ja on ehkä aika etääntyä, mutta pelkään suositella sellaista. Olen itse niin yksinäinen ja meillä ei ole yhteisiä perhetuttuja pyytää edes lasten synttäreille tai kesäisenä iltana grillaamaan. Suren sitä välillä niin paljon, etten toivo kenellekään samanlaista tilannetta. 2
et taida saada noista tuttavuuksista enää oikein mitään. Olisi helppoa sanoa, että olette "kasvaneet erillenne" ja on ehkä aika etääntyä, mutta pelkään suositella sellaista. Olen itse niin yksinäinen ja meillä ei ole yhteisiä perhetuttuja pyytää edes lasten synttäreille tai kesäisenä iltana grillaamaan. Suren sitä välillä niin paljon, etten toivo kenellekään samanlaista tilannetta. 2
onhan se kiva että on edes jotain kavereita, joita tosiaan voi halutessaan kutsua syömään tms.
Tuo yksi mies meinasi ettei pidä ottaa niin "vakavasti" ja olla mitenkään läheisriippuvainen - no ei nämäkään kaverit mulle ole sellaisia "kavereita" kuin joillain naisila, että koko ajan soitellaan ja jaetaan kaikki asiat ja ollaan kuin melkein siskokset.
Olen siis kyllä aika itsenäinen. Mutta en halua ihan erakkokaan olla.
Onhan se nyt ankeaa jos ei kohta ole ketään keitä pyytää perhejuhliin tms., kun ei sukuakaan juuri ole eikä pidä yhteyttä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla jäivä ne ainoat hyvä ystävät muuton myötä ja uusia en ole löytänyt. Toisaalta... On tuo mies tuossa parhaana ystävänä. Viihdyn hänen seurassaan ihan oikeasti, on mukavaa istua iltoja kahdestaankin. Tuttavien puute kouraisee ehkä eniten juuri juhlien aikaan. Joskus kaipaan ihan kauheasti vain yhtä naisystävää, jonka kanssa lähteä kahvilaan, kuppilaan tai kävelylle, jutella naisten tapaan vaikka pari kertaa kuussa. Olen löytänyt verkostoja ja tuttavia netin kautta, mutta lähellä asuvia ystäviä ei ole.
Koita vielä sietää ja keksiä jotakin muuta yhteistä nimittäjää ystävyydessänne kuin nuo, jotka ovat muuttuneet rasitteeksi. Mitä te silloin teett, kun on oikeasti mukavaa? Illanviettoa, lautapelin ääressä valvomista, kahvittelua? Voisiko niitä mitenkään korostaa aiempaa enemmän? 2
Minulla jäivä ne ainoat hyvä ystävät muuton myötä ja uusia en ole löytänyt. Toisaalta... On tuo mies tuossa parhaana ystävänä. Viihdyn hänen seurassaan ihan oikeasti, on mukavaa istua iltoja kahdestaankin. Tuttavien puute kouraisee ehkä eniten juuri juhlien aikaan. Joskus kaipaan ihan kauheasti vain yhtä naisystävää, jonka kanssa lähteä kahvilaan, kuppilaan tai kävelylle, jutella naisten tapaan vaikka pari kertaa kuussa. Olen löytänyt verkostoja ja tuttavia netin kautta, mutta lähellä asuvia ystäviä ei ole.
Koita vielä sietää ja keksiä jotakin muuta yhteistä nimittäjää ystävyydessänne kuin nuo, jotka ovat muuttuneet rasitteeksi. Mitä te silloin teett, kun on oikeasti mukavaa? Illanviettoa, lautapelin ääressä valvomista, kahvittelua? Voisiko niitä mitenkään korostaa aiempaa enemmän? 2
missä ei niin ehditä jutella :).
Siis illanistujaiset on kivoja, mutta niissähän juurikin jutellaan niitä näitä, eli helposti eksytään sitten tietyille juttualueille... ja etenkään puheluita ei ehkä kannata hirveästi harrastaa.
Sikäli vaan on helpompaa monesti tavata ihan tavallisen kyläilyn ja jutustelun merkeissä, kun että vielä erikseen saa sovittua jotain että mennään johonkin ja tehdään jotain (aikataulut, rahan puute, lastenhoito-ongelmat tms. helposti tulee), tosin kyllä sitä on yhdessä jopa reissailtukin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etäisyyttä moniin lapsuusajan kavereihin. Pidän heistä, he ovat ihan ok-tyyppejä, mut me vaan emme saaneet yhdessäolosta enää mitään, ja se meni juurikin tuollaiseksi itseään toistavaksi junnaamiseksi, jossa vuosien mittaan kertyineitä asioita ei ikinä puhuttu halki ja ystävät otettiin vähän kuin sisaruksina, siis itsestäänselvyytenä.
Olen aina löytänyt uusia kavereita ja uusia ystäviä. Ap, sinäkin löydät kyllä. :) Eihän sun tarvitse katkaista välejä noihin ystäviin, lähdet vaan avoimin mielin etsimään ihmisiä, jotka ovat ehkä enemmän kaltaisiasi.
Ää luovuvähistä ystäväperheistä, uusia on tosi vaikeata löytää. Sano ensimmäiselle joskus ihan rakentavasti, että hänen arvostelunsa tuntuu pahalta.
Toiselle rouvalle voisit myös sanoa suoraan, että et missään nimessä aio lähteä hänen markkinointitouhuunsa mukaan. Ihan suoraan. Muuten kai ystävä kuuntelee toisen tärkeitä asioita kohtuudella, vaikka niin itseä ei koskisikaan.
Ota vähän napakammin oma reviirisi, älä anna jyrätä mennen tullen kiltteytesi yli. Tee selväksi itsellesi mitä et halua enää sietää.