Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä niiiiiiin INHOAN ruuanlaittoa!
30.03.2012 |
Aina saa olla miettimässä, että mitähän sitä laittaisi. Ruuanlaitto ei todellakaan ole mulle intohimo ja keino rentoutua. Sitten joskus kun löytää jonkun uuden reseptin tai saa uuden idean ja ajattelee "tää vois olla ihan hyvää", ja ruuanlaitto on jopa mukavaa uuden idean inspiroimana. Niin eikö jälkikasvu nyrpistele naamaansa todeten samalla "mitä tää oikein on?". Silloin sitä ajattelee, että miks vaivautua. Seuraavan kerran ostan einesmaksalaatikkoa, kun kompostiin ne pöperöt päätyy joka tapauksessa mutta onpahan ollut ruokaa ainakin tarjolla.
Miten ihmeessä te muut saatte jälkikasvunne syömään vähänkään eksoottisimpia ruokia? Esim. kasvispihviä, jotka oikeesti on hyviä mutta lapset ei vaan sitä tajua. Ja kun sitä jauhelihakastikemakkarakeittoa on jo monta vuotta syöty, niin se tulee jo lapsiltakin korvista ulos mutta kun ei mikään uusikaan kelpaa.
Kommentit (15)
Ah! Kohtalotovereita! :D
Mä en voi sietää ruuanlaittoa. Varsinkin kesällä kuuman hellan äärellä kökkiminen on vähintään kidutusta. Kaikenlainen kuoriminen, pilkkominen, ruskistaminen ja herraties mikä pipertäminen ei vaan oo mun juttu. Yleensä ruuan mausta ei kukaan valita, mutta sen laittaminen on vaan vastenmielistä. Mutta harmillisen pakollista. Aikaakin touhussa tuhraantuu, etenkin työpäivän päälle ihan liian kauan, oli se sit kuin helppo eväs hyvänsä.
Ja sit vielä se tiski ja sotku! ARGH!
Yleensä pyrin menemään siitä missä aita on matalin ja ihan lemppareita on kaikki pöperöt mihin voi nakata ainekset pataan ja sit vartoilla, että ne kypsyy :D
Allergioiden takia eineksiäkin on harmittavan vähän, mitä voi käyttää... (Muuten mättäisin ihan surutta lautasille paljon enemmän)
Muksut syö, jos niillä on nälkä. Kokoliha ei oikein uppoa aina, mutta saa senkin pilkottua sit lautasella sen verran pieneksi, että useimmiten ainakin joku pala uppoaa. Maistaa on pakko, syödä ei tarvi.
Hupaisaa sinänsä, että rakastan kakkujen yms. tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin tämän vanhan viestin. Itsekkin inhoan ruuanlaittoa todella paljon ja se ei vain mene ohi. Oma äitini oli aina laittamassa ruokaa, mutta ei opettanut meille lapsille ruuanlaittoa. Meillä oli aina säännölliset ja oiekaoppiset ruuat, mutta itse kun läksin kotoa en kyennyt syömään mitään lämmintä ateriaa vuosikausiin. Katsoin tv; stä nyt ohjelmaa "Syöpöt" jossa kummallisesti syövät ihmiset saavat apua ( syövät vain yhtä ruokalajia). Samaistuin yllättäen noihin ihmisiin vaikka itse syön terveellisesti tai syön erittäin terveellisesti, mutta säännöllisten ruokien teko on minulle hirveän vaikeaa. Minulle on jäänyt lapsuudesta jokin todella, todella negativiinen mielikuva ruuanlaitosta.
Minulle sanottiin, että kyllä sitä lapsen myötä alkaa pitää ruuanlaitosta, mutta asia ei ole muuttunut.
Täällä yksi joka inhoaa ruuanlaittoa! Se on pakollinen paha, josta yritän suoriutua aina mahdollisimman helpolla ja nopeasti. Vihaan reseptien tutkimista ja kokeilua, sitä sähläystä ja sotkua ja tiskiä mitä ruuanlaitto aiheuttaa. Jokapäiväinen stressi miettiä mitä ostetaan ja laitetaan! Kaupassa käynti on ihan ok, mutta siellä se pohtiminen ja ruokaostosten teko on ahdistavaa. Varsinkin nykyisillä hinnoilla.
Yleensä teen alkuviikosta isomman satsin jotain laatikkoruokaa, jota sitten lämmittelen muksuille viikon mittaan. Itse paistelen kanaa ja näykin salaattia kun ei tuo vatsa oikein kestä hiillihydraatteja (pcon kiva sivuilmiö..). Mitään uutta ja eksoottista on tosiaan täälläkin turha kokeilla, kun lapsille kelpaa vaan se makaronilaatikko tai lihapullat.
Lapsuudenkodissa äiti teki tasan kolmea ruokaa: mautonta jauhelihakastiketta, sitkeää, harmaata, vetistä suikalelihakastiketta ja maksakastiketta. Maksakastikkeen teko tosin loppui, kun oksensin kerran pöytään :X Että sukuvika vissiin tää keittiössä viihtymättömyys. Olen nimittäin sitä mieltä, että kaikki ruuanlaitossa vietetty aika on pois jostain paljon järkevämmästä/tärkeämmästä :D
PS. Onko ideoita mitä tänään laittaisin ruuaksi, huoh......
Rakastan ruuanlaittoa, ja kokeilen koko ajan. Lapsikin syö mitä vain, kun sen tekee hyvin, ja lapsen on opettanut alusta saakka maistamaan kaikkea. Ruokaa pitää maistella kokatessaan koko ajan, ja säätää makua.
Lapseni esim. ei pienenä tykännyt yhtään tsatsikista maistaessaan sitä ekaa kertaa, mutta kymmenennellä kerralla sanoi, että on alkanut pitää mausta. Samalla tavalla on oppinut syömään lähes kaikkea.
Niin, kerrasta ei kannata luovuttaa, lapset tottuvat makuihin vasta useammalla kerralla. Ja kaipa se sama koskee aikuisiakin, onhan meillä toi hyi yök-en syö -aikuinenkin... Joskus turhauttavaa kun ei mikään oikein tunnu olevan kenellekään herkkua, mutta hiljalleen ne sentäs lakkaa mutisemasta.
Mukavampaa olisi kyllä tuokin homma, kun keittiössä vietettyjen tuntien jälkeen edes joku toteaisi ruoan olevan hyvää, muulloinkin kun hampurilaisten ollessa kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään laittaa ruokia ja usein heitän kasaan mitä päähän juolahtaa.. Lapselle kelpaa kaikki kun kaikki näyttää aina suht samalta kun lautasella on myös tuttua ja turvallista salaattia ja keitettyjä rehuja.
Mutta vihaan tiskaamista joten en laita ruokaakaan kuin pitkin hampain :S
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen huomannut et jos ruokaa laittaa vastentahtoisesti, siitä EI tule hyvää. Ei kai se sitten ihme ole jos ei perheelle maistu.
Silloin kun tekee innostuneesti ja hartaudella niin yleensä onnistuu mainiosti, ja lopputulos on herkullinen.
Minä en oikeastaan enää välitä, pitävätkö lapset ruoastani vai ei. Usein toinen pitää ja toinen ei, mutta seuraavalla kerralla onkin päinvastoin. Ihan kivasti ovat maistelleen erilaisiakin ruokia esim. porokeittoa, Moskovan pataa, kukkoa viinissä, mutta esim. juuri pari päivää sitten kuopus ei maistanutkaan Moskovan pataa, vaikka on aiemmin ollut juuri hänen suuri herkkunsa, ja kumpikaan ei enää halua syödä porokeittoa, vaikka aiemmin oli yksi suosikkiruoka.
En välitä. Käsken maistamaan, en tarjoa heti perään mitään muuta ja kehun aina itse ruokaani/mies kehuu. Näillä mennään.
Hyvä tapa saada lapset maistamaan jotain vähän uutta, on keksiä sille oma nimi. Esim. kokeilin tuorejuustoperunamuusia, johon tuli porkkanasta ja ruohosipulista väriä. Keksin ilmoittaa, että kyseessä on kukkamuusi, ja johan sitä maisteltiin ja toinen otti vielä lisääkin.
Jos lapset muuten pitävät perunamuusista, niin siihen kylkeen on helppo tekaista kaikkea muuta, jota maistavat esim. lohta, lihapullia, kanapihvejä. Meillä vaan se kuopus yllättäen keksi kyllästyneensä perunamuusiin eikä syö sitä enää lainkaan...
Ei kannata välittää. Meilläkin parhaiten uppoavat makaronilaatikko perinteisenä versiona ja jauhelihakastike ja spagetti perinteisenä versiona sekä lohi ja perunamuusi. Kaikki sekasotkut (porkkana, kesäkurpitsa, aurinkokuivattu tomaatti) ovat kärsineet nopean suosionlaskun. Yleensä arjen kiireessä en niin jaksa kikkailla mutta lomisin väännän jotain uutta tai harvoin tehtyä pidemmän kaavan mukaan. Ja olen armollinen itselleni enkä ota turhia paineita suosiosta. Itse syön, jos muut eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin monta vuotta yksin lasten kanssa. Minulla oli toimiva ruokasysteemi: Tein kerralla niin suuren satsin,että sitä pystyi syömään 3kertaa. Esim. maanantaina tein lounaaksi kanalaatikkoa. Syötiin sitä ja pakastin yhden annoksen. Päivälliseksi lihakastiketta ja perunaa. Siitä 2 ateriaa pakkaseen. Ti syötiin taas lounaaksi kanalaatikkoa ja päivälliseksi tonnikalapastaa. Keskiviikkona lihakastike pakkasesta ja päivälliseksi vaikka tonnikala pastaa jne.
Eli joka päivä ei ollut pakko tehdä uutta ruokaa vaan sitä oli pakkasessa kunhan teki salaatin/raastesalaatin tai keitti kasviksia mukaan.
No, sitten tapasin ihanan miehen. Hän on muuten ihana,mutta nirso.Ei syö
-pieniä kaloja esim. ahvenia
-parsakaali,parsa,kukkakaali,kaali,porkkana,sienet on pahoja
-rahkat on pahoja
Eli lapset syövät mitä tahansa,mutta tämä aikuinen nirsoilee! Lapsi kysyikin "mikset maista edes vähän?" Tokaisin kiukkuisena "x:n äiti ei ole opettanut että kaikkea pitää maistaa". No, teen edelleenkin sitä ruokaa mitä haluan ja herra voi tehdä päivälliseksi pari leipää itsellensä.... Ärsyttää!
Meillä lapset syövät lähes aina kiltisti kaiken mitä laitan sillä he tietävät jo, että äiti ei tykkää laittaa ruokaa eikä laita sitten mitään muuta, joten on syötävä sitä mitä on tarjolla. Mutta ruokani on aina hyvää. Ei ehkä herkullista mutta hyvää, sillä olen itse sen verran nirso, etten söisi mitään oikeasti pahan makuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toimi mulla tuo, että kun hartaudella laittaa ruokaa, niin se onnistuu. Paskat onnistu! Äitini sanoikin joskus että multa puuttuu ruuanlaittogeeni :)
[quote author="Vierailija" time="30.03.2012 klo 17:09"]
Miten ihmeessä te muut saatte jälkikasvunne syömään vähänkään eksoottisimpia ruokia? Esim. kasvispihviä, jotka oikeesti on hyviä mutta lapset ei vaan sitä tajua. Ja kun sitä jauhelihakastikemakkarakeittoa on jo monta vuotta syöty, niin se tulee jo lapsiltakin korvista ulos mutta kun ei mikään uusikaan kelpaa.
[/quote] Meidän lasten lempapreita ovat mm. sushi, lindströmin pihvit muusilla, kanasalaatti, galzonet jne. Sitä tosin en osaa sanoa, miten niihin oppisi "myöhemmin"... meillä niitä on syöty vauvasta asti eli makuun on totuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.07.2013 klo 11:08"]
Ei toimi mulla tuo, että kun hartaudella laittaa ruokaa, niin se onnistuu. Paskat onnistu! Äitini sanoikin joskus että multa puuttuu ruuanlaittogeeni :)
[/quote] Voisitko tehdä työvaihtoa jonkun ystäväsi kanssa? Joku toinen kokkaa ja sinä vastaavasti vaikka siivoat kummallekin?
Itse tein aikoinaan työvaihtoa leipoiminen (leivät ja pullat) vs pyykinpesu ja silitys.
Alue: Aihe vapaa
Oma lapseni onneksi tykkää parsakaalista, mutta lihapullia hän inhoaa. Jauhelihakastike on myös sellainen, että ei suostu syömään. Katkarapuja syö, mutta lohta ei suostu syömään. Pidän lapseni nirsoilua normaalina, mutta omaa ruuanlaitto inhoani en. Leikkimielisyys ja luovuus on apuna sillä jos yritän tehdä ruokaa perinteisesti tulen todella, todella vihaiseksi.
2