Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äiti jätti lapset
30.03.2012 |
Eli siis, entinen vaimoni meni viime syksynä töihin minun jäädessä työttömäksi. Vaimoni oli ollut kotiäitinä ensimmäisen lapsen syntymästä lähtien. Lapsia meillä on 5, vanhin on 8-vuotias.
Vaimoni meni siis syksyllä töihin ja jouluun mennessä oli löytänyt itselleen uuden miehen. Totesi minulle kylmästi, että lähtee tämän "Ramin" mukaan, voin pitää lapset jnejne, hän ei halua yhteishuoltajuutta.
"Rami" on siis 5 vuotta ex-vaimoani nuorempi, nyt ikää 22. Vaimoni on 27, minä olen 30. Pakko muistella, että kun itse olin 22, niin puhuin vaimoni kanssa lastenvaatteista ja työntelimme kääröä puistossa. Tämä "Rami" puhuu exälleni kuulemma autonvanteista ja tietotekniikasta...
Kysymys kuuluukin, että onko minulla oikeus vihata ex-vaimoani, joka jätti 5 lastaan minulle? Totta kai haluan olla lasteni elämässä ja olla heidän huoltajansa, mutta onko minulla oikeus olla katkera siitä, että lasteni äiti lähti 10 vuotta minua nuoremman miehen matkaan niin lyhyessä ajassa? Olen paininut mietteeni kanssa joulusta lähtien.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitten eri asia vahingoittaako katkeruutesi ketään muuta kuin itseäsi.
Mutta niin moni nainen on jäänyt yksin lapsien kanssa että ehkä se on jo aikakin kelkan kääntyä toiseen suuntaan.
Aina erossa mies lähtee ja alkaa vapaan ja huolettoman elämän kun taas nainen jää huolehtimaan kaikesta. Vaikka niinhän se kyllä tekee vaikka mies asuisi saman katon allakin.
se teki miehet.
on sulla oikeus olla katkera,mutta älä ole liikaa,koska se vaan pilaa elämäsi.
mä antaisin mitä vaan,kun ei tarttiska exästä kuulla mitää.yhteishuoltajuus on perseestä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän siitä katkera voi olla jonkun aikaa, mutta onko siitä mitään hyötyä? Viha kuulostaa kyllä liialta, mutta tuskin on väärin sekään.
Onneksi sulla on ne lapset!
HAHAHAHAHHAHAHAHA.
Joo varmaan.
No jos noin olis niin lähtisin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-vaimoni siis halusi monta lasta. Minulle olisi riittänyt 2 tai 3, mutta vaimo halusi enemmän. En nyt sano, että kaduttaa olla näin monen lapsen isä. Ei todellakaan. Mutta varsinkin tässä elämäntilanteessa olisi helpompaa, jollei olisi näin montaa lasta.
Vanhin lapsemme on siis 8-vuotias, nuorin 1v8kk. Välissä on 6-vuotias ja 4-vuotiaat kaksoset.
AP
missään vaiheessa kaduttaa että hylkää lapsensa? Ehkä rupeaa pykäämään lapsia samaan tahtiin uuden miehensä kanssa... huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meni sitten sieltä mistä aita on matalin ja karkasi koko tilanteesta.
tuleehan se vielä järkiinsä ja katuu, mutta sitten onkin jo liian myöhäistä.
En tiedä onko sinulla oikeus, mutta ei ainakaan kannata. Katkeruus ja viha ei ole kaunista, se kasvattaa juuret sisääsi eikä siitä enää niin vain pääsekään eroon. Se voi tehdä olosi kurjaksi loppuelämän ajan. Älä nyt sitä iloa exällesi kuitenkaan anna.
Vaimosi teki väärin, tottakai, tuohon nyt ei mielipidettä tarvitakaan. Mutta minusta näin ulkopuolisena tilanne näyttää siltä että vaimosi on elänyt niin kauan pikkulapsiarkea, tai ylipäänsä arkea että lähti sitä pakoon. Löysi nuoren pojankoltiaisen jonka kanssa elämä näyttää huolettomalta.
Voin vakuuttaa sinulle että huolet ne tulevat vielä tuohonkin suhteeseen. Vaimosi tulee kyllä katumaan, viimeistään sitä että jätti lapsensa. En usko että maanpäällä niin kylmää naista onkaan joka pystyisi noin tekemään ilman katumuksta. (En tiedä, tai sitten olen vain niin naivi että luulen niin) Mutta huolettomuus tuostakin suhteesta katoaa.
Sinuna alkaisin katsomaan jo kovastikin eteenpäin. Taaksepäin katsominen ei anna sinulle mitään. Anna tuolle asialle nyt aikaa, ei se siitä mihinkään katoa mutta tulee helpommaksi hyväksyä. Sen jälkeen pystyt keskittymään omaan elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se muija on töissä, niin joutuu maksamaan sulle melkosen suolaset elarit :D
Olen pyrkinyt olemaan näyttämättä lapsille katkeruutta ex-vaimoani kohtaan. Vaimo nimenomaan sanoi, ettei halua lapsia ja jos olisin halunnut olla vittumainen, olisin voinut todeta että enpä halua minäkään. Muuten olisin voinutkin tehdä näin ihan kiusallani, mutten halua lasten ikinä ajattelevan, ettei kukaan halua heitä.
Lapsille puhun edelleen äidistä, pienin ei vielä ymmärrä tilannetta, enkä usko kaksostenkaan ymmärtävän, mutta kaksi vanhimmat ovat tainneet jo sisäistää ettei äiti ole tulossa takaisin.
Lapset ovat nyt nähneet äitiään lähinnä silloin, kun äidille sopii. Olen muuten antanut ex-vaimolle vapaat kädet, mutta siitä olen pitänyt kiinni, ettei "Rami" ole samaan aikaan exällä kun lapseni. Pienimmällä on astma ja tällä "Ramilla" on koira enkä halua lapsen altistuvan millekään äidillään.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi rouva olla liian kauan kotona, ja nyt vapauden tullen hurahtanut. Pidä eukko poissa elämästänne, ja kasvata lapset aikuisiksi. Saa vihata, vaikka olisi Porvoostakin kotoisin.
Sinulla on oikeus olla katkera siitä, että sinut jätettiin nuoremman takia.
Mutta sinä et todellakaan voi vihata ketääns en vuoksi, että saat olla lastesi lähihuoltaja
vielä muuttuu kun kuuntelee Ramin rasvasia juttuja ja puutuu niihinkin. Koita löytää oma elämäsi lasten kanssa äläkä anna exän siihen sekaantua. Jaksa jokunen vuosi ja varmaankin elämä alkaa vähitellen helpottaa. Pyydä apua sukulaisilta ja ehkäpä neuvolankin kautta. Mitä käyttöä on tuollaisesta naisesta, ei mitään!
Törkeästi tehty sekä sinua että lapsia kohtaan.
Mutta. Sinun itsesi (ja tietysti välillisesti myös lastesi) kannalta olisi erittäin tärkeää, että pystyisit jossain vaiheessa päästämään katkeruudesta irti. Yrittäisit antaa anteeksi. Silloin _sinä_ voisit olla vapaa ja elää elämääsi vapaana.
Katkeruus kun tekee todella suurta hallaa, ei niinkään katkeruuden kohteelle (vaimolle), vaan katkeralle ihmiselle itselleen. :( Ja sitä en sinulle missään nimessä soisi.
jos uskoo tämän olevan totta. Olen varmaan itsekin joskus naksahtanut provoihin, mutta on ne sentään olleet tätä parempia. Ap tarvitsee rutkasti harjoitusta :)
vielä muuttuu kun kuuntelee Ramin rasvasia juttuja ja puutuu niihinkin. Koita löytää oma elämäsi lasten kanssa äläkä anna exän siihen sekaantua. Jaksa jokunen vuosi ja varmaankin elämä alkaa vähitellen helpottaa. Pyydä apua sukulaisilta ja ehkäpä neuvolankin kautta. Mitä käyttöä on tuollaisesta naisesta, ei mitään!
Äitini oli ennen eroa todella läheisissä väleissä ex- vaimoni kanssa. Hän kysyi kerran, että mitäs jos lasteni äiti joskus toteaakin, että haluaa takaisin. En voinut todeta siihen, etten ikinä voisi ottaa sitä naista takaisin vaikka mikä olisi. Jo lasten takia, ovat juuri tottuneet siihen että äiti lähtee ja sitten tämä tuleekin takaisin. Sitä paitsi, jollei exän ja "Ramin" suhde toimi, niin en voi enää luottaa siihen, ettei hän lähde seuraavan miehen matkaan. Luottamus täysin mennyt.
Äitin ja samalla paikkakunnalla asuva veljeni ovat ollut suureksi avuksi, en voisi heitä liikaa kiittää tämän tiimoilta.
Alue: Aihe vapaa
Hyvin pärjäät yh:na ja kasvatat lapsesi kunnon kansalaisiksi.