Lue keskustelun säännöt.
Vauva ei suostu syömään kiinteitä
30.03.2012 |
Vauvani on syönyt kiinteitä jo useamman kuukauden 4 kk iästä lähtien. Nyt on 8 kk ikäinen, +70 cm ja alle 7 kg viime mittauksessa. Vauvan paino on ollut syntymästä lähtien alakäyrällä ja nyt viimeisessä mittauksessa painokäyrä oli tipahtanut vielä vähän lisää alas omalla käyrällään. Sain kuukauden aikaa laittaa vauvani lihotuskuurille mm. lisäämällä ruokaan öljyä. Neuvolassa ehdottivat, että alkaisin antaa jo iltapuuroakin, mutta viime aikoina vauva vain nyrpistellyt nenäänsä jokaisella aterialla. Ei kelpaa aamupuuro, ei lounassose, ei välipalasose, ei päivällissose. Maidot juo pullosta valittamatta. En imetä enää, koska tissimaito lakkasi kelpaamasta. Nyrpisti nenäänsä ja pisti suun suppuun: en ota! Neuvolasta sanottiin kuitenkin, että maidon pitäisi olla tässä vaiheessa jo enemmän lisuke ja ensin soseet. Usein maitoannoksenkin kanssa ollut se, että jos laitan 4-5 x 120-150 ml pulloon päivän mittaan, niin yhtä annosta saa tarjota pahimmillaan 2-3 tuntia ja sitten olisi jo seuraavan aterian aika. Ei ole käsittääkseni edes iso maitoannos, etteikö periaatteessa pitäisi mennä. Toki joskus menee kerralla ilman ongelmia. Neuvolasta sanoivat, että pitäisi olla selvät ateria-ajat. No, näin meillä on ollutkin, mutta mitä minun pitäisi muka tehdä, jos vauva ei suostu ottamaan edes yhtä lusikallista jotain pöperöä ruoka-aikana? Aikaisemmin söi ihan hyvin jopa kaikki 4 mössöateriaa, jotka olen antanut. Päivän viimeinen ateria ollut vain maitoa ennen nukkumaanmenoa. Jätänkö kokonaan ilman ja kuuntelen seuraavat 3 tuntia kitinää seuraavaan ruoka-aikaan toiveena, että ruoka maistuisi sitten paremmin? Jostain syystä ei suostu ottamaan nyt yhtään mitään lusikalla. Joskus saan huijattua avaamaan suunsa, jos tarjoan jotain lihanmurusta ja livautankin lusikan suuhun. Enimmäkseen pitää suunsa niin tiukasti kiinni lusikkaa tarjotessa, että sitä ei kammeta auki edes väkisin. Ainoa, mitä olen saanut menemään on joku lihapulla murusina käsin suuhun laittamalla tai jos saa itse otettua. Pinsettiote onnistuu, mutta kovin murenevaa ruokaa ei kannata antaa käsiin vain leikkimistä varten...
Alkaa pikkuhiljaa vituttaa, kun toinen ei syö ja sitten kitisee ja neuvolasta painostetaan tuputtamaan vielä enemmän ruokaa, kun entisetkään ei mene. Kiinteitä ei mene alas edes yhtä pientä Piltti-purkillista kerralla. Hyvä jos puolet tai neljäsosa. En minä niitä Piltti-soseita anna kuin vain hedelmäsoseita. Itse teen kasvissoseet ja lihat.
Nyt mietin, että pitääkö minun alkaa vääntää kaikki soseet joksikin kasvispihveiksi, jos ne menisi alas edes vähän kiinteämpinä. Kovin kiinteää en uskalla vielä antaa, kun ei ole kuin vasta kaksi hammasta alhaalla, vaikka yllättävän hyvin on osannut järsiä maissinaksuja ilman hampaitakin.
Te, jotka haluatte vittuilla tähän ketjuun, tässä teille vakiovastaus, jota en toista: haistakaa vittu! Muut voisi laittaa vaikka hyviä mössöreseptejä...
Kommentit (3)
Aloittajalle:
Meillä kävi aivan samallalailla kuin sinulla. Ja ymmärrän todella, että sinua "ketuttaa", huoli on varmasti kova. Meillä ainoa ero oli, että imetin vielä. Mutta neuvolasta ihan samat painostukset. Ruokalakko alkoi tosiaan aika tasan 7kk ikäisenä. Vauva laittoi vain suun kiinni.
Ja nyt niitä vinkkejä: koeta olla stressaamatta. Tiedän, että se ei juuri onnistu, koeta silti. Tarjoa, mutta älä pakota. Olisiko ketään muuta joka pystyisi tarjoamaan vauvallesi ruokia? Joskus voi auttaa se, että se on joku ulkopuolinen joka yrittää ruokailua ja äiti vaikka poistuu paikalta, vauva aistii hermostuksesi.
Yritä huijata ruokaa suuhun, esim. antamalla käteen jonkun aivan ihana lelun jota vauva hypistelee.
Se mitä me tehtiin oli, että stressaattiin ensin itsemme kuoliaaksi ja kuunneltiin neuvolan painostusta ja sitten lopulta vaan "annettiin olla". TArjottiin ruokaa, mä imetin ja jossain vaiheessa lähti taas hedelmäsoseet menemään kun tuli uusi kasvupyrähdys kausi ja sitten siitä kaikki muukin ruoka.
Pääasia on kuitenkin, että vauvasi joisi sitä korvikemaitoa edes jonkun verran. Se riittää vauvalle ravinnoksi 8kk asti aivan vallan mainiosti. onhan vauvasi kuitenkin pirteä ja reipas? Jos vähääkään tuntuu, käytä lääkärillä varmistamassa, että esim. korvissa ei ole mitään. Ja jos todetaan terveeksi odota vain. Tarjoa ruokaa sen 4-5 kertaa päivässä, mutta älä vaan pakota syömään. Iloitse jo yhdestä lusikallisesta.
Koeta jaksaa, ei ole helppoa seurata sivusta kun toinen ei syö ja samalla kuunnella ties mitä potaskaa neuvolasta.
Sen verran otin sillon selvää, niin tämä "vaiva" on kovin yleinen.. kaikki neuvolat eivät vaan sitä tiedä.. Liittyy monesti siihen, että vauva on oppinut uuden Taidon: suun kiinni laittamisen ja on ylpeä siitä :)
Mutta jos vähääkään huolestuttaa liikaa, kannattaa siellä lääkärissä kävästä, sitten voi hyvillä mielin odotella :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noniin. Ap jatkaa. Toivottavasti kohta loppuu myös ketutus, kun loppui PMS. :D
On meillä semmoinen harjoitusmuki, mutta en ole antanut siitä kuin vettä, koska suurin osa menee vaatteille. Saa leikkiä sillä itsekseen, mutta juottamiseen/syöttämiseen en ole käyttänyt sitä vielä. Joskus olen kokeillut antaa ohutta velliä vellituttipullolla, mutta kun huomaa, ettei ole maitoa, ei osaakaan lipittää sitä.
Onneksi vauva on ihan reipas ja iloinen. Jaksaa ryömiä ympäri asuntoa huoneesta toiseen. Uusi taito sekin. Joskus vauva ihan selvästi pelleilee kanssani. Pitää suun tiukasti kiinni ja virnuilee yrittämättä nauraa. Joskus vauvan pokka pettää ja saan sujautettua sen varjolla ruokaa suuhun. Usein saan vauvan pokan pettämään, kun alan esittää itkevää ja sanon "buuhuu", joka on vauvan mielestä erityisen hauskaa ja alkaa kikatella... "Syö nyt tai äiti sanoo buuhuu"... Hahhahhaa ja sinne se lusikallinen sujahti taas. Mutta joskus tuntuu tajuavan homman nimen, niin virnuilee vaan suu viiruna syöttöyritykselleni... :)
Osaan olla paremmin stressaamatta, jos tiedän, ettei tuo ole niin vaarallista. Maidon juomisessa ei ole ollut ongelmia. Maitoa menee yleensä ainakin 6 dl päivässä ja se riittää neuvolankin mielestä. Tympii vaan tuo neuvolan asenne, että jos ei juo maitoa kerralla, niin ei sitä anneta myöhemminkään ennen seuraavaa ateria-aikaa. Tai jos kysyy konkreettista neuvoa, niin "enpä osaa nyt sanoa... katsotaan vaikka viikon päästä uudestaan tilannetta".
Olen päivät täysin yksin vauvan kanssa. Sinänsä helppo ja hauska vauva, mutta joskus meinaa mennä hermot lähinnä yksin olemiseen, kun ei ole mitään luonnollista kanssakäymistä monenkaan ihmisen kanssa. On tuttuja ja muita joita tapaan silloin tällöin, mutta silloinkin jonkin muun asian varjolla. En koe ketään kovin läheiseksi tällä hetkellä, koska minulla on ollut pidemmän aikaa sellainen tunne, ettei ketään kiinnosta mikään muu kuin oman lauman kaitseminen ja uusien vauvojen tekeminen... Silloin saatan huutaa kitisevälle vauvalle, että "etkö perkele syö, oo syömättä sitten", ja otan ruoat pois. Seuraava tarjoilu parin tunnin päästä. Mies viihdyttää vauvaa iltaisin, mutta syöttäminen on minun vastuulla. Syöttää kyllä pullosta, jos laitan sen valmiiksi. Sehän ei vaadi paljon energiaa. Mies tekee paljon muita kotihommia, niin en viitsi vaatia enempää. Vauvanhoito on ensisijaisesti minun vastuulla.
Kai minun pitäisi olla tyytyväinen, jos saan lounaalla ja päivällisellä menemään edes yhden pienen lihapullan tai kalapalan. Pitäisikö jalostaa aamupuurokin joksikin sämpyläksi tai pannukakuksi, jos menisi paremmin alas murusina...? Onko sillä niin väliä, missä muodossa ne riisi- tai 4 viljan hiutaleet menevät kurkusta alas, jos vaan menevät...? Kyllä minuakin alkaisi tympiä, jos joutuisin päivät pitkät syömään pelkkää sosetta ja puurohuttua...
eli ei muuta kuin pöperö eteen ja katso mitä tapahtuu. Syö itse omalta lautaselta yhtäaikaa, se auttaa usein. Ja maidon kuuluu olla ensijainen ravinnonlähde vuoden ikään eli se puoli litraa pitäisi saada menemään. Oletko kokeillut nokkamukia?