Pitäisikö erota, miehen lapsi ei kiinnosta pätkääkään

jos nyt jo tuo suhtautuminen miehen lapseen.

aiheutat vaan tuskaa lapselle, jos sulla olis lapsi niin se olis aina tärkeämpi ja miehen oma olis vain tiellä ja kärsisi.

miksi ihmiset eroaa ja laittaa lapset tuohon paskaan tilanteeseen?? sukupolvelta toiselle kipua.

ja voisi aiheuttaa enemmän ongelmia, jos miehen lapselle tulisi olo, että häntä ollaan syrjäyttämässä uudella.



En tiedä, että miten paljon olet antanut itsellesi aikaa tässä asiassa, ainakin itselläni meni pitkään, ennen kuin aloin huomata suhtautuvani miehen lapsiin rakastavillakin tunteilla. Aika pitkään menin vain mukana, välillä vähän hammasta purren ja yritin koko ajan näyttää välittävältä ja kiinnostuneelta. Se kuitenkin auttoi siinä, että pikku hiljaa suhde rakentui. En edelleenkään mikään äiti heille ole, ai lähelläkään, mutta lasten kanssa on kiva puuhastella ja meillä on yhteisiä vitsejä jne.

En saisi koskaan hankkia omaa lasta, jos olisin tämän miehen kanssa? Vaan, jottei miehen lapselle tulisi paha mieli?



Joopa joo. Eli luopuisin jonkun toisen lapsen vuoksi kokonaan oman lapsen hankkimisesta. Olisipa TOOOOSI reilua. Ja varmaan parantaisikin suhdettani tähän vieraaseen lapseen ihan kamalasti.

Auttaisiko oman lapsen teko tähän tunteeseen?

Lapsen teko pelastaa tilanteen kuin tilanteen!!

Älä nyt hyvä nainen oikeasti enää lapsia väännä tuohon tilanteeseen, sano että se oli vitsi?? ENSIN etsit sen miehen, jonka hyväksyt kokonaisuutena ja sitten mietit sitä omaa jälkikasvua, jooko?

Mulla on yksi lapsi ja miehellä zero. Luulen, että meidän suhteemme pelastus on ollut siinä, että en ole koskaan vaatinut tai painostanut miestä osallistumaan. Minä olen lapsen äiti ja isä asuu toisaalla, kumppanini on kumppani minulle eikä isäehdokas lapselle! Hänen ei tarvitse ottaa lapsesta vastuuta, vaan minä järjestän asiat niin, että lapsi on minun vastuullani ja hoidossani niinä aikoina, kun on kanssamme kotona eikä isällään.

Kuulostaa jonkun mielestä ehkä julmalta, mutta ei minusta. Lapsikaan ei ole protestoinut, kun mies on kotona minun kumppanini eikä mikään isäehdokas, heidän välinsä ovat hyvät ja asialliset, mies kohtelee lasta hyvin ja nyttemmin, kun en ole painostanut, ovat luontevasti jonkin verran lähentyneetkin.

En minäkään kovin helpolla varmaan voisi oppia aidosti pitämään jonkun toisen ihmisen lapsesta, eikä asiaa auttaisi se, että se toinen painostaisi minua. Se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen.

Minusta tuo sinun neutraali suhtautuminen kuulostaa juuri siltä, ja se on ihan hyvä alkutilanne. Lapsi aistii kyllä, että hyväksyt hänet ja arvostanee sitä, että et yritä liikaa etkä tuputa itseäsi hänelle. Teillä on hyvä maaperä lähestyä siihen pisteeseen, joka teille tulisi luontevaksi muodostumaan.

Lapsen isälle sinun olisi nyt syytä olla asiasta rehellinen. Että olet kokenut pientä ahdistusta tilanteesta ja haluaisit ottaa vähän etäisyyttä lapsiasiaan.

En ymmärrä, miten uusvanhemmat suhteessa edes kuvittelevat, että se toinen aikuinen voi automaattisesti tuntea mitään lähellekään sitä, mitä itse omaa lastaan kohtaan tuntee?

Kyllä meilläkin mies odottaa aina sitä ajankohtaa, kun lapsi menee isälleen, ja se on minusta ihan ok. Olen alusta asti kannustanut häntä olemaan rehellinen tuntemuksistaan ja sanonut, että hyväksyn ihan kaikki tunteet. Näin toivon voivani luottaa siihenkin, että jos jotain oikeasti negatiivisia tunteita heräilee, niin hän puhuu niistäkin, eikä patoa niitä sisäänsä.

mikis ihmeessä. Kun ei se lapi kerran koko aikaa siinä ole. Meillä vastaava tilanne tosin lapsi meillä vain joka toinen viikonloppu, ja minä pysyn omassa kodissani nuo lapsiviikonloput, mies saa olla kaksistaan tyttären kanssa. Aiomme pitää jatkossakin erilliset asunnot tuon takia. Meilläkin mies jossian vaiheessa hinkui että lähtisi ties mihin HopLoppeihin ja vesipuistoihin perheaikaa viettämään mutta kun sanoin että mulla ei ole lapsia enkä välitä semmoisesta niin sopeutui siihen että jos mun kanssa haluaa olla niin en ole mukana niissä lapsikuvioissa.

Miksi sun pitäis siitä lapsesta kiinnostua?



Onko se miehen odotus siitä, että tekisitte asioita "perheenä", sun tulkintaa, vai oikeasti miehen odotus.



Vaikka olisikin oikeasti, niin ei sun tarvi siihen odotukseen mukautua.



Olen samassa tilanteessa se mies.

Luulin, että pystyisin suhteeseen miehen kanssa, jolla jo lapsi. No, nyt kun on jonkun aikaa kokeiltu, enpä taida pystyäkään.

En nyt sitä lasta inhoa, ihan neutraali suhtautuminen. Mutta enemmän odotan sitä viikkoa, kun lapsi ei ole kuvioissa, kuin sitä, kun hän on miehen luona. Mies odottaa, että touhuttaisiin asioita "perheenä". Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mennä katsomaan lapsen harrastusjuttuja, tms.

En minä sitä lasta vihaa. En suhtaudu ynseästi tai ilkeästi tai mitään. Ihan kivahan se on. Mutta en koe mitään suurempaa kiintymystäkään. Jos olisikin oma lapsi, olisi kivaa, haluaisin touhuta kaikenlaista. Nyt vaan sellainen olo, että mitä ne jonkun toisen naisen muksun asiat mulle kuuluu.

Auttaisiko oman lapsen teko tähän tunteeseen?

Se vaan kärjistäisi sun tunnetta miehen lapseen ja mies huomaisi sen tietysti ja olisi kahden tulen välissä. Sit tietysti sua harmittaisi, kun miehen rakkaus sun ja hänen lasta kohtaan ei olisikaan jakamaton, koska miehellähän on se entinen lapsi.

Ei, en suosittele. Pikemminkin suosittelen että hankkiudu eroon miehestä ja etsi uusi, lapseton rakkaus, jonka kanssa voit perustaa perheen.

En saisi koskaan hankkia omaa lasta, jos olisin tämän miehen kanssa? Vaan, jottei miehen lapselle tulisi paha mieli? Joopa joo. Eli luopuisin jonkun toisen lapsen vuoksi kokonaan oman lapsen hankkimisesta. Olisipa TOOOOSI reilua. Ja varmaan parantaisikin suhdettani tähän vieraaseen lapseen ihan kamalasti.

Mutta ymmärräthän, jos mietit samassa aloituksessa sekä eroa, että lapsen tekemistä, niin kyllähän se vähän hätiköidyltä kuulostaa... Eikö sinulle ole tärkeää löytää mies, josta olet VARMA, että haluat olla hänen kanssaan, ja että ei ole jo valmiiksi olemassa rasitteita, joiden vuoksi harkitset välillä eroa...?

Olen elänyt uusperheessä. Miehen lapset tulivat joka tonen viikonloppu. ja kesälomilla.



Mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän oli ongelmia.



MIes sulki silmänsä, selitteli, ei puuttunut. Lapset mm. eivät totelleet minua, nauroivat päin naamaa.



Meidän vikamme oli, että yhteinen lapsi tuli hankittua hyvin nopeasti, eli oli samantien siinä viikonloppuperhe-kuviossa.



Toinen lapsista sitten muutti meille, tai siis isänsä luo. Ei meille, vaan isänsä luo. meillä oli tuossa vaiheessa jo toinenkin yhteinen lapsi.



Ajattelin, että tilanteet helpottuvat, kun lapsi on koko ajan meillä, mutta meistä tulikin kaksi ykikköä saman katon alle. Mies vahvisti tätä omalla toiminnallaan. Lapsi ei halunnut minua perheeseensä, ei edes sisaruksia. Isän vain.



Lopputulos: olemme eronneet. Minun ja miehen välit on tulehtuneet,

Mieheni lapsi ei ole missään tekemisissä pienten sisarustensa kanssa, enkä halua häntä nähdäkään.

En saisi koskaan hankkia omaa lasta, jos olisin tämän miehen kanssa? Vaan, jottei miehen lapselle tulisi paha mieli?

Joopa joo. Eli luopuisin jonkun toisen lapsen vuoksi kokonaan oman lapsen hankkimisesta. Olisipa TOOOOSI reilua. Ja varmaan parantaisikin suhdettani tähän vieraaseen lapseen ihan kamalasti.

Tällä palstalla mammat ajattelevat aina omia lapsiaan ja siksi neuvovat poikkeuksetta uhrautumaan lasten takia, oli tilanne mikä hyvänsä. Älä piittaa jeesustelijoista.

Ei siinä ole mitään ongelmaa, että et hirveästi pidä miehesi lapsesta. Ei sun tarvitsekaan, riittää kun siedät. Miehesi lapsi tai tämän äiti taas ei päätä sun ja miehesi lapsenteosta. Se on teidän kahden asia. Mitään perusongelmia miehesi lapseen suhtautumisessa se ei tosin ratkaise.

Miksi sun pitäis siitä lapsesta kiinnostua?

Onko se miehen odotus siitä, että tekisitte asioita "perheenä", sun tulkintaa, vai oikeasti miehen odotus.

Vaikka olisikin oikeasti, niin ei sun tarvi siihen odotukseen mukautua.

Olen samassa tilanteessa se mies.

Tyyliin, jos sanon, että menen lauantaina ystäväni vauvajuhliin tai muuten vaan kahville. Mies shokissa: mutta etkö sä muista, tänään on Hannamaijan joukkueella ne kisat, luulin, että tulet sinne mukaan. Vanhemmat myy siellä makkaraa ja arpoja. Mä luulin, että leipoisitkin jotain sinne arpajaisiin... Ööö, tiesin kyllä, että lapsella on jotkut kisat, mutta ei ollut mitään puhetta aiemmin, että menisin mukaan.

Lapsen kaverilla tai peräti lapsella itsellään on synttärit jossain puuhamaailmassa. Mies olettaa, että lähden sinne vahtimaan tai leikittämään tai muuten mukaan, kun muiltakin tulee koko perhe tapaamaan tuttavia.

Hannamaijan kuoro konsertoi. Jo pitäisi olla mukana taputtamassa yleisössä.

Isi ei pääse viemään/hakemaan Hannamaijaa harrastukseen. Kai minä voisi jättää harrastukseni/ruoanlaiton/tms. väliin ja viedä. No, voinhan minä silloin tällöin - mutta sitten mies meni sopimaan jonkun lentopallovuoron Hannamaijan harrastusillaksi, kun "Eihän sulla ole tiistaina mitään, niin ajattelin, että voisit sitten viedä tiistaisin Hannamaijan ja mä kävisin kavereiden kanssa pelaamassa".

Ja sitten tyrmistystä ja jopa mökötystä, kun sanon ei käy, en suostu aina viemään, en paista makkaraa kentän laidalla, on muutakin tekemistä.

Itsekkäät aikuiset eroaa ja pistää uusperheen pystyyn ja lapset maksaa viulut.Niin se nykyään tuntuu menevän!Kukaan ei ajattele,miltä lapsesta tuntuu asua saman katon alla jonkun uuden böönan kanssa,joka ei hänestä välitä.

en enää haluaisi suhteeseen henkilön kanssa, jolla ei ole lapsia. Itselläni on. Pari kertaa olen ollut suht pitkänkin aikaa yhdessä lapsettoman kanssa, mutta koko ajan minua häiritsi hänen osaamattomuus/haluttomuus olla lapsen kanssa.



Nyt seurustelen "lapsellisen" kanssa ja heti alkuun suhde tuntui huomattavasti helpommalta kun molemmat "tajuaa" lasten päälle.

hanki lapsi! ei se haittaa että toisen perhe on jo tuhottu ja ettet välitä tuosta lapsesta ja että haluat omasi sinne pelastamaan tilanteen ja toivot että tällä tavalla mies unohtaisi aiemman lapsensa. Olet todella hyväsydäminen, älä muista välitä.

En saisi koskaan hankkia omaa lasta, jos olisin tämän miehen kanssa? Vaan, jottei miehen lapselle tulisi paha mieli?

Joopa joo. Eli luopuisin jonkun toisen lapsen vuoksi kokonaan oman lapsen hankkimisesta. Olisipa TOOOOSI reilua. Ja varmaan parantaisikin suhdettani tähän vieraaseen lapseen ihan kamalasti.

Tällä palstalla mammat ajattelevat aina omia lapsiaan ja siksi neuvovat poikkeuksetta uhrautumaan lasten takia, oli tilanne mikä hyvänsä. Älä piittaa jeesustelijoista.

Ei siinä ole mitään ongelmaa, että et hirveästi pidä miehesi lapsesta. Ei sun tarvitsekaan, riittää kun siedät. Miehesi lapsi tai tämän äiti taas ei päätä sun ja miehesi lapsenteosta. Se on teidän kahden asia. Mitään perusongelmia miehesi lapseen suhtautumisessa se ei tosin ratkaise.

Tyyliin, jos sanon, että menen lauantaina ystäväni vauvajuhliin tai muuten vaan kahville. Mies shokissa: mutta etkö sä muista, tänään on Hannamaijan joukkueella ne kisat, luulin, että tulet sinne mukaan. Vanhemmat myy siellä makkaraa ja arpoja. Mä luulin, että leipoisitkin jotain sinne arpajaisiin... Ööö, tiesin kyllä, että lapsella on jotkut kisat, mutta ei ollut mitään puhetta aiemmin, että menisin mukaan. Lapsen kaverilla tai peräti lapsella itsellään on synttärit jossain puuhamaailmassa. Mies olettaa, että lähden sinne vahtimaan tai leikittämään tai muuten mukaan, kun muiltakin tulee koko perhe tapaamaan tuttavia. Hannamaijan kuoro konsertoi. Jo pitäisi olla mukana taputtamassa yleisössä. Isi ei pääse viemään/hakemaan Hannamaijaa harrastukseen. Kai minä voisi jättää harrastukseni/ruoanlaiton/tms. väliin ja viedä. No, voinhan minä silloin tällöin - mutta sitten mies meni sopimaan jonkun lentopallovuoron Hannamaijan harrastusillaksi, kun "Eihän sulla ole tiistaina mitään, niin ajattelin, että voisit sitten viedä tiistaisin Hannamaijan ja mä kävisin kavereiden kanssa pelaamassa". Ja sitten tyrmistystä ja jopa mökötystä, kun sanon ei käy, en suostu aina viemään, en paista makkaraa kentän laidalla, on muutakin tekemistä.

Epäreilua yrittää ujuttaa sinun vastuullesi hänen lapsensa menoja, minä puuttuisin tähän heti! Voi apua... Ei tulis mieleenkään toimia näin, tuohan on tosi epäreilua! Sun täytyy sanoa suoraan, jos et, niin mies ehkä kuvittelee, että haluatkin osallistua enemmän.

Terv. se aiempi, jolla yks lapsi ja miehellä zero... =)

Jos sinusta tuntuu, että sinä et halaua niinä viikkoina, kun lapsi teillä osallistua harrastuksiin ym. ei varmasti sinun tarvitse. Puhu asiasta miehesi kanssa. Mutta, muista myös että miehen rakkaus lasta kohtaan ei varmasti vähennä hänen rakkauttaan sinuun. Älä koskaan aseta miestä tilanteeseen, että hän ei saisi täysin nauttia oman lapsesta seurasta. Rakkaus omaan lapseen on suurinta mitä on olemassa. Ehkä sinäkin pikku hiljaa alat myös kiintyä enemmän ja enemmän lapseen, ehkä. Jos vielä lapsi suhtautuu sinuun muakvasti, ole iloinen. Hänen "vika" ei ole mikään asia. Yhteinen lapsi on teidän yhteinen päätös, mutta muista että miehen lapsi tarvitsee silti ihan yhtä lailla aikaa omaa aikaa isänsä kanssa vaikka teillä olisi neljä yhteistä lasta. Minä olen elänyt uusperheessä useita vuosia ja voin sanoa että se vaatii aikaa. Mutta uskon jos on aitoa rakkautta, päättäväisyyttä ja aikuisen ihmisen viisautta toimia te tulette pärjäämään. Kaikki hyvät siteet lapseen eivät vaadi biologista yhteyttä.

Miksi sun pitäis siitä lapsesta kiinnostua?

Onko se miehen odotus siitä, että tekisitte asioita "perheenä", sun tulkintaa, vai oikeasti miehen odotus.

Vaikka olisikin oikeasti, niin ei sun tarvi siihen odotukseen mukautua.

Olen samassa tilanteessa se mies.

Tyyliin, jos sanon, että menen lauantaina ystäväni vauvajuhliin tai muuten vaan kahville. Mies shokissa: mutta etkö sä muista, tänään on Hannamaijan joukkueella ne kisat, luulin, että tulet sinne mukaan. Vanhemmat myy siellä makkaraa ja arpoja. Mä luulin, että leipoisitkin jotain sinne arpajaisiin... Ööö, tiesin kyllä, että lapsella on jotkut kisat, mutta ei ollut mitään puhetta aiemmin, että menisin mukaan.

Lapsen kaverilla tai peräti lapsella itsellään on synttärit jossain puuhamaailmassa. Mies olettaa, että lähden sinne vahtimaan tai leikittämään tai muuten mukaan, kun muiltakin tulee koko perhe tapaamaan tuttavia.

Hannamaijan kuoro konsertoi. Jo pitäisi olla mukana taputtamassa yleisössä.

Isi ei pääse viemään/hakemaan Hannamaijaa harrastukseen. Kai minä voisi jättää harrastukseni/ruoanlaiton/tms. väliin ja viedä. No, voinhan minä silloin tällöin - mutta sitten mies meni sopimaan jonkun lentopallovuoron Hannamaijan harrastusillaksi, kun "Eihän sulla ole tiistaina mitään, niin ajattelin, että voisit sitten viedä tiistaisin Hannamaijan ja mä kävisin kavereiden kanssa pelaamassa".

Ja sitten tyrmistystä ja jopa mökötystä, kun sanon ei käy, en suostu aina viemään, en paista makkaraa kentän laidalla, on muutakin tekemistä.

Sun miehesi ilmeisesti olettaa että olet uusi äiti hänen lapselleen. Nosta kissa pöydälle ja selitä, että näin ei ole.

T: Se saman tilanteen mies

Oletko yrittänyt ymmärtää lapsen maailmaa?



Aikoinaan kun aloin seurustella miehen kanssa jolla oli lapsi, tutustuin lapseen ja olin tavallaan kuin hänen kaveri. Meillä sujui hyvin keskenämme.



Suosittelen tutustumaan lapseen, ties vaikka innostuisit ja pääsisit sisään siihen mielenkiintoiseen maailmaan minkä lapsi tuo tullessaan.

...että sittenhän se yhteinen lapsi olisi miehen lapsen sisarus. Niin varmaan alkaisi nuo lapsijuttujen tekeminen tuntua mielekkäämmältä - tokihan se omakin lapsi sitten haluaisi Hoploppiin ja tottakai pikkusisko tai -veli menisi isonsiskon kuoron konserttia kuuntelemaan.



Ehkä alkaisi nuo lapsiperhejutut tuntua minustakin mielekkäältä, kun olisi oma lapsi, jonka kanssa niitä tehdä.

Itsekkäät aikuiset eroaa ja pistää uusperheen pystyyn ja lapset maksaa viulut.Niin se nykyään tuntuu menevän!Kukaan ei ajattele,miltä lapsesta tuntuu asua saman katon alla jonkun uuden böönan kanssa,joka ei hänestä välitä.

On ollut miehen ja hänen exänsä asia aikoinaan, että ovat eronneet. Ei se ole minun ongelmani tai syyni, että mies ei jatkanut suhdetta lapsen äidin kanssa.