Lue keskustelun säännöt.
Säälinkö ihmisiä liian helposti?
26.03.2012 |
Olenkohan liiankin empaattinen, herkkä, tai mitä tämä nyt onkaan?
Yhtenä päivänä kaupassa näin kaksi vanhempaa naista, no voisi kai sanoa mummeleiksi. Olivat niin herttaisen näköisiä, ja iloitsivat peliautomaatin edessä, kun taisivat voittaa jotain. Aloin miettiä sellaista tilannetta, että joku tekisi pahaa heille, ja silmät kostui. Tätä tapahtuu usein - jos näen "viattoman" ja herttaisen näköisiä ihmisiä, usein vanhuksia, ja kuvittelen, että joku tekisi heille esimerkiksi väkivaltaa, liikutun jopa kyyneliin asti. Tätä on tapahtunut ihan lapsesta asti.
Tuli vaan mieleen, kun tossa luin näitä aloituksia, ja yhden aloituksen kirjoittajaksi kuvittelin sellaisen ihanan innostuneen vanhemman naisen, joka tohkeissaan siellä naputtelee. Ja liikutuin.
Taidan olla vähän outo.
Kommentit (7)
vaan eräänlaista empatiaa. Hyvä että maailmassa on edes joku joka oikeasti tuntee vielä sääliä jotakuta toista kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kun näet herttaisia mummoja, kuvittelet verilöylyn.
Maailma on todella paha paikka ja ihmiset ovat eläimiä.
tehdään pahaa. Mutta yritän olla ajattelematta, ja se onnistuu ihan hyvin. Mutta en voi esim. katsoa telkkarista edes luontodokumentteja, en pysty kulkemaan romanikerjäläisten ohi tuntematta todella pahaa mieltä, en pysty lukemaan Animalian - lehteä, joka meille tulee jne. Eli kun suljen silmäni maailman pahuuksilta, on ihan helppoa elää.... En koe olevani kovin hyvä ihminen juuri sen vuoksi, että vaikka tunnen empatiaa ja sääliä, suljen silmäni enkä pysty auttamaan ketään, paitsi taloudellisesti, avustan kyllä useampaakin järjestöä säänöllisesti.
Sulla on alitajuinen TARVE kuvitella tuollaisia ja surra. Samaa sukua sille tarpeelle, että ihmiset haluavat käydä katsomassa nyyhkyelokuvia tai viemässä kukkia ja kynttilöitä uppo-oudoille onnettomuuden uhreille.
Eli ihmisillä on tarve TUNTEA tunteita, keinotekoisestikin ja vaikka julkisuuden henkilöiden tai fiktiivisten henkilöhahmojen kautta.
Aidon empaattisuuden tai herkkyyden kanssa tuolla ei ole paskaakaan tekemistä. Jos olisit empaattinen, et hekumoitsisi ja keksisi ikäviä asioita tapahtuvaksi mummeleille, vaan iloitsisist heidän puolestaan siitä, että he ovat iloisia, terveitä ja kaverin kanssa hedelmäpelin kimpussa ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ajattelet heti jotain verilöylyä kun näet vanhuksia. Tuli suoraan sanoen ihan sellainen olo, että sinä syvällä sisimmässäi haluaisit itse tehdä niille mummoille pahaa, mutta et ole pystynyt myöntämään tätä itsellesi.
Sinun pitäisi tutkiskella myös negatiivisia tunteita, joita tunnet ihmisiä kohtaan. Älä kiellä niitä, koska jos kiellät, niin yhtenä päivänä huomaat, että olet niiden mummojen kaulassa kiinnii. Ja silloin on jo liian myöhäistä.
En tarkoittanut mitään verilöylyä, vaan yleisestikin mietin sellaista tilannetta, jossa esimerkiksi sellaista mummelia haukuttaisiin tai jotain. Lapsena muistan tilanteen, kun eräs pariskunta puhui rumasti lähellä olevasta puliukosta, ja musta tuntui todella pahalta sen ukon puolesta, kun sillä ei ollut aavistustakaan että sitä haukutaan siinä.
Mutta mielenkiintoista analyysiä kyllä, voin kyllä sanoa, että en pystyisi ihmistä vahingoittamaan edes mielikuvissani.
Mitään pyhimystä tai "hyvää ihmistä" en yrittänyt itsestäni tehdä, kunhan vaan mietin, onko muita tällaisia vähän yliherkkiä (?) tyyppejä täällä.
ap