Te, jotka tulette toimeen kaikkien ihmisten kanssa ja teistä pidetään, annatteko
Kommentit (16)
Joidenkin keillä siihen tuntuu olevan kova tarve, annan.
Omista henk koht asioistani en kamalasti puhu, mutta kyllä ihan yleismaailmallisista tapahtumista ja ilmiöistä keskustelua syntyy puolin ja toisin.
ihmisten pääsääntöisesti puhua itsestään?
Mutta en mä silloin itse hakeudu sellaisen ihmisen seuraan, vaan annan hänen hoitaa aina ns. käytännön järjestelyt.
Olen tosi tärkeä ystävä varsinkin yhdelle tällaiselle ihmiselle, ja se on ihan ok. Tietenkään en pidä häntä yhtä hyvänä ystävänä kuin hän minua, juuri tuosta syystä.
Kyselen miten loma meni, miten viikonloppu... "Pääsitkö sinne näyttelyyn, johon viimeeksi tavatessa olit menossa, saitko kissan hoitoon?"
Vaatii tietysti sen verran, että vähän muistaa mistä viimeeksi tavatessa on puhuttu. Jos en muista, kysyn vaan, että mitä kuuluu.
Mua ihan opikeasti kiinnostaa ihmiset ja niiden asiat... yleensä. Mutta jos arvostan ihmistä oikeasti, niin uskon voivani puhua myös omista asioistani niin hyvässä seurassa.
Jos se lasketaan, että hyvin suuri osa asioista alkaa "mun mielestä" tai muulla omaa mielipidettä korostavalla tavalla niin sitten joo. Musta on kivaa puhua ihmisten mielipiteistä ja niiden elämästä, paljon kivempaa kuin ns. säästä rupattelu.
Sellaista keskustelua en varmaankaan jaksaisi loputtoman kauan, jonka sisältö olisi sitä että joku korostaa omaa erinomaisuuttaan. Olisin kyllä silloinkin kohtelias, mutta en hakeutuisi tällaisen ihmisen seuraan erityisen aktiivisesti.
Teen myös niin, että jos joku alkaa selittämään jotain tarinaa, niin kyselen paljon lisäkysymyksiä ja olen kiinnostunut ja keskityn tarkasti kuuntelemaan. Joskus asia ei välttämättä kiinnosta, mutta esitän että kiinnostaisi.
Miksi ihmeessä esität, että olisit kiinnostunut? Siis ylitse normaalin kohteliaisuuden? Minkä takia, mitä sinä siitä saat? Sen, että ihminen pitää sinusta jonkin sellaisen asian takia, mitä et ole?
Olen ihmetellyt myös tätä "tulla toimeen kaikkien kanssa". Joo, siis siinä mielessä että nyt vaikka työelämässä selviytyy. Mutta miksi yrittää tulla toimeen kaikkien kanssa juuri tämän normaalin kohteliaisuusrajan yli? Mitä ihmettä siitä saa?
Mulla on kavereita, jotka pyrkivät miellyttämään kaikkia joista voisi olla heille jotain hyötyä ja lisäksi kaikkia miehiä. Keinoina juuri tällaiset kuuntelen sinua vaikka ei kiinnosta ja esitän, että olet mielestäni kiinnostava. Mun on niin vaikea ymmärtää, että miten he jaksavat!
Ja selvennykseksi vielä, voin kohtelisuuden takia toimia itsekin jonkin verran tuolla tavalla, en todellakaan ole sosiaalisesti lahjaton. En vain tajua tuota miellyttämään pyrkimistä jos ei oikeasti kiinnosta tai halua tutustua kunnolla/ olla ystävä tms.
En jaksa olla sellaisten ihmisten kanssa jotka puhuvat vain itsestään. Minun vahvuuteni ystävyyssuhteissa on empatiakyky ja se ettei kenenkään huolia voi vähätellä. Jokainen kokee asiat kuten kokee. Toinen vahvuus on auttamisen halu. Haluan ilahduttaa ja auttaa.
Siis tottakai olen kiinnostunut kun ihminen kertoo itsestään ja asioistaan mutta puhun myös omistani. En halua ostaa ystävyyttä millään nöyristelyllä.
hyvä kuuntelija ja kiinnostunut muidenkin jutuista. Itsestäni annan hirveän vähän, koska en osaa kertoa omasta henk.koht elämästä. Olen puolisolleni ja ystävilleni lojaali. Olen aina luullut, että sen takia ystävystyn huonosti ja muita ei kiinnosta seurani, koska en juorua tai valita.
on kyseessä ihminen, joka ei osaa kuunnella muuta kuin omaa ääntään, niin pääsen helpommalla kun annan hänen hoitaa puhumisen. Aika harvassa näitä on, useimmat ihmiset osaavat myös kuunnella. Ja aika monella on ihan mielenkiintoistakin sanottavaa, muutakin kuin oman lapsen/miehen/vaimon erinomaisuus tai viat, näiden kanssa keskustelen ihan ilokseni.
kovasti, että miksi yritätte saada ihmisiä pitämään itsestänne? Siis jos ei ole erityisen kiinnostava tai kiva tyyppi?
Mä olen sellainen, että mulle aina avaudutaan ja nopeasti. Musta se on vähän ahdistavaa kun ei mua sinänsä kiinnosta teeskennellä että onpa kiinnostavaa kerro lisää. Lähinnä olen sillee että apua miten pääsen tästä pois.
välittävän muista?
i]näyttäjistä usein pidetään.
[/quote]
Mutta kyselen kyllä ja kuuntelen.
Puhun itsestänikin, mutta jaksan kyllä kuunnella ja keskustella ja tuoda mielipiteitäni.
Tulen toimeen, koska osaan luovia ja olen luonteeltani ystävällinen ja hyväätarkoittava.
ensisijaisesti puhua itsestään. Pidän ihmisistä, minusta on kiva kuunnella muita ja olen ihan aidosti kiinnostunut muista ihmisistä. Jokaisella on se oma tarinansa, ja jokainen näkee maailman eri tavalla, ja minusta on mielenkiintoista koettaa ymmärtää, miten he kokevat maailman. Itse en ihan hirveästi halua puhua omista asioistani, mut ystävyyssuhteeni ovat sillä tavalla tasavertaisia, että vaikka pääsääntöisesti kuuntelen muita, myös minua kuunnellaan.
Teen myös niin, että jos joku alkaa selittämään jotain tarinaa, niin kyselen paljon lisäkysymyksiä ja olen kiinnostunut ja keskityn tarkasti kuuntelemaan. Joskus asia ei välttämättä kiinnosta, mutta esitän että kiinnostaisi.