Lue keskustelun säännöt.
Häpeän kaveriani, laitanko välit poikki?
25.03.2012 |
Kaverini on 35-vuotias skitsofreenikko, painaa varmaan 160kg, hampaat ja sormet sätkistä ruskeat, iho huono, vaatteet mitä sattuu resuja ja se käytös, aivan perseestä.
Jos mennään kylään, ei tervehdi isäntäväkeä, ei puhu mitään, tekee lähtöä 15 min vierailun jälkeen ja kahvipöydässä rohmuaa niinkuin ei olisi koskaan ruokaa saanut.
Pois lähdettäessä ei sano mitään ja ravaa muutekin tupakalla.
Ja sitten se pummaus ja laiskuus, sekin vituttaa aivan suunnattomasti. Joka paikkaan pitäisi päästä autokyydillä eikä jaksa edes kahta kevyttä vaatepussia (ilmaiseksi kerjättyjä) raahata mukanaan jos linja-autolla joutuu kulkemaan.
Taidan vaihtaa laadukkaampaan kaveriin, pummaus ja huonot käytöstavat alkaneet vituttaa.
Kommentit (9)
yhteyksissä, mutta sekin vituttaa silloin kun pummikaverini ei raaski itse soittaa ja tekee niin monta häläriä, että soitan takaisin.
Ehkäpä heivaan tyypin, pummatkoon muualta ja opetelkoot käyttäytymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heivais. Todennäköisesti hänellä ei kuitenkaan kovin montaa kaveria ole. :( Auttelisin oman jaksamiseni mukaan ja olisin ikäänkuin kuulolla ja taustatukena.
Skitsofrenia on ikävä sairaus ja totaalinen yksinjääminen voisi entisestäänkin hankaloittaa hänen elämäänsä ja johtaa jopa totaaliseen eristäytymiseen neljän seinän sisälle.
Vai onko hänellä laaja tukiverkosto? Avoin hoitokontakti johonkinpäin?
Tunnen yhden fiksun ja lihavan mielenterveysongelmaisen, joka tosin osaa käyttäytyä ja peseytyä. Näe kaveriasi kerran kaksi vuodessa, älä jätä kokonaan. Hän on todella sairas, et voi odottaa häneltä normaalin ihmisen käytöstä jo lääkityksen vuoksi, jota skitsofreniaan annetaan. :(
Vastaus siis otsikkoon. Mitä teet kaverisuhteellesi, niin ihan sama, mutta älä selitä, että häpeä olisi syy katkaista ystävyys.
oman jaksamiseni mukaan, siis tarvittaessa harvemmin. Mutta en laittaisi kokonaan välejä poikki, tuo sairasushan hänen käytökseensä on syynä. Hyvä, että siitä huolimatta pärjää edes noin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei aidosti viihdy toisen kanssa. Jos kaverisi kanssa juttu luistaa, en pistäisi poikki. Mutta jos hän ei vastenmielisen ulkonäkönsä ja tapojensa ohella ole edes kivaa seuraa, niin mitä sitä roikottamaan sellaista mukana.
En katselisi minäkään moista, vaikka kuinka olisi sairas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen keski-ikäinen nainen.Olen tutustunut hieman minua vanhempaan mieheen.Jota häpeän.Jonka seurassa en kehtaa olla.Hän kulkee aina vain verkkarit päällä ja rumat lenkkitossut jalassa.Hän pyysi minua ajelulle,laitoin itseni kauniiksi mutta kun pääsin autoon,niin järkytyin.Kysyin:Olemmeko menossa lenkille? Kun sinulla on lenkkarit ym.päällä.Tein selväksi että en halua olla tekemisissä -miehen-kanssa,joka ei viitsi vaivautua naisen vuoksi millään tavoin.Hän perusteli tilannetta vain sillä jos tulee yht-äkkisiä soittoja töihin!!!!!!!Huh.Häpeän hänen laahustavaa kävelyänsä,ei osaa käyttäytyä,ei kiittää,ei minkäänlaista hienotunteisuutta.Ei kiitos.Olen ansainnut parempaa seuraa.Joten ei kannata elämäänsä tuhlata henkilöön jota häpeää ja jonka kanssa ei kehtaa edes liikkua!! Nimin.Itseään kunnioittava
että sun pitää vaan sietää kaveriasi, hänellä on varmasti hirvittävän vaikeaa tuon sairauden kanssa.. mutta en sano.
Itse laittaisin välit poikki. Tai en ehkä suoraan poikki vaan siististi feidaisin kaveruuden.
Saatko tuosta ystävyydestä oikeasti mitään?