Lue keskustelun säännöt.
Oon taas vetämässä itteeni piippuu, millä ihmeellä osaan lopettaa!!!!!
24.03.2012 |
Taas tuntuu että töitä on vaan ihan liikaa, ei tahdo tunnit riittää sitten millään ja vielä kun olen yli puolivälin raskaana niin tuntuu että jaksan vielä vähemmän.
Miten ihmeessä sitä pystyisi helittämään vähän tahtia ettei koko ajan tarvis suorittaa ja tehdä?!
=(
Tuntuu hassulta että itse tajuan sen mutta en kuitenkaan pysty toteuttamaan sitä =(
Kommentit (6)
monen kuukauden sairaslomalla tämän asian takia ollut kun voimat loppui totaalisesti =(
Nyt siitä on jo aikaa ja alan huomaamaan että alkaa taas mennä pikkasen lujaa eikä tunnu aika riittävän kaikkeen tekemiseen =(
En pysty olemaan niin että jokin asia olisi hoitamatta ja nyt kun tulee kevät ja ikkunan pesut ja pihan hoidot, kotityöt, palkkatyöt yms... niin tuntuu että olen iltaisin aivan puhki.
Nyt olen ottanut tavaksi sen että pakotan itseni kävelylle ainakin joka toinen päivä ja työt saa odottaa sen aikaa, mutta sitten kun tulen kotiin ja kun kävely on hankalaa niin olen aivan poikki ja silti vain tarvii alkaa siivota ja laittaa ruokaa ja pesemään pyykki yms...
En osaa jakaa hommia niin että tekisin joka päivä vähän jotain vaan kaikki pitää hoitaa aina heti ja sitten kun on vapaata, esim viikonloppuna niin on aivan tuskallista jos yritän huilata vaikka tiedän että tarvitsen sitä ja tajuan että näin ei voi pitkään taas jatkaa, mutta paikalla olo on aivan yhtä helvettiä =(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se joka on mahassasi?
MInä olisin varmaan samanlainen, mutta nyt kun on lapsia, niin ei voi tehdä kaikkea sitä minkä haluaisi, tai niin hyvin kuin haluaisi.
Ahdistuksesi töitten suhteen voi vähentyä lapsen saannin myötä, koska se on sitten tärkeämpi kuin muut työsi. Et voi vaan koko päivää siivota tms., koska on lapsi joka ei pärjää sellaisen äidin kanssa.
12 ja 7 vuotiaat.
Tiedän kyllä että helpottaa sitten muutaman kuukauden päästä kun ä-loma alkaa mutta ärsyttä kun en osaa jo nyt hellittää.
Eilen illallakin on niin väsynyt että ei itkusta meinannut tulla loppua =(
Ahdistaa kun tiedän että pitäisi pestä ikkunat ja siivota ja pestä pyykkiä, miettiä viikon ruokalistat, käydä kaupassa, viettää laatuaikaa miehen kanssa yms...
Silti vaikka väsyttää ja nukahdan niin en saa kuitenkaan nukuttua, saatan herätä aamulla klo 5 eikä uni enää tule ja sitten taas nukkumaan puolen yön aikaan =(
Tuntuu että jos passitan lapset tekemään koko ajan jotain niille jää jotain traumoja ja siksi koitan itse hoitaa aivan kaiken, totta kai lapset siivoaa omat jälkensä ja huoneensa yms.
ap
Tää maailma on jo valmis. Kenenkään ei ole pärjättävä yksin, vaikka Suomessa sen tyylistä ajatussuuntaa viljelläänkin tuomittavan ahkerasti... :(
Kuule, mulla anoppikin jo valitti siitä kun en ollut saanut ikkunoita pestyä kerran vuodessa (miks ei miehelleni valittanut?!), mutta yritin kaikkeni etten antanut sen vaivata. Ja tämä siis tapahtui kun minulla oli vaativa vauva.
Valitin tästä sitten naapurin parikyt vuotta vanhemmalle naiselle ja se sano että anna kuule niitten ikkunoitten olla. Hyvin se lika siellä säilyy kunnes kerkiää pestä :)
Ja lapsetkaan ei kyllä mene rikki jos haluat niitä enemmän käskyttää työn tekoon. Mietipä vaan entisaikoja kun lapsia todella käytettiin työhön. Ja mistään sellaisesta ei teillä todellakaan olisi kysymys. Mutta ymmärrän senkin, että omien neuroosien takia ei saa lapsia työllistää liikaa :)
Eli nyt kun sulla on joku vapaahetki, niin ÄLÄ käytä sitä mihinkään "hyödylliseen", vaan lähde vaikka ulos kävelylle saamaan aurinkoa kasvoillesi ja nauttimaan elämästä.
oikeasti täytyy tehdä aika vähän asioita.
Et osaa kuunnella itseäsi, pakotat itseäsi toimimaan vaikket jaksa. Lopeta sellainen.
Ikkunoita ei ole pakko pestä joka vuosi tai sen voi teettää muilla.
päivässä on tuhansia valinnan hetkiä.
Oma kuormitus koostuu niiden laadusta.
Kenen/minkä vuoksi suoritat?