Miten saa vähän päälle vuoden vanhan uskomaan, että telkkariin ja stereoihin EI kosketa!?

kun se lapsi ei vielä siitä mitään tajua.



Tuossa vaiheessa toisto on ainoa keino. Lapsi viedään pois tv:n ja stereoiden luota sen sata kertaa ja vielä sata päälle ja joka kerta kiinnitetään huomio johonkin muuhun. Se, että lapsi naureskelee kielloillenne ei ole pahuutta vaan sitä, että hän uskoo keksineensä hauskan leikin. Laita puukauhoja, kattiloita yms. pikkutavaraa esim. vispilä koriin ja tuo lapselle tutkittavaksi. Uskon, että kiinnostaa enemmän kuin tv ja strereot.

viet pois ja annat lelun käteen.



Lapsi leikkii nyt teidän kanssa leikkiä. Kun hän koskee telkkariin, niin äiti tulee kanssani nurkkaan.



Paras keino on tosiaan kieltää ja antaa lapselle jotain mielekästä tekemistä.

Ei ne puukauhat ja muut jaksa kiinnostaa.. Niitä on niissä laatikoissa, joita lapsi tutkii.

meillä oli kans tossa iässä lapsi koko ajan telkkarin kimpussa ja hakkas ruutua, mitä enemmän kielsi sitä kivempaa se oli.



Melko turhaa se kieltäminen oli kun ei sen ikänen tosiaan ymmärtäny vielä pahemmin. Nyt saa jo tv olla rauhassa, kaukosäädintä joskus heittää jos löytää mutta vähemmän kun ennen kun ymmärtää jo paremmin.



Lapsella ikää nyt 1v. 7kk

käyttää puolet päivästä siihen, ettei lapsi koske telkkariin, vai voisko telkkarin suojata jotenkin siihen asti, kunnes lapsen ymmärrys on kehittynyt.



Esikoisen kanssa siirrettiin telkkari niin korkealle ettei hän yltänyt siihen, ja nyt kun toinen syntyi hankittiin telkkarikaappi. Sinne on näppärä pistää ovien taakse piiloon kaikki laitteet + kannettava, eikä lasta tarvitse kieltää koko ajan.

No ei vais. Oikein kehuskelee sillä, oli siis jakso, jolloin ei lapset mummolassa hoidossa olleet, kun en halunnut, että silleen kasvatetaan.



Omilla siirsin huomion muualle. Alettiin lukea kirjaa tai tehdä palapeliä, koin, että sekä hakee huomiota että on utelias, tehdän sit sellaista mikä niihin jeesaa.

kuulostaa myös tutulta, meillä lapsi tekee sitä vieläkin. ei siihen auta oikeen kun kiinnittää lapsen huomio johonkin muuhun tai laittaa ne laatikot jollain kiinni ettei saa auki.



(5 jatkoi)

Siirsin alimpiin keittiönlaatikoihin muovikipot ja lastenlautaset ja mukit (muovia) ja niitä lapsi sai sitten oikein ajan kanssa tonkia. Levitti tietysti ympäri kämppää ja päivän aikana keräilin niitä aika monta kertaa, mutta sen hetken kun lapsi niitä kahta sallittua laatikkoa availi ja tyhjensi, ehdin rauhassa tehdä ruokaa, soittaa tarpeelliset puhelut (nla-ajat, vakuutusyhtiöt yms) ja siivota. Suosittelen.



Pitkävartinen kenkälusikka on hyvä sulkemaan muut laatikostot, jos teillä ei ole sellaista nupista vedettävää mallia.



Niin, ja yksi houkutin on äidin käsilaukku. Ota joku vanha laukkusi ja varaa sinne vaaratonta tavaraa (kampa, peili, pari lapsen lelua, vaippa, meikkipussi, jonne pieni kannellinen rasia ja sinne riisinjyviä, purulelu jne). Meillä lapsi jaksoi tuntikausia sitä tonkia. Laitoin vanhaan lompakkoon vetoketjun taakse kulkusen ja oli kyllä hauskat leikit!



T. Nro 2

ap:n touhu on kannattamatonta. Minäkin esikoisen kanssa yritin kaikkeni, jotta lapsi "tottelisi". Oikeasti luulin lapsen ymmärryksen riittävän vaikka mihin.

Kaikki aika kului turhaan kieltämiseen ja kouluttamiseen, hysteeristä "ei saa koskea", EI-EI-EI päivästä toiseen. Väliin muka jotain positiivista, niinkuin nyt hyvät kasvattajat aina kehuvat.

Ja tulosta ei vaan tullut, eikä se lapsi vaan tajunnut!

Nyt useamman äitinä olen tajunnut, että mitä ihmettä se haittaa jos koskee telkkariin?? Niiden muutaman (virtanappi ja joku muu) nappulan päälle on teipattu pieni pahvinpala, ettei pienet pääse painelemaan. Tottakai sähköpistokkeet on suojattu, veitset ja sakset ovat löytäneet uudet pitopaikat ja ihaninta on, ettei oikeasti tarvitse kieltää!

Koko perheen elämä on kummasti helpottanut ja keventynyt. Jännää, että esikoista (jota siis jatkuvasti kiellettiin) kiinnosti nämä kielletyt asiat kyläpaikoissakin, mutta nuorimmaisia (joita ei ole kielletty) ei. Eli mihin tahansa mennään, noita ei vähempää vois kiinnostaa stereot eikä mikään muukaan.

Meillä on aika vähän rajoituksia, juuri sen takia ettei kaikki aika menisi kieltämiseen. Vahvistimeen yms. saa koskea, mutta telkkariin ei. Laatikot ja kaapit saa levittää, muttei vessanpöntöllä leikkiä jne. Meiän 1v3kk on ainakin tajunnut jo pitkään mitä saa tehdä ja mitä ei, mutta eihän sillä aina huvita totella. Telkkariin ei kyllä enää yritä koskea. Sitä pitää olla valmis niihin 45 minuutin kilareihin, jotka toistuvista kieltämisistä meillä välillä seuraa..



Jos päättää kieltää jotain, niin silloin ei saa olla joskus muka huomaamatta lapsen tekevän kiellettyä asiaa. Lapsi kyllä sen tajuaa.

1) Nurkkarangaistus on tuon ikäiselle julma ja typerä. Ei ymmärrä sitä vielä alkuunkaan. Onko sua itseäsi seisotettu lapsena nurkassa vai mistä olet tuon edellisen vuosituhannen menetelmän kaivanut esiin?



2) Tuon ikäinen ei "tee pahojaan" eikä virnistele pahuuttaan.

3) Telkkarit ja stereot kiinnostaa koska pieniä koska niissä on nappuloita, tulee ääniä, valoa ja kuvaa. Se on luonnollista.



Lapsiperheessä joutuu sietämään sitä, että lapset tutkivat kaikkea. Jos sitä ei kestä, pitää ko. tavarat siirtää lasten ulottumattomiin.



Sen sijaan että keskityt telkkarin ja stereon vaalimiseen, kannattaisi ehkä lukea pari kirjaa liittyen lapsen kehitykseen ja siihen, millainen 1-vuotias on ja mikä hänen kehitystasonsa on.

teet vain tästä yhdestä asiasta Kaikkein Kiinnostavimman Asian Koko Maailmassa. Jos kieltäisit lasta koskemasta eteisen seinään, vahtisit häntä aina kun hän menee lähelle ja hakisit aina pois sieltä, lapsi olisi taputtelemassa seinää koko ajan.



Joko teet telkkarin sellaiseksi, ettei lapsi pääse siihen käsiksi jotta voit jättää telkkarin lähestymisen huomiotta ja luopua jatkuvasti kieltämisestä, tai sitten haet tuhat kertaa lapsen eleettömästi (!) aina pois, sanot ehkä enintään että ei sinne, ja huolehdit että lapsella on koko ajan kivempaa puuhaa tarjolla kaukana telkkarista. Ja mieti myös missä tilanteissa lapsi sitä telkkaria nyt jaksaa läpytellä, onko sitä eniten silloin kun te yritätte katsoa sitä tai silloin kun leikitte jotain muuta telkkarin vieressä.