Lue keskustelun säännöt.
Haluatko jättää perintöä lapsillesi?
23.03.2012 |
Tämä kysymys ei ehkä ihan jokaisen parikymppisen mielessä pyöri, mutta itse jo nelikymppisiä lähestyvänä, ja omien vanhempien vanhetessa, olen välillä miettinyt mitä jätän lapsilleni perintönä.
Haluaisin jättää heille tietenkin mahdollisimman paljon perintöä. (Tähän väliin en kaipaa lässytyksiä "elämä ei ole pelkkää materiaa").
Aion siis yrittää tehdä rahaa ja omaisuutta niin paljon kuin kohtuudella pystyn sen ajan kun olen töissä, ennen eläköitymistä. (Tietenkin ostan myös itselleni sen mitä tarvitsen.)
Pointti on se, että mieheni ja lasteni isä, on sitä mieltä, että lapset hankkikoot itse omaisuutensa, hänen rahoillaan eivät rellestä. Hän ei ole saanut vanhemmiltaan koskaan juurikaan rahaa eikä muutakaan avustusta elämän hankintoihin. Minä taas olen omilta vanhemmiltani saanut pesämunan asuntoa ostaessani, autoa ostaessani ja olen saanut mm. "vauvarahaa" kun olen saanut vauvoja. Minulle nämä ovat olleet mukavia lisiä vaikka ei puhuta mistään kauhean isoista summista (sadoista tuhansiin euroihin). Haluan itsekin avustaa tulevaisuudessa omia lapsiani samalla tavoin. Miestäni ei lasten avustus taas kiinnosta. Johtuukohan tämä siitä että kun hän ei itse ole saanut niin ei silloin halua muillekaan antaa?
Niille jotka nyt luulevat että minä olen rikkaiden vanhempien vesa, tiedoksi ihan vaan että ollaan keskituloisia, säästäväisiä ihmisiä, jotka yrittää käyttää rahansa mahdollisimman viisaasti.
On vaan vähän neuvoton olo kun miestä ei kiinnosta omien lasten taloudellinen tulevaisuus, ja minua taas kiinnostaa. Kuitenkin elämme yhteisessä taloudessa tällä hetkellä.
Kommentit (20)
no heti alkuun uskon että tulevaisuudessa ei ole enää eläketurvaa joten koko kertynyt omaisuus pitää käyttää siihen että saa vanhuuden turvaa ja hoivaa. Mutta jos tätä ei oteta nyt muuttujana mukaan niin teoriassa olen miehesi kannalla.
Omat vanhempani ovat käyttäneet rahaa aina vallankäytön välineenä. Minulla on huono ja väkivaltainen lapsuudenkoti ja todella jäiset välit isääni väkivallan takia - joka on jatkunut ajoittain aikuisenakin eli isä käynyt käsiksi. Isä on rahalla tehnyt tahallaan kiilaa sisarusten väliin eli ottanut suosikkilapsen (tämä välilla vaihtelee aina sen mukaan ketä isä kiusaa) ja antanut tälle huomattavasti ja toisille ei mitään. Itse olen ollut isäni "inhokki", ehkä siksi kun ei saanut minua alistettua ja nujerrettua.
Minut on tehty isäni toimesta perinnöttömäksi, ja sisaruksilleni - eritoten sille nykyiselle suosikille - on annettu seuraavia etuuksia joita muut eivät ole saaneet:
opinnot on maksettu (muut ottivat lainan)
auto ostettu (muut maksakoon itse)
kuukausiraha tulee tilille (muille ei tod tule)
rakennetaan OK-talo (muut hankkikoot itse)
maksetaan isot hankinnat (muut ostakoon itse)
Eli kuten näette niin rahalla voi lyödä kiilaa lasten väliin. Itse en tuosta nyt niin pulttia ota, toki tiedän että vääryys on huutava, mutta tiedän että se ei ole sisaruksen vika vaan isäni, joka ihan tahallaan yrittää harjoittaa kostoa ja sotkea sisarusten välit. Kyse on isäni mielenvikaisuudesta.
Sinällään se, että olen jäänyt aina kaikesta paitsi, eli en ole saanut kotoa lahjaksi kuin "mustia silmiä", on tehnyt minusta sisukkaan. Olen menestynyt parhaiten ja ollut sitkeä ja määrätietoinen, opiskellut lainalla, saanut hyvän tutkinnon ja työn, tehnyt aina valittamatta ihan hitosti hommia ja sitä kautta hankkinut itselleni kaiken sen mitä yksi sisarus on saanut "ilmaiseksi" kuin taivaalta tippuen. Sanon tuon "ilmaiseksi" sitaateissa siksi, että onhan hän siitä tavallaan hinnan maksanut, kun joutuu olemaan isäni kanssa tekemisissä ja hänen talutusnuorassaan.
Eli tietyllä tapaa perintö ja taloudellinen hyvä voi passivoida ja tappaa omaa yritteliäisyyttä.
Sen mitä omille lapsilleni annan tai aikanaan jätän, tulen mittaamaan millimetriviivoittimella tismalleen tasan. Tiedän niin kouriintuntuvasti mitä räikeä eriarvoistaminen tekee ja miltä se tuntuu, että omille lapsilleni jaan tasan tarkkaan kaiken suorastaan hysteerisen oikeudenmukaisesti.
Tulen myös opettamaan sen, että jokainen luo oman elämänsä ja tulevaisuutensa, eli pikemminkin asenteen tasolla kannustan siihen että ei pidä perintöä odotella ja sen varaan laskea.
Lapsilleni suurin perintö jonka voin antaa - ja josta itse jäin todellakin kokonaan ilman - on ehdoton, varaukseton rakkaus, tuki, hyväksyntä, ja se tunne siitä että omien vanhempien rakkauteen voi aina luottaa, niin hyvänä kuin pahana päivänä. Itse en ole tuollaista saanut kokea koskaan, joten on mahtava tunne että omille lapsille voi antaa sen perinnöistä kaikkein tärkeimmän. Raha on aivan toissijaista tuohon verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en välttämättä mitään hirveän isoa summaa, mutta jonkin sellaisen, joka taloudellisesta tilanteesta riippuen voisi vaikka tarjota helpostusta asuntolainan maksamiseen tmv lainoihin tai sitten olla vaikkapa alku pienille sijoituksille.
Ja ylipäätään sillä tavalla, että jos joku lapsista haluaisi esimerkiksi pitää talomme, niin että rahaa olisi niin paljon, että ositus ja perintöverojen maksaminen ei olisi ongelma.
meillä ei säästöjä viljellä sillä emme halua jättää yhtään euroa jälkeemme kun meidät ja lapsemme pian temmataan täältä saatanan valtakunnasta tuuliin ja pilviin Herramme Jeesuksen Kristuksen valtakuntaan.
Vaatimatonta elämää ja istumista rahakirstun päällä. Ei matkustelua, ei omatoimisuutta, kirpparilta vaatteet, kaikki maksaa liikaa, ruoka heikkolaatuista. Ei rahankäytön opettelemista eikä säästämistä tilille jne.
Kun sitten kupsahti, minulle jäi 200 000€ tuhlattavaksi ja kun en nuorena osannut rahaa käyttää, pistin kaiken haisemaan. Mitään konkreettista ei jäänyt käteen.
Omalle lapselleni säästän hänen tililleen kohtuudella, niin että saa maksettua oman autokoulunsa ja vuokravakuudet ensimmäiseen asuntoonsa sekä mahdolliset kalliimmat harrastusmaksut teininä.
olen tämän kotoa oppinut. Minuakin on autettu ja perintöäkin olen saanut. Suvussani on jätetty perintöä vuosisatojen ajan.
Mieheni vanhemmat taas eivät ole juurikaan auttaneet miestäni rahallisesti eikä sieltä tule perintöäkään, mikä vähän harmittaa. Minusta kunnon ihminen pyrkii antamaan lapsilleen ainakin saman verran mitä itse on saanut, IMHO. Vaikka moni self-made ihminen väittää pärjänneensä loistavasti ihan omin avuin, jokainen ymmärtää, että esim. opiskelu ovat nykyaikana todella ankeata aikaa ilman ulkopuolista apua. Toki on mahdollista pärjätä yksinkin, mutta paljon helpompaa on avun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä tehdään lahjoituksia, kauppoja jne. siten, että juridisesti ketju on aukoton, mutta käytännössä lapset säästyvät veronmaksulta.
Perintoa tuskin kellekaan jaa, lapsiakin on niin monta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viidelle lapselle tapeltavaksi. toivottavasti eivät riitaannu ikiajoiksi perinnönjaossa.
me molemmat (minä ja mies) pidetään automaattisesti selvänä että kaikki mikä kertyy siirtyy lapsille aikanaan. Ja toki haluamme kerryttää omaisuutta esim maksamme omaa taloa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ainakaan ala elämään sillä tyylillä, että aikanaan olis paljon perittävää lapsilla.
On meillä ok talo ja mökki. Mutta olen ajatellut, että ne on vanhuuden vara. Jos nimittäin sattuu elämään pitkään. On omaisuutta millä kustantaa oma elämä, ettei ainakaan lasten tarvii alkaa meitä sponsoroida. Ei todellakaan ole varmaa miten eläkkeiden käy tulevaisuudessa.
Vaikka en ole viela ihan varma, montako meita lopulta on. Mita nyt vahan tiuskaisin miehelle rumasti tana aamuna ja kaskin poliisin valvoa sen liikkeita.
Vahan nyt jo kaduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan jättää perintöä. Yritän säästää niin, että lapselle jäisi ainakin 20 000 e, toivottavasti enemmänkin. Ja saahan hän sitten asunnon myynnistäkin rahaa.
Omat vanhempani ovat tukeneet minua opiskeluaikoina ja maksaneet autokoulun ja autot niin kauan, kuin opiskelin. He maksoivat myös ensimmäiset huonekalut ja pesukoneet jne. ja myös pari halpaa etelänlomaa. Tietysti myös olin aina kesätöissä, ettei vanhempieni tarvitsisi maksaa minulle muuten kuin viime hädässä yllättäviä menoja (minusta auton käyttökin oli aika kallista, verot, bensat ym.). Minusta on itsestään selvää, että itsekin menettelen näin oman lapseni kohdalla.
Mieheni puolelta tulee pientila, jota emme aio koskaan myydä vaan ylläpidämme sitä. Se on kulkenut suvussa sukupolvelta toiselle, vaikkei siellä kukaan asu. Se on lähinnä kesämökkinä ja harrastusviljelmänä. Sen haluamme säästää lapsellemme.
Vanhempani ovat laittaneet säästöön sen, minkä ovat itse omilta vanhemmiltaan saaneet, ja uskon, että saan heiltä rahallista perintöä sitten joskus. Kyse ei ole sadoistatuhansista vaan kuvittelen sen olevan jonkun kymmenen tuhatta. Tosin omalta isoisältäni jäi miljoona markkaa yllätystililtä, mutta se jaettiin usean lapsen ja mummun kesken. Äitini laittoi oman osuutensa rahastoon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos heidän on käytettävä rahat vanhuudenaikoinansa itse, se on aivan oikein. En tarvitse mitään perintöä, sillä tulen toimeen omalla työlläni, enkä elä odottaen, että sitten joskus saan perintörahoja. Minulle riittää vaikka joku rakas esine lapsuudenkodistani, rahaa en tarvitse.
Isovanhemmiltani olen itse saanut esimerkiksi käytöstä jääneitä vanhoja huonekaluja, joilla ei ole rahallista arvoa mutta jotka ovat tunnearvoltaan hyvin arvokkaita minulle, ja sen ovat myös isovanhempani tienneet. Toivon oman lapseni tai lapsenlapseni sitten aikanaan suhtautuvan jättämiini tavaroihin samalla tavalla. Niinhän se on, että mikä rakkaudella annetaan, siitä pitää kiinni ja sitä arvostaa.
En hanki lapsia, niin ei tarvitse miettiä perintöjäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tärkeimpiä perintöjä mitä voi jättää on tietty lasten kasvatus ja tiettyjen asenteiden periytyminen seuraavallekkin sukupolvelle.
Me käytetään miehen kanssa elämiseen se mitä tarvitaan. Ylijäämä laitetaan osakkeisiin, rahastoihin, metsään jne. Niistä annetaan lapsille kun ovat isompia ja tarvivat rahaa (ei välttämättä samaa määrää kaikille eikä yhtäaikaa mutta reilusti kaikkia kohtaan kuitenkin). Ja osa on meille "eläkevakuutta". Ja loput lapset saa perintönä.
Vanhempani ovat antaneet säästämäänsä omaisuutta jo pari kertaa (isompia summia) kaikille lapsilleen. Mutta kaikki heidän lapset ovat myös hyvin toimeentulevia niillä tuloillaan mitä on. Eli vanhempien ei ole tarvinut avittaa lapsiaan sillä etteikö jokainen tulisi toimeen ihan omillakin ansioilla. Se on minusta kuitenkin paras osa "perintöämme" sekä se että me lapset emme kiukkua siitä että olemme saaneet hieman erilaisia ja eriarvoisia kiinteistöjä ja rahaakin eri aikoina ja siksi myös erimääriä (inflaatiota huomioiden) ja tarpeen mukaan. Kaikki koemme kuitenkin saaneemme oikeudenmukaisesti rahaa ja huomita vaikka sitä ei ole viivottimella mitattukkaan...
Nykyisenä yltäkylläisenä hyvinvoinnin aikana normaali ihminen saa kyllä itse hankittua kaiken mitä tarvitsee ja jää vielä ylikin.
Ei perintöä ole pakko jättää, ja itse tienatuille rahoille voi tehdä mitä tykkää. Täytyy kuitenkin olla melkoinen mulkvist jos ei jätä jälkeensä ainakin sitä minkä on itse ottanut vastaan edelliseltä polvelta.
liittyen omiin vanhempiimme. Minusta on ihan ok, että vanhammat tuhlaisi omat rahansa nyt eläkepäivinä, meille ei tarvitse jättää mitään perintöä, tullaan ihan hyvin toimeen omillamme ja muutenkin, nauttikoot rahoistaan mielummin itse. Samaa mieltä ovat omat vanhempani, tai ainakin näin luulen, emme ole asiasta keskustelleet. Vanhempani eivät ole varakkaasta suvusta, mutta ovat olleet hyvätuloisia.
Miehen mielestä perintö taas on tärkeä juttu, vaikkei mies nyt mitenkän rahanahne ole, se vaan ikään kuin kuuluu asiaan. Miehen äiti on samaa mieltä, on moneen kertaan puhunut, miten meille sitten jää hänen asuntonsa, tavaransa ym, ja on esim. kieltänyt meitä tuhlaamasta rahoja hänen hoitoonsa, jos hän joskus vanhana ei itse kykene tekemään päätöksiään. Hän tahtoo jättää meille perintöä, vaikka itse on aina ollut pienituloinen ja meillä taas hyvät tulot, ei todellakaan tarvittaisi hänen rahojaan.
Omien lasten kohdalla en ole asiaa miettinyt sen enempää kuin että jäähän heille asunto, sen enempää varallisuutta en aio perinnöksi haalia.
liittyen omiin vanhempiimme. Minusta on ihan ok, että vanhammat tuhlaisi omat rahansa nyt eläkepäivinä, meille ei tarvitse jättää mitään perintöä, tullaan ihan hyvin toimeen omillamme ja muutenkin, nauttikoot rahoistaan mielummin itse. Samaa mieltä ovat omat vanhempani, tai ainakin näin luulen, emme ole asiasta keskustelleet. Vanhempani eivät ole varakkaasta suvusta, mutta ovat olleet hyvätuloisia. Miehen mielestä perintö taas on tärkeä juttu, vaikkei mies nyt mitenkän rahanahne ole, se vaan ikään kuin kuuluu asiaan. Miehen äiti on samaa mieltä, on moneen kertaan puhunut, miten meille sitten jää hänen asuntonsa, tavaransa ym, ja on esim. kieltänyt meitä tuhlaamasta rahoja hänen hoitoonsa, jos hän joskus vanhana ei itse kykene tekemään päätöksiään. Hän tahtoo jättää meille perintöä, vaikka itse on aina ollut pienituloinen ja meillä taas hyvät tulot, ei todellakaan tarvittaisi hänen rahojaan. Omien lasten kohdalla en ole asiaa miettinyt sen enempää kuin että jäähän heille asunto, sen enempää varallisuutta en aio perinnöksi haalia.
että vanhemani ovat todella paljon avustaneet minua ja meidän perhettä taloudellisesti silloin, kun sitä tarvitsimme. Saman aion tehdä omille lapsilleni. Siinä vaiheessa kun kuolen, omat lapset ovat toivottavasti jo siinä iässä, että he ovat ehtineet hankkia ammatin ja asiat taloudellisesti hyvin.
että vähintään se mitä ollaan itse perinnöksi saatu, pitää jäädä lapsille. Eli itse ansaitsemamme rahat saamme käyttää itseemme jos haluamme (emme varmaankaan joudu ihan kaikkia niitä käyttämään, ainakaan toivottavasti), mutta sen verran mitä itse saimme, annamme myös eteenpäin.
Ja haluan tukea lapsiani rahallisesti jo elinaikanani.
Säästämme lapsille rahaa erilaisiin sijoituksiin ja nämä he saavat käyttöönsä 18-vuotiaana. Toivottavasti osaavat olla säästöjen kanssa.
Nykyistä asuntoamme pidän tärkeimpänä perintönämme. Harkitsemme myös sijoitusasunnon ostoa.
Lisäksi säästämme itsellemme lisäeläkettä (suorina osakesijoituksina).
Emme ole mieheni kanssa saaneet rahallista tukea vanhemmiltamme (eipä ole mistä antaakaan), ja haluamme omille lapsillemme erilaiset mahdollisuudet.
Perintöä jää jos jää mutta en kyllä ala vanhana elämään jollain säästökuurilla, että lapset saisivat mahdollisimman ison perinnön.
Toki avustamme opiskeluissa ostamalla kirjat,ostamme vaikka pyykinpesukoneen nuoren aikuisen kotiin ja täytämme jääkaapin kun menemme kylään mutta pelkkää rahaa en aio aikuisille lapsille jakaa.
Toki sinä saat omista varoistasi antaa lapsille mitä haluat ilman miehesi suostumusta kunhan vain rahat riittävät teidän omaankin elämään ja elintasoon.