Tuli lapsuudenkotini mieleen Cindyn ja Matleenan kodista:(
Meillä ei kyllä ollut pannuhuonetta,eikä teljetty mihinkään,mutta tuollainen uskonnollisuus ja hengellisyys oli läsnä vahvasti ja ahdistavana.
Olin nuorena varmaan aivopesty,koska laahustin kokouksissa ym.
Heräsin joskus 30vuotiaana tästä aivopesusta ja samalla erosin uskovasta miehestä.
Lapsilleni on jäänyt traumoja isästä.
Eli olen itse uskonnon uhri ja samoin omat lapseni mutta ei enää!
Äitini mielestä minuun on palannut seitsenkertaisena perkeleet.Raamatussa kaiketi tämmöinen kohta,että ihminen kun luopuu uskosta,häneen palaa demonit moninkertaisina?
Tiedä sitten.
Välillä mietin että joudun varmaan kuoltuani sinne helvettiin,mutta en halua enää jeesushömpötyksiin sekaantua.
Kommentit (2)
Koko aikuiselämäni vanhempani on kytänneet minua ja paheksuvat tekemisiäni.
Nyt kun olen eronnut ja käyn baareissa,joudun sen tekemään ikäänkuin salaa vanhemmiltani.-ap
Tekisi mieli vaan takoa järkeä niiden päähän, ja turhauttaa kun tietää ettei se kuitenkaan mene perille. Just tuollaista "saatana on sinut vallannut"... Huoh. Onneksi ei tarvitse olla moisten kanssa missään tekemisissä.