Loppuuka vauvan turhautuneet kitinät siihen kun pääsee itse liikkeelle ?

Rauhallinen vauvamme alkoi siinä vuoden ikäisenä kitinöimään ja aattelin kans sen olevan " liikkeellelähdön tuskaa" (käveli vasta 1v5kk). Nyt 2,5v ja vielä kitinöi, erityisesti öisin. (syvä huokaus)

Kun syöt jotain, tulee kitisemään viereen. Jos ei saa jotain lelua tottelemaan ilmoittaa sen kitisemällä. Jos väsyttää tai nälkä niin kitisee.



Ehkä se loppuu sitten kun oppivat puhumaan, tai ainakin sanomaan kitisevällä äänellä " äitiii" .

tämä toinen onkin sitten ollut ihan toista maata kitinöineen, olen tosi kypsä tähän tilanteeseen kun tuntuu, ettei vauvalla ole koskaan mikään hyvin, vaikka kaikki on yritetty tehdä hänen hyväkseen.Onneksi sentään nukkuu suht ok.

Eipä tässä kai muuta voi kun rukoilla, että aika lentäisi..

-ap

Eli meillä vauva oppi eka peruttaamaan, no, sehän oli tympeää kun oli seinä vastassa. Niin ja osasi myös kieriä, mutta kieritteli itsensä aina pöydän tms. alle. No, sitten oppi ryömimään. Mutta eihän ryömimällä pääse kiipeämään äidin luo tuolille! Sitten oppi konttaamaan ja seisomaan tukea vasten ja se vasta turhauttikin, kun ei edelleenkään päässyt kiipeämään vaikka yritys oli kova. No, sitten oppi kiipeämään ja kävelmään tukea vasten ja mitäs iloa siitä oli? Ei mitään, kun äiti ei antanutkaan 9kk ikäisen kiivetä ikkunalaudalle! Tylsä äiti. 9,5kk iässä oppi kävelemään ja sitten olikin kiva kun pääsi roikkumaan äidin lahkeessa ihan joka paikkaan ja se kitinä seurasi nonstoppina koko ajan... Syliin, syliin, syliin.



Juu ei loppunut kitinä ei...



t. kitinään kyllästynyt

Kauhea tunne kun oma lapsi jollain tavalla " ahdistaa "







-ap

Sitten se loppui...ja antoi tilaa jatkuville itkupotkuraivareille :-D niitä kesti semmoinen vuosi suunnilleen, pahinta aikaa. Nyt 3-vuotiaana on jo hyviäkin päiviä, mutta öisin huutaa edelleen melko usein... jotkus lapset on tällaisia...



t. lisää lapsia? - ei kiitos meille...