Lue keskustelun säännöt.
Onko paikalla vanhoillislestadiolaisia? Ehkäisystä kysyttävää.
22.03.2012 |
Kuinka sallivia olette ehkäisyn suhteen? Mitä ajattelette asiasta? Meillä on tosi väsynyt mies perheessä, työasiat ja muut jutut joita on tapahtunut menneinä vuosia, alkaa nyt purkautua ja väsymystä nyt sitten hoidetaan eri keinoin. Lapsia on muutama. Tässä kohtaa mies sanoi, että ei kyllä meidän perhe kestäisi uutta raskautta ja uutta lasta. Varsinkin, kun raskaus ja vauvavuosi on mulle aina tosi raskasta ja vaatii mieheltä paljon tukea.
Ajattelen niin, että en tässä kohtaa meille ei nyt sitten uutta vauvaa tule. Joskus taas ehkä, mutta nyt se olisi kyllä liikaa.
Mitä olette mieltä, vl:t?
Kommentit (20)
Jumala ei ole tarkoittanut, että äiti murtuu taakkansa alle, vaan että hän jaksaa hoitaa hyvin kotinsa ja lapsensa. Raamatussa ei kielletä ehkäisyä, liikkeenne sen kieltää. Itse en hyväksy ehkäisyä, joka mahdollistaa munasolun hedelmöittymisen, mutta estää sen kiinnittymisen (kuparikierukka).
Siunausta ja voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme miehen kanssa päättäneet käyttää ehkäisyä. Oma äitini uupui 8 lapsesta niin että menetti mielenterveytensä ja nuorimpia kuritettiin väkivaltasesti. Ajat muuttuu, voimme tarjota lapsille turvallisen ja uskovaisen kasvatuksen mutta huolehdimme ettei lapsia tule liikaa jaksamiseemme nähden.
haluaa että naiset ajetaan loppuun lasten teon kustannuksella. Uskotteko todella, että Jumala haluaa vanhempien uupuvan jatkuvien raskauksien ja suuren lapsikatraan takia? Uskotteko todella, että Jumala on luonut naisen pelkäksi miehen halujen ja tarpeiden tyydyttäjäksi? Minä en usko, että meillä on tällainen sadisti Jumala. Minun Jumalani on rakastava, armahtava ja avarakatseinen isä, joka tahtoo että kaikki Hänen luomansa ihmiset pelastuisivat ja tulisivat jo tässä elämässä Hänen kaiken kattavan rakkautensa piiriin. Näin minä uskon ja tämän uskoni turvin jaksan jatkaa elämääni sen luonnolliseen loppuun saakka.
Parhaillamme olemme muuttaneet arkeamme niin paljon kuin mahdollista ja korjanneet niitä asioita, jotka mahdollisesti kuormittavat jaksamista entisestään. Halu saada voimat takaisin on kova! Jotenkin miehen ajatus ehkäisyn käyttämisestä ei tullut yllätyksenä, samaa olin itsekin ajatellut tämän tilanteen keskellä. Juttelimme siitä, miten joskus se väsynyt voi olla myös perheen isä, eikä aina äiti - ja kyllä kait myös silloin pitäisi ihan samalla tavalla hoitaa väsymys pois.
Itselle ajatus ehkäisyn käytöstä äidin väsymyksen takia on itsestään selvyys, mutta enpä ollut koskaan ajatellut asiaa miehen kannalta.
t. ap
Teette niin, miten sydämessänne tuntuu parhaalta ja oikealta. Jumala on armollinen ja hän haluaa ihmiselle hyvää. Ei usko saa mennä siihen että se olisi liiallinen taakka kannettavaksi. Uskon pitäisi olla voimavara ja ilonlähde.
Varsinkin lapsiasia minusta on sellainen, joka saa herkästi äidin tai isänkin masentuneeksi, ahdistuneeksi, ylikuormittuneeksi... haluaakohan Jumala ihan tätä kuitenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osoittaa rohkeutta ja itsenäisyyttä ja vastuunottoa omasta elämästä että uskaltaa yhteisönsä normeista poiketa. Jos teidän vl-yhteisössänne on tapana udella miksei lapsia tule lisää, valmistautukaa keksimällä jokin peitetarina.
kun ei sitä jumalaa ole olemassakaan. Ihan tarpeetonta tehdä lapsia koska "jumala niin haluaa". Vanhempien niitä lapsia tulee haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että netissä, nimettömänä on helppo kannustaa tällaisiin vastauksiin, joita olet saanut. Totta kai aihe on kipeä, mutta usein ollaan keskusteltu siitä ettei kannata hakea mielipiteitä netistä. Vaikeissa asioissa on syytä kuulla toisten uskovaisten mielipiteitä.
Kyse on luottamuksesta Jumalan johdatukseen. Usko on sitä, että luotetaan Jumalan pitävän meistä huolta. Ei tipu hiuskarvakaan Hänen tietämättään... jne.
Silti on toki oma asianne, minkä ratkaisun teette. Mutta ainakin itse koen, että uskoni on niin heikko, että noudatan mielummin yleisesti oikeana pidettyjä asioita kuin lähden niistä poikkemaan. Pelkään menettäväni niin uskoni.
Voimia asioiden selvittelyyn toivon teille.
Hyvä teksti. Pitää kuitenkin myös osata asettua toisen ihmisen asemaan ja koittaa ymmärtää. Tiedätkö, masennus ja uupuminen on syytä ottaa vakavasti, ja kyllä, luottamalla Jumalan johdatukseen. Uskomisen asia on kaikille heikko asia, mutta on kuitenkin ajateltava omaa sekä perheen hyvinvointia, jotta jaksaa elää mahdollisimman tasapainoista elämää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmana on, ettei kaikki "yhteisesti oikeana pidetyt asiat" ole kaikille selvänä. Kaikki eivät pidä edes ehkäisynkäyttöä äidin sairauden/väsymyksen takia sallittuna, vaikka tästä on kirjoitettu Päi..:ssäkin.
kaikkia ihmisiä, rakastakaamme mekin siis toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä voi sysätä noinvain Jumalalle miten ison perheen tuottaa tähän maailmaan.
Lapset ovat hyvin riippuvaisia vanhemmistaan. Heillä on oikeus saada hoivaa ja tarpeeksi aikaa, kun kerran on heidät maailmanaa saattanut. Pitää tietenkin rajoittaa lasten määrä voimavarojensa mukaan.
Kuinka on mahdollista että vielä 2012 on aikuisia miehiä ja naisia, jotka ei tätä ymmärrä?
Sun kirjoitus on tyypillistä lestadiolista asioiden vääntämistä muuksi.
Kyse on siitä että miten kohdellaan lapsia, ja miten kohdellaan omaa itseään. Jokainen on vastuussa eettisessä mielessä toimistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomisen asia on Jumalaan luottamista: laulun sanoin "Herra Jeesus sun tahtos tietä.." EI Herra Jeesus mun tahtoni tietä. Tässä on se ero.
Mutta eihän Jumala missään tahdo eikä vaadi lisääntymään maksimaalisesti. Semmoinen höpötys on täyttä roskaa, ihmisten omaa keksintöä.
Epäraamatullista roskaa.
asettaa mielellään omia ajatuksiaan Jumalan päähän...
Aika moni painii näiden asioiden kanssa. Se on vaan tosi, että näistä ei voi aina puhua edes ystävien kesken, surullista. Meillä myös miehelle raskaampi asia, vaikka itse haluaisin luottaa hyvänä päivänä, että voimia annetaan ja kaikki järjestyy. Loppupeleissä kyse koko perheen hyvinvoinnista. Ja kyse on myös lähimmäisenrakkaudesta. Mutta vanhoillislestadiolaisuudessa tuntuu, ettei mikään inhimillinen mene tässä lapsiasiassa "yleisen mielipiteen" edelle. Tuntuu välillä niin armottomalle. Äidin ja isän elämän suojelu ei ole tärkeää? Kuka tulee hoitamaan meidän lapset ja antamaan heidän ansaitsemansa rakkauden jos meillä hajoaa pää tai kroppa. Lähipiiristä ei ainakaan löydy riittävää apua. Tuntuu, että pitää luottaa myös omaan omaantuntoon, ehkä se yrittää jotain meille viestittää ja varjella katastrofeilta. Tällaisia sekalaisia ajatuksia.
sitä, että miksi itselleni ei ole vaikeissa (todella raskaisssa ) elämäntilanteissamme tullut mieleen ensisijaisesti ryhtyä ehkäisemään. En ole nähnyt pientä vauvaa rasitteena vaan suurena voimavarana ja perhettä yhdistävänä tekijänä.
Raskaudet ovat olleet vaikeitakin ja myös meillä miehelle uusi raskaus oli ehkä vielä suurempi asia kuin itselle. Itse koin vahvasti niin, että jos olisin alkanut ehkäisemään, niin en olisi kokenut hyvää omaatuntoa asiasta ja se olisi varmasti uuvuttanut ja ahdistanut minua, muutenkin voimia vievissä asioissa. Olen melko varma, että oma uskoni olisi mennyt.
Jaksamiseen voisi lähteä hakemaan apua monesta muustakin suunnasta, pureutumalla syihin, jotka väsyttävät ja uuvuttavat.
Tänä päivänä suuren perheen äitinä olen kiitollinen siitä, että minulla on nämä lapset-suurempaa onnea en ihan oikeasti voi kuvitellakaan. Ihmetellen katson heitä ja joskus tuntuu, että onko tämä tottakaan. Iloitsen myös siitä, että lapsillani on hyvin tiivis ja ihana yhteys toisiinsa -he tekevät yhdessä juttuja ja saavat elämän arjessa toisistaan tukea ja turvaa.
Raskainta aikaa toki oli silloin kun lapset olivat pieniä, mutta itseäni auttoi jaksamaan selkeä oma aika, yhteinen aika miehen kanssa jne.
Kukaan ei jaksa ellei saa nukkua. Kukaan ei jaksa ellei ole myös aikaa myös itselle. Tämä pätee niin yhden lapsen kuin 15 lapsen äitiin.
Toki jokainen joutuu miettimään itse nämä asiat, mutta halusin tuoda tälläisenkin näkökulman sinulle mietittäväksi.
...olet vähän aikaa hukassa. Sitten olet vihainen kaikista menetetyistä vuosista. Lopulta tajuat, että on upeaa saada päättää itse omista asioista ja olla itse olla 100 % vastuussa kaikesta, mitä tekee. Se, että uskosi on heikko, tarkoittaa, että järki on vihdoin ottamassa sinussa vallan ja tajuat, missä valheessa olet elänyt. Mutta kyllä se vahvuus SINUSTA löytyy.
Mutta ainakin itse koen, että uskoni on niin heikko, että noudatan mielummin yleisesti oikeana pidettyjä asioita kuin lähden niistä poikkemaan. Pelkään menettäväni niin uskoni.
kun kerran ihmiset saavat päättää 100% ihan itse ja samalla tietysti olla vastuussa niistä valinnoistaan, niin eikö ihminen päätä aina mikä on itselleen paras? Eli miski ihmiset eivätolekaan superonnellisia? Kun saavat päättää urta, opinnot, lastenlukumäärät jne. jne. Missä menee pieleen, kun tuntuu, että niin monilla on vaikka mitä ongelmia ja vaikeuksia...
Mielestäni se on siis hetkellistä valtaa, hetkellistä huumantunnetta, että saan ja voin päättää. Kunnes huomaa, että elämää ohjaa monet muutkin asiat kuin oma mieli.
Uskomisen asia on Jumalaan luottamista: laulun sanoin "Herra Jeesus sun tahtos tietä.." EI Herra Jeesus mun tahtoni tietä. Tässä on se ero.
tasapainoon. Jokaisen lapsen tulee saada syntyä ja kasvaa rakastettuna ja toivottuna. Jos teillä ei ole siihen nyt mahdollisuutta, pitäkää taukoa. Jumala on armollinen. Näin ajattelen ja luotan.