Olen ollut ahdostunut lapsi, olen nyt ahdistunut aikuinen.

Koko lapsuuten olen pelännyt erilaisia asioita, aikuisena jatkunut.



Pelkäsin lapsena koiria, en ikinä ole uskaltanut huvipuistjen laitteisiin, lukuunottamatta jotain peilitaloa. Aikuisena kävin ekan kerran kummitusjunassa. Pelkäsin bussimatkoja etten vaan oksenna. Pelkäsin seistäviä tilaisuuksia etten vaan pyörry. Pelkäsin jo kuolleita läheisiä jotka saattaisivat ilmestyä minulle. Pelkäsin lähes kaikkea.



Aikuisena pelkään edelleen pyörtymistä, osaamattomuutta, ihan kaikkea. Ajan autolla vain tuttuja reittejä. Käyn vain pienissä kaupoissa.



Ahdistun kaikesta, jos lapsilla ei ole kavereita, saavatko aikuisina töitä/koulutuspaikan. En voi tehdä enempää lapsia, pelkään synnytystä, kipua, raskauspahoinvointia.



Töissä käyn, siinä melkein minun panokseni tähän elämään.