Lastenhoitajan vitutus. (avautuminen)

Eilen mennessäni hoitamaan lapsia sain pienen yllärin: tällä viikolla molemmat vanhemmat ovat kotona! Isä lomalla ja äiti tekee töitä kotoa käsin. Mun hommaksi jäi sitten pitää lapset poissa vanhempien luota. Tiesin jo tuossa vaiheessa, ettei siitä mitään tule ja homma on mulle erittäin vaikea. Yritin selittää vanhemmille, että tässä tilanteessa mikään ei ole luonnollisempaa, kuin että lapsi pyrkii koko ajan vanhemman luokse ja että luultavasti he pysyvät minun luonani maximissaan puoli tuntia. Ja niinhän se sitten menikin. Nuorempi lapsi kävi koko sen ajan pyytämässä äidiltään tissiä (ja sai joka kerta, on kaksi vuotias) ja vanhempi olisi halunnut leikkiä isän kanssa.



Vanhemmat vaikuttivat tympiintyneiltä koko sen ajan, mutta mitäs minä asiaan voin tehdä? En yhtään mitään ja sanoinkin sen.



Mulla menee yleisesti ottaen tosin hyvin lasten kanssa, siis siinä tilanteessa kun olen lasten kanssa yksin. He tottelevat minua, meillä on hauskaa ja nauretaan paljon.



Tämäkin on tosin ollut melkoisen tuskan takana. Tullessani heille töihin vanhempi lapsi oli aivan uusavuton eikä häneltä oltu koskaan kielletty mitään. Jos lapsi esim halusi pestä kätensä, se tarkoitti sitä, että kannoin lapsen vessaan, nostin hänen hihansa, avasin hanan, laitoin saippuaa käsiin, hieroin hänen käsiään yhteen, huuhtelin hanan alla jne. eli ihan kaiken. Nyt ollaan itkun ja tuskan jälkeen päästy siihen, että lapsi jo silloin tällöin osaa itse mennä pesemään kätensä. Huoh.



Ihan suunnaton vitutus päällä, Voisis melkeen harkita paluuta sinne päiväkotiin, vaikka siellä on omat haasteensa ei kuitenkaan ole niin yksin, kuin tässä tilanteessa.



Antaa haukkujen tulla vaan, kestän sen ;)