Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli keskenmenosta :´(((
17.11.2005 |
Siitä on jo kaksi viikkoa, mutta en vaan toivu. Olen järjettömän masentunut, itken kokoajan eikä kukaan ymmärrä. Ei mieskään :`(( Ajattelen kokoajan vain vauvaa jota ei tullut enkä halua lähteä ulos asunnosta koska pelkään näkeväni vauvamahoja, samoin kolme ystävääni on raskaana enkä voi kuvitellakaan että näkisin heitä ennen vauvojen syntymää, tämä on ihan hirveää enkä selviä tästä. Tätä raskautta edelsi lapsettomuus mutta luomusti sai alkunsa, mutta nyt tuntuu ettei uutta vauvaa koskaan tule koska raskaaksi tulokin oli niin vaikeaa, miten voin päästä tämän yli ikinä???Raskaus meni kesken 8 viikolla, ja kaikki sanovat ettei se vielä vauva ollutkaan, minulle se oli minun ikioma pieni lapseni.
Kommentit (8)
Itse en ole kokenut keskenmenoa mutta voin kuvitella, kuinka turhauttavaa on kuunnella toisten lohdutuksia " ettei se vielä vauva ollut" . Itse sain tietää raskaudestani rv 5+1 ja heti aloimme mieheni kanssa kutsua vauvaa nimeltä ja juttelimme hänelle. Muistan, kun itselläni oli rv 8 vuotoa ja luulin jo, että menee kesken...vasta 3 vkoa olin " tuntenut" vauvani mutta silti hän oli jo minulle niin rakas!
Voimia ja yritä ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Tämä lapsi ei vain ollut valmis tulemaan maailmaan ja voi olla parempi, että hän sai luvan lähteä jatkamaan matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on klisee, mutta vain ja ainoastaan aika auttaa. Aika helpottaa tuskaasi, mutta ei sekään pysty viemään sitä kokonaan pois.Voimia sinulle!
Itselläni sama tilanne, ja tuntui että se iso musta möykky sisälläni kasvaa niin isoksi että en kestä sitä enää.
Mulla auttoi että pääsin puhumaan mieheni kanssa. Puhuttiin asia halki. Ja ajan kanssa auttoi.
Nyt olen taas uudestaan raskaana, ilmeisesti, ja sekin auttoi.
Mutta ymmärrän kyllä tunteesi, en minäkään silloin sietänyt yhtään isomahaista silloin, enkä sitä raskaana olevien kavereiteni valitusta, kuinka raskaus on niin rankkaa...joopa jooo.
ja silloin tuntui et maailma kaatuu päälle.Johtui varmaan myös hormooneista,mut nyt elämä näyttää jo hiukka valoisammalta,vaikken varmasti koskaan unohda km.
Sure rauhassa.Km on vasta pari viikkoa aikaa.Ymmärrän tunteitasi.Minuakin loukkasi eniten se et läheisimmät ihmiset hoki koko ajan et " olet vielä nuori ja voitte tehdä vielä vaikka kuinka monta lasta" .Ei helpottanut yhtään silloin.Hali ja rutistus sinulle!Koita jaksaa!
Joskus joku sanoi minulle, että " kyllä se aurinko paistaa risukasaankin" , kun olin keskenmenon kokenut. Ja niinhän siinä kävikin, kunnes tulin uudestaan raskaaksi ja taas keskenmeno. 2 perättäistä keskenmenoa yli rv 10 viikoilla oli lannistaa minut. Vähitellen " nousin" suosta kuitenkin ja vielä uskaltauduttiin kokeilemaan. Kolmas raskaus alkoi vuodolla ja olin jo heittää hanskat tiskiin, mutta raskaus jatkuikin :) Voi sitä onnen päivää kun lapsi syntyi ja perään vielä toinen! Älä lannistu. Voin kuvitella tunteesi, mutta ota itseäsi niskasta kiinni ja heti kun jaksat voitte yrittää uudestaan. Onnistutte vielä ja kohta teillä on oma pieni tuhisija :) Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy koittaa jaksaa, vaikkei mitään näe täältä kyyneleiden takaa.
Tiedän kokemuksesta, ettei mitkään sanat auta poistamaan tuskaa, jota juuri nyt koet, mutta lohdutusta tarjoan..
Itsellä muutaman vuoden takaa kokemus km:sta. Olimme toivoneet lasta yli vuoden, kunnes tulin raskaaksi. Olimme onnellisia, mutta sitä kesti vain hetken.. Raskaus päättyi keskenmenoon viikolla kuusi. Ikimaailmassa en olisi voinut uskoa, että meille voi käydä näin.
Vaikeimmat hetket ovat olleet, kun ystävät ilmoitelivat omia raskausuutisiaan ja oma pieni elämän alku oli juuri valunut viemäristä alas muutamia kuukausia aikaisemmin. Jostain sitä kuitenkin ammensi voimia ja onnistui olemaan onnellinen ystävien puolesta.
Aluksi voi tuntua, ettei asian yli pääse, mutta kummasti vuodet kuitenkin tuskaa laimentavat. Sinulla suruaika on vielä pahasti kesken, mutta uskon ja että sinullekin koittaa aika, jolloin km on vain kipeä muisto menneisyydestä.
Paljon voimia sinulle ja heti kun on mahdollista kannattaa yrittää uudestaan.. Meillä yritystä kesti yli kaksi vuotta, mutta vihdoin näyttää siltä että haaveemme on käymässä toteen. Varmuutta asiasta ei ole vielä saatu ja km:sta johtuen epäilys kalvaa mieltä.. Silti yrittää ajatella positiivisesti ja uskoa siihen, että nyt on meidän aika!
Teidänkin aikanne tulee! Voimia siihen asti!
Nyt olisi tärkeää että saisit puhua jonkun kanssa asiasta. Ja vanha kulunut lause, aika auttaa- pitää paikkansa. Sure ihan rauhassa ja jos tuntuu, että et pääse yksin yli, niin hae apua, se ei ole hävettävää.
Voimia ja rutistus sinulle!