Eroperheet!!

Meillä isä oli hoitanut kotona 3-vuotiastamme kun erottiin. Nyt poika täyttää kuusi ja nähnyt monenlaista olemisen mallia, mutta näin tuntuu olevan paras, että näkee minua joka toinen viikonloppu ja lomat. Isää tulee usein jo ikävä vierailujen aikana, minulle ei tule asiaa koko kahden viikon aikana joka ollaan erossa.

etten suostu viikko-viikkoon, meillä lapsi on viikot minulla ja viikonloput isällään.

Töihin palatessani muutamme systeemiä todennäköisesti niin, että lapsi on yhden yön viikonloppuna ja pari iltaa viikolla isällään.

Olen yrittänyt selittää lapsen isälle, että viikko-viikko systeemi on liian rankka. Viikonloppu-isäksi ei kuulemma aio. Helppoa ratkaisua tähän tuskin on. Toivoisin vain, ettei lapsen elämä olisi liian levotonta.

vähän riippuen molempien töistä. Ja molemmilla siis suunnilleen yhtä paljon. Lapset ovat 5v ja 2v.

Joskus menee parikin kuukautta tapaamisten välillä. Lapset max kaks yötä poissa.

ja siitä on KAUAN.Lapset silloin 1,2 ja 4v. Meillä oli se systeemi että olivat isänsä luona joka toinen viikonloppu mutta pidennettynä versiona eli to-su, joskus to-maa. Kun menivät kouluun lyheni että olivat joka toinen viikonloppu pe-su (+ 2viikkoa kesäisin). Nyt ovat jo 20, 18 ja kohta 17v eivätkä ole käyneet enää säännöllisesti moneen vuooteen. Mielestäni lasten kuuluu asua yhdessä paikassa enemmän, muuten tulee matkalaukkusyndrooma eli eivät tunne että ole kotona missään, näin meille sanottiin silloin myös. Enkä ymmärrä kuinka joku äiti oikeesti voi elää viikot ilman lastaan, se vain on fakta mutta ei kuulu tähän keskusteluun. Olisi aivan hirveä kaipuu joka ilta kun ei näe heidän arkea, kyllä tulee mieleen että on itsekäs nainen kyseessä jolle omat menot erittäin tärkeät.

ja nykyään vikko-viikko kun lapset ovat tottuneet tilanteeseen.

Erosta meillä aikaa 3v.

Se, että äiti ei voi erota lapsestaan ei oikeuta viemään isältä oikeutta tavata lastaan.



Meillä lapset ovat olleet isällään joka toisen viikonlopun ja kaksi yötä viikossa.

Itken usein päiväkausia ja iltaisin itseni uneen ikävästä. Oletan, että tuolla viittasit minuun.

Enkä ymmärrä kuinka joku äiti oikeesti voi elää viikot ilman lastaan, se vain on fakta mutta ei kuulu tähän keskusteluun. Olisi aivan hirveä kaipuu joka ilta kun ei näe heidän arkea, kyllä tulee mieleen että on itsekäs nainen kyseessä jolle omat menot erittäin tärkeät.

Joku sanoi, että on itsekäs nainen jos on viikot erossa lapsistaan. Mutta meillä on sellainen tilanne, että molemmat haluaa viettää "enemmän" aikaa lapsen kanssa. Isä ei tyydy olemaan viikonloppu-isä, mutta minä yritän sanoa, että olisi parempi lapsen kannalta jos olisi minun luona enemmän. On kuitenkin niin pieni vielä. Ja en itsekään pidä tästä matkalaukku-elämästä, mitä lapsi joutuu tällä hetkellä elämään. Joku järki tähän on saatava.

olen sitä mieltä, että ainakin meillä on tämä systeemi toiminut hyvin: lapsi on tasan 50/50, mutta kolmen viikon jaksoissa. Keskimmäisen viikon viikonloppuna on aina toisella vanhemmalla, niin ei tule niiiiin pitkä aika olla erossa. Tämä on lastenvalvojan suosituksesta tehty silloin kun lapsi oli neljävuotias. Isä halusi olla todella isä lapselleen, joten tällainen ratkaisu siitä tuli. Tällä systeemillä saa rauhassa olla ja asettua, omat huoneet jne. molempien vanhempien luona eli molemmat tuntuvat kodilta. Ehjä lapsi siitä tuli.