G: kun sinusta tuli äiti, paraniko välit oman äidin kanssa?

oli pakko laittaa hänelle tiukasti rajat, kun hän ei itse tajunnut, että minä en ole sätkynykke, joka tottelee hänen jokaista mielenliikahdustaan aivottomasti.

Sain lapsen kuukausi sitten ja taukoamatta saan kuulla neuvoja ja kuittailua että pitäis tehdä näin ja miksi teet noin ja voi voi kuinka nyt pärjäät tuon lapsen kanssa... en voi kuunnella niitä neuvoja enää yhtääääääään.



Pinna paloi viikonloppuna lopullisesti.

eikä ne lasten myötä ole ainakaan huonontuneet

pidän häntä entistä surkeampana ihmisenä.Säälin häntä ja hänen tapaansa hakata mua nahkaremmillä, vain purkaakseen omaa pahaa oloa.Puhelimessani ei lue äiti vaan numero on hänen nimellään..

En ota koskaan häneen yhteyttä, hän soittaa jos soittaa.Olen kertonut faktat hänelle silmästä silmään.Hän oli huono äiti, lisäksi ruma.

En voisi koskaan pahoinpidellä omia rakkaita lapsiani,musta äitiys on niin ihana juttu!Olen 40 v

oman lapsen syntymä kiristi välit ja toi esiin kaiken lapsuudessa kokemani järkyttävän väkivallan. Kun vielä alkoi äidiltä sataa kasvatusikäisiä vauvalle (ala nyt heti sitten antamaan korvatillikoita, tukistusta ja kuritusta että oppii paikkansa) niin alkoi mitta täyttymään. Jouduin käymään terapiassa, ja kun terapian myötä halusin keskustella äitini kanssa lapsuudestani (esitin asian siis kauniisti enkä syytellyt) niin äiti veti megapultit, ja haukkui minut hulluksi, huoraksi, häpeätahraksi ja katui ettei tehnyt kohdallani aborttia. Välit menivät poikki.



Emme ole olleet puheissa viiteen vuoteen, ei ole nähnyt kaikkia lapsiani ikinä eikä ole tullut ristiäisiin vaikka kutsuttiin.



Joten äidiksi tuleminen ei todellakaan tarkoita että suhde omaan äitiin lämpenee. Oma äitini on kyllä tunnekylmin ja tylyin mummo, joten omat lapseni eivät kyllä menetä mitään (sitten menettäisivät jos mummo olisi rakastava ja kiltti).

oman lapsen syntymä kiristi välit ja toi esiin kaiken lapsuudessa kokemani järkyttävän väkivallan. Kun vielä alkoi äidiltä sataa kasvatusikäisiä vauvalle (ala nyt heti sitten antamaan korvatillikoita, tukistusta ja kuritusta että oppii paikkansa) niin alkoi mitta täyttymään. Jouduin käymään terapiassa, ja kun terapian myötä halusin keskustella äitini kanssa lapsuudestani (esitin asian siis kauniisti enkä syytellyt) niin äiti veti megapultit, ja haukkui minut hulluksi, huoraksi, häpeätahraksi ja katui ettei tehnyt kohdallani aborttia. Välit menivät poikki. Emme ole olleet puheissa viiteen vuoteen, ei ole nähnyt kaikkia lapsiani ikinä eikä ole tullut ristiäisiin vaikka kutsuttiin. Joten äidiksi tuleminen ei todellakaan tarkoita että suhde omaan äitiin lämpenee. Oma äitini on kyllä tunnekylmin ja tylyin mummo, joten omat lapseni eivät kyllä menetä mitään (sitten menettäisivät jos mummo olisi rakastava ja kiltti).

minulla on molemmat vanhemmat sairaita ja tunnevammaisia. Isäni on se pahempi (narsisti) joka sairastutti äidin siinä samassa ja sai äidin käyttäytymään samoin kuin isä (ketjussa ei kysytty väleistä isään joten en tuota isäni tilannetta selvittänyt siinä).



Olen kuullut sukulaisilta että ennen isääni äiti oli elämäniloinen, hauska ja "vekkuli", hymyileväinen nuori nainen. Kun hän meni isäni kanssa nopeasti naimisiin, isäni "koulutti" hänet nyrkillä ja nöyryytyksellä ja puolessa vuodessa hänestä tuli katkera, iloton, kaunainen ja väkivaltainen itsekin.



Äitini sai isältä osakseen väkivaltaa ja kosti sen sitten eteenpäin lapsiinsa. Ongelmavyyhdin alkuperä on siis näkemykseni mukaan isäni sairaus, eli persoonallisuushäiriö. Perheemme oli kyllä klassista alkkisperhettäkin paljon pahempi väkivallan osalta - niin henkisen kuin fyysisen.



Eli ei harmita se että välit ovat poikki.

Sain häneltä paljon tukea.

minulla parani

siis en mitenkään kiistä etteikö varmasti monella paranekin välit, mutta huomautan myös että ei läheskään kaikilla parane. Jos välit on etäiset ja kalseat jo valmiiksi niin ei lapsi sitä muuta.

Toinen myyttihän on se että mummot ovat ihania, rakastavia, lapsenlastaan hoitavia pullantuoksuisia punaposkia. Tähän kategoriaan ei aina oikein sitten oma juoppo, punenenäinen, tunnevammainen ja väkivaltainen äitimuori kovin heposti loksahda :-)

säilyivät entisellään eli hyvinä.

Äitini mielestä en osaa hoitaa lapsiani, koska en huolehdi heistä samalla tavalla kuin hän itse aikoinaan huolehti minusta ja sisaruksistani.