Kumpi meistä käyttäytyi väärin? Mitä tekisitte?
Minulla on treenikaverina mies, joka on minua huomattavasti liikunnallisempi jo senkin takia, että hänellä ei ole lapsia joten hän ehtii treenaamaan monenlaista liikuntaa paljon enemmän (varmaan kolme kertaa niin paljon) kuin minä. Hän on jonkinlainen epävirallinen "valmentaja" minulle. Pidän itseäni liikunnallisena ja yritän töiden ja lastenhoidon ohella urheilla mahdollisimman paljon. Lajini on juoksu, ja olen juossut yhden maratonin ja useita puolikkaita eli kuitenkin aika paljon treenaan jotta tämä onnistuisi (sinänsä liikuntalajilla ei ole merkitystä tapahtumien kululle).
Olen ollut helmikuussa useamman viikon sairaana ja nyt tavallista "huonommassa" kunnossa. Meillä olis ensi viikonloppuna edessä juoksukilpailu, joten olen tämä viikon treenannnut hiukka enemmän ja kävin tänään tekemässä pitkän lenkin (n. 20km) kaverini sekä muutaman muun juoksuporukan miehen kanssa. Lenkki sujui minulta niin huonosti, että kyyneleet tulivat silmiini säärien kipeytymisen takia (johtui varmasti liian nopeasti lisäämästäni treenimäärästä), enkä meinannut päästä lenkkiä juosten loppuun saakka. Tämä (itkeminen treenatessa) ei ole minulle mitenkään tavallista. Kaverini sanoi minua lenkin aikana aluksi useamman kerran leikillisesti "mummoksi" ja sitten naureskeli, kun näki kyyneleeni, ja sanoi, ettei tuollaisesta hölmöstä asiasta pidä itkeä, samoin sanoi minua "vitsinä" itkupilliksi ja heikoksi. Loukkaannuin lopulta tästä (naureskelusta erityisesti, kun itseäni sattui fyysisesti) niin, että läksin hyvästelemättä (sanoin vain "en ymmärrä, mikä tässä on sinusta hauskaa") pois.
Yleensä viestittelemme kaverin kanssa puhelimitse mutta nyt en ole kuullut hänestä mitään. Itseäni nolottaa se, että loukkaannuin niin kovasti ja lähdin "ovet paukkuen" pois muiden ihmisten läsäolellessa, mutta kaverini käytös loukkasi minua.
Mitä mieltä te olette, kumpi meistä toimi väärin, mitä tekisitte minun tilanteessani? Arvostan kaveriani muuten todella paljon, ja olen hänelle kiitollinen treeniavusta, mutta tämä truntui tosi kurjalta.
Kommentit (11)
On sullakin tosiaan ongelmat ap :D
En olisi itsekään sanonut mitään. Enkä todellakaan soittaisi.
siis ei kai tuossa kumpikaa käyttäytynyt varsinaisesti "väärin". Kaveri yritti vitsailemalla parantaa fiilistä, ja se ei nyt suhun tällä kertaa uponnut.
Ei toi nyt ole mun mielestä niin suuri asia, että sun kannattaa siitä vetää hernettä nenään. Laitat viestin, että sori, oli huono päivä. Ja se siitä. Ei tuosta kannata ruveta suurta draamaa repimään.
No joo, en ehkä tehnyt tarpeeksi selväksi että mies on hyvä ystävä/kaveri jota arvostan paljon. Ehkä tämmöinen "riita" ystävän kanssa ei sitten teille muutamalle ekalle vastanneelle ole ongelma? Itselläni on kuitenkin tosi kurja olo tapahtuneen takia.
Ehkäpä nuo kommentit kuitenkin tuo hiukka semmoista näkökantaa ja eteisyyttä asiaan, että olen ottanut sen liiankin raskaasti, kiitos siitä.
Muita mielipiteitä, neuvoja miten kohdata kaveri uudelleen?
ap
Sanot että kaveri yritti näin vitsailemalla ja naureskelemalla keventää ilmapiiriä ja saada minua hyvälle tuulelle. Onko tuo tosiaan miesten tapa tehdä niin? Kun itsessäni sai aikaan ihan päinvastaisen fiiliksen....
ap taas
Ensinnäkin, olette siis eri sukupuolta? Miehillä on erilainen huumori, harva mies osaa toisen itkiessä alata lohduttamaan ja/tai hösöttämään kuin naiset yleensä. "Voi Mirja! Voitko huonosti. Istupa nyt tuohon ojanpenkalle. Heikki, soitatko sinä apua! No niin, nostapa vaikka jalat ylös ja hengitä syvään...." Tuttua? Sieltä miehen suusta tulee just tuollaista puolivitsikästä heittoa, kun ei osaa laittaa huoltansa sanoiksi niin verhoaa sen aivan joksikin muuksi: vitsiksi ja vähättelyksi.
Ja TIEDÄN että yleistä ja pahasti, mutta tässä on minusta nyt vaan niin klassinen esimerkki kahden eri sukupuolen käyttäytymisestä. Nainen vääntää itkua, mies vitsailee, nainen vetää herneet nenään, mies ei osaa enää ottaa yhteyttä kun se anteeksipyyntökin on niin vaikeaa...
Nyt vaan laitat viestiä sille kaverille pokkana, että oli paha päivä etkä kivulta osannut ottaa rennosti vitsailua. Ja sitten jatkatte kavereina eteenpäin kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Saitte tosiaan minun näkevän asian eri vinkkelistä, kiitos siitä!
Laitan nyt kasin neuvon mukaisen viestin kaverilleni :o) Toivotaan että myös hän on valmis unohtamaan tämän "draaman".
Mukavaa iltaa!
kiinnostunut. Ja ihan typerää käytöstä siltä ensinnäkin edes päästää sua juoksemaan, jos oot just ollu sairaana. Mitään hyötyä tollasesta lenkistä ei sulle todellakaan ole, juoksetteko edes intervalleissa? Vähän järkee pitäs olla mitä tekee, nyt on kuitenkin vielä talviaika. Missä edes järjestetään juoksukilpailuja tähän vuodenaikaan?
Ja joo, ihan itse olin päättänyt nämä treenit, ei ollut miehen vastuulla päästää mua treenaamaan. Kuitenkin ota huomioon, että oon tottunut tähän vaikka olinkin ollut sairaana viime kuussa, eli sikäli ei ole mikään extreme-treeni, vaan tavallinen sunnuntain hidas pitkä lenkki. Tän viikon otankin sitten rauhallisemmin, jos uskallan vielä haavella kisoista (ihan vain harrastelijoille tarkoitettu juoksutapahtuma on kyseessä) tämän jälkeen.
ap :o) jo paremmalla mielellä
muuten saa anteeksi kaikki törkeilyt? Tässä sen näkee että jo äidit on paaponeet poikansa piloille.
on sullakin ongelmat...