Miten valitset nimet lapsillesi?

Miten valintaasi vaikuttaa/vaikuttaako?

-se onko kyseinen nimi muotinimi, vanhanaikainen nimi, harvinainen nimi jne.

-se mitä nimi merkitsee

vaiko pelkästään se, miltä nimi kuulostaa?

-Haluatko että nimestä tulisi jokin mielikuva? ja millainen?

-Oletko rohkea antamaan nimiä vai vältätkö erikoisempia " varmuuden vuoksi" ?

-Vaikuttaako sukulaisten/ystävien mielipiteet nimien valinnassa?



Kaikista tärkein kriteeri nimen valinnassa oli (ja on) se, että nimi miellyttää itseä, sekä ulkoasultaan että ääntämykseltään. Ei ollut varsinaisesti tarkoitus valita vanhanaikaista nimeä, mutta meidän isovanhempiemme aikakauden nimet vain sattuvat miellyttämään meitä. Emme halunneet sellaista nimeä, joka tulisi kaikilla vastaan, esim. vuonna 2002 (kun poika syntyi) Aleksi oli kovasti pinnalla ja molemmat olimme pitäneet nimestä kovastikin aiemmin, mutta Salkkarit pilasi tuon nimen " maun" . Laitoimme pojalle sitten nimeksi Lauri, koska se miellytti molempia täysin ja koska se on myös isoisäni nimi. Myöhemmin toki selvisi, että se oli v. 2002 top 5:ssa, mutta onneksi ei ole käytännössä tullut vastaan yhtään kaimaa. Erikoisia nimiä ei vältellä tarkoituksella, mutta mielestämme selkeys ja suomalaisuus ovat tärkeitä emmekä halua tavata nimeä joka kerta. Ulkopuolisilla ei ole osaa, ei arpaa valintoihin. Nimestä tuleva mielikuva on siinä mielessä tärkeä, että me jokainen tunnemme erinimisiä ihmisiä ja nimet synnyttävät pakostakin mielikuvia: ikävä ihminen saattaa " pilata" nimensäkin (ks. myös Aleksin perustelut yllä).



Onko joitain asioita nimissä joista pidät erityisesti?

Esim.Alkaa määrätyillä kirjaimilla tai sisältää kaksoiskonsonantteja, loppuu konsonanttiin, alkaa konsonantilla jne.

Tai juuri jonkin tyyppiset nimet?



Itse pidän vanhemmista nimistä, jotka sointuvat kauniisti. Minulla ei ole mitään ehdottomia suosikkeja nimen ominaisuuksista, mutta esim. L-kirjain sointuu mielestäni kauniisti. Konsonanttiin päättyvää nimeä harkitsisin tarkoin, en erityisemmin pidä, ainakaan kutsumanimenä.



Miten tykkäät että sisarusten nimet on kiva olla? Valitsetko vain kivan kuuloiset nimet vai pitääkö niiden sopia yhteen ja millä tavalla? Hyvinkin paljon samankuuloiset vai aivan erilaiset tarkoituksella, vai samalla kirjaimella alkavat jne.

Vaiko saman aikakauden nimiä muuten vaan?



Mielestäni sisarusten nimissä pitää olla jokin yhteinen juju, mutta en pidä sellaisesta " sarjatuotannosta" , jota jotkut harrastavat, esim. tiedän perheen, jossa on 10 lasta ja kaikkien nimet alkavat J-kirjaimella (itse asiassa en pidä J:stä juuri ollenkaan, noin yleensäkään, paria poikkeusta lukuunottamatta). Nimet eivät saa myöskään kuulostaa niin samalta, että ne sekoittaa jatkuvasti, esim. Lauri ja Laura tms. Itse olen kuvitellut meidän Laurin mahdollisen siskon nimeksi Ellaa: Lauri ja Ella ovat pirteitä nimiä ja molemmissa on L, se riittäköön yhteiseksi tekijäksi. Samoin nimiä pitää olla kaikilla 3.



Toinen ääripää on laittaa lapsille nimiä, jotka ovat täysin erilaisia (siis lähes jokaisen mahdollisen kriteerin osalta), mutta se kertoo mielestäni enemmänkin siitä, että joko vanhemmilla on oma maku vielä täysin kateissa tai sitten tavoitellaan erikoisuutta myös tuolla saralla. Katsoisin esim. hieman kieroon, jos samassa perheessä olisi sisarukset Angjelica ja Martta tmv.



Olisiko sisaruksilla oltava sama määrä nimiä?



kyllä, oma tasapuolisuuteni ei antaisi muuhun varaa.

No pojalle reilu 2v sitten tuli annettua nimeen ne kolme kivointa pojan nimee mistä tykkäsin sillon. Nyt hieman kaduttaa kun on sitten vaikeeta keksiä seuraavalle nimi jos tulis poika.. eikä kai oikeen viitsi ekan toista nimee antaa tokalle etunimeksi?!? :/

Mitään semmosia en mieti että onkohan suosittu tms.. Annan semmosen mikä sopii sukunimeen ja suuhun. Millä nimellä voisin lasta huudella keskellä kaupunkis jne..

Älkää laittako lapsillenne esim. ensimmäiselle hepreankielistä nimeä, seuraavalle suomalaista ja kolmannelle vaikka latinalaista.

Kuulostaa lievästi sanoen typerälle.....

Älkääkä nyt suuttuko, ei millään pahalla!

Miten valintaasi vaikuttaa/vaikuttaako?

-se onko kyseinen nimi muotinimi, vanhanaikainen nimi, harvinainen nimi jne.

-Jonkin verran. En haluaisi lapselleni syntymävuotensa TOP 10 nimeä. En mitenkään halveksi muotinimiä, nimi vain mielestäni " menettää jotain" , jos siihen törmää usein.



-se mitä nimi merkitsee

vaiko pelkästään se, miltä nimi kuulostaa?

-Sekä että. En antaisi nimeä pelkän merkityksen takia, jos se ei kuulosta " oikealta" .



-Haluatko että nimestä tulisi jokin mielikuva? ja millainen?

-En ole ajatellut, jokainen kuitenkin muodostaa omat mielikuvansa. EN silti haluaisi, että nimi olisi hienostelevampi kuin perheemme.



-Oletko rohkea antamaan nimiä vai vältätkö erikoisempia " varmuuden vuoksi" ?

-Vähän arastelen erikoisimpia. Osaksi syynä erikoinen sukunimi, johon yhdistettynä yltiöerikoinen etunimi menisi jo liian persoonalliseksi. Ihailen erikoisia nimiä, mutta käytännössä olen maltillinen.



-Vaikuttaako sukulaisten/ystävien mielipiteet nimien valinnassa? -Eivät. Ideoita otan vastaan kyllä.



Onko joitain asioita nimissä joista pidät erityisesti?

Esim.Alkaa määrätyillä kirjaimilla tai sisältää kaksoiskonsonantteja, loppuu konsonanttiin, alkaa konsonantilla jne.

Tai juuri jonkin tyyppiset nimet?

-Sen verran olen mukana trendeissä, että tällä hetkellä pidän eniten suomenkielisistä nimistä, vaikka oman lapsen nimi onkin kansainvälinen. Lyhyistä pidän enemmän kuin pitkistä, ja usein jotain tarkoittavista. R on kivan ponteva kirjain, vaikka r-vikariski tekee tietysti r-nimistä ongelmallisia...



Miten tykkäät että sisarusten nimet on kiva olla? Valitsetko vain kivan kuuloiset nimet vai pitääkö niiden sopia yhteen ja millä tavalla? Hyvinkin paljon samankuuloiset vai aivan erilaiset tarkoituksella, vai samalla kirjaimella alkavat jne.

Vaiko saman aikakauden nimiä muuten vaan?

-Kivan kuuloiset nimet valitsen. Hyvin samanlaisia en antaisi. Jos pian syntyvä toinen lapsemme on poika, hänen nimessään on samaa sointia kuin esikoisen nimessä, mutta tyylilaji ja alkuperäkieli on eri. Jos tulee tyttö, hänen nimensä on aivan eri sarjaa.



Olisiko sisaruksilla oltava sama määrä nimiä?

-Ei.

Annan lapselleni nimen hänen koko elämäänsä varten, yritän ajatella häntä aikuisena yksilönä kantamassa nimeään, en vain minun lapsenani ja osana sisarussarjaansa. Siksi en pidäkään kovin tärkeänä, että lapsieni nimien täytyisi yhdessä kuulostaa harkitun sointuvalta sarjalta. Uskon, (ja hieman toivonkin ;) etteivät lapseni tule kulkemaan koko elämäänsä käsi kädessä...



Omassakin sisarussarjassani yhdellä on heprealaisperäinen nimi, toisella venäläis- ja kolmannella latinalaisperäinen. Eipä ole koskaan tullut mieleenkään, että nimemme kuulostaisivat typeriltä yhdessä, itse asiassa olen pitänyt vanhempieni valintoja varsin onnistuneina.

Miten valintaasi vaikuttaa/vaikuttaako?

-se onko kyseinen nimi muotinimi, vanhanaikainen nimi, harvinainen

nimi jne.



*** Katselimme kyllä hieman sitä, kuinka yleisiä nimet ovat. Mutta se ei ollut kaikista tärkein pointti. Halusimme nimet, jotka on vanhoja suomalaisia ja löytyvät kalneterista. Eivät välttämättä vanhanaikaisia. Nimen merkityksellä ei ollut niin suurta väliä.



-Oletko rohkea antamaan nimiä vai vältätkö erikoisempia " varmuuden vuoksi" ?

*** En halua erikoista nimeä lapselleni. Haluan perinteisen mielestäni " oikean" nimen. En halua kaivamalla kaivaa jotain aivan outoa nimeä. Vältimme myös kaikkia J:llä alkavia, sillä jostain syystä kaikki Janellet ja Janetat pursuavat korvista ulos... En myöskään halunnut lapselleni nimeä, josta voisi tulla koirannimi mieleen (Jere, Jesse jne.). Siis mulle näistä tulee koira mieleen.



-Vaikuttaako sukulaisten/ystävien mielipiteet nimien valinnassa?

*** Vielä ennen kuopusta olisin sanonut ei vaikuta. Mutta kuopuksen nimivalintaan vaikutti hieman se, että anoppi sanoi olevansa katkera isälleen. Näin emme siis valinneet hänen isänsä nimeä kuopukselle. Vaikka muutoin se olisi ollut hyvä vaihtoehto.



Onko joitain asioita nimissä joista pidät erityisesti?

Esim.Alkaa määrätyillä kirjaimilla tai sisältää kaksoiskonsonantteja, loppuu konsonanttiin, alkaa konsonantilla jne.

Tai juuri jonkin tyyppiset nimet?



***Minusta viisikirjaimiset nimet on sopivan pituisia. Esikoisella onkin viisikirjaiminen kutsumanimi, mutta jostain syystä kuopukselle valikoituikin nelikirjaiminen nimi ;-) Muutoin ei ole väliä alkaako konsonantilla tai vokaalilla, onko kaksoiskonsonantteja tms. J:llä alkavaa ei siis saanut olla. Vaikka niitäkin on muutama mukava. Ja halusin myös, että nimissä ei ole vierasperäisiä kirjaimia (g,c,d,b,w,q,x,z).



Miten tykkäät että sisarusten nimet on kiva olla?



*** Me halusimme, että lastemme nimet sopivat yhteen. Ovat siis suurinpiirtein samanmittaisia, samalta aikakaudelta tai ainakin vähän " vanhahtavia" . Kun kerran esikoisen nimi on vanha, niin myös kuopukselle sellainen nimi. Ei kävisi laitansa laittaa esim. lapsille nimeksi Alma ja Luca...



Olisiko sisaruksilla oltava sama määrä nimiä?

*** Totta kai! Kaksi nimeä kummallakin. Ei missään nimessä kolmea.



*** Meillä kävi myös niin, että esikoinen on toiselta nimeltään Ilona, joten sen takia pikkuhiljaa tuli " pakoksi" , että kuopuksen on oltava Onni. Tai se tuntui sopivalta. Niinpä lapsemme saivat toisen nimen perintönä (esikoinen isänsä isotätiltä, kuopus äidinisän toisen nimen), toinen nimi sitten on tämä Onni/Ilona.



Kävin pitkään taistelua mielessäni, ovatko lasten kutsumanimet liian samankaltaisia. Mutta päädyimme niihin silti: Senni Ilona, Onni Mikael. Kutsmuaniminä siis Senni ja Onni. Olemme liikuttavan yksimielisiä myös siitä, että ensimmäinen nimi on se kutsumanimi ;-)

Näin olemme valinneet tyttöjemme nimet yhdessä mieheni kanssa. Itse olisin ollut rohkeampi valinnoissani - eli valinnut harvinaisempia nimiä - mutta mies on vähän jarrutellut.



Emme halunneet muotinimiä ja pidämme perinteisistä mutta suht harvinaisista nimistä. Meissä valitsemamme nimet tietenkin herättävät positiivisia mielikuvia ja ovat äänneasultaan kauniita meidän mielestämme. Nimen merkitys on siinä mielessä tärkeä, että se karsii joitain nimiä pois, mutta välttämättä nimen ei tarvitse merkitä jotain hienoa.



Minun nimivalintaani muiden mielipiteet eivät juurikaan vaikuta, mutta miehelle muiden, lähinnä sukulaisten, mielipiteet ovat tärkeämmät. Emme kuitenkaan ole kysyneet mielipidettä juuri siitä haluamastamme nimestä, vaan muuten vaan kyselleet ehdotuksia ja kuunnelleet yleistä ilmapiiriä. Nimi on paljastettu vasta ristiäisissä.



Sisarusten nimet on minun mielestä oltava saman oloiset, yleensä tykkään, että saman aikakauden nimet, mutta meillä ei mennytkään ihan niin, vaikka molemmilla tytöillä onkin vanhat nimet. Mutta jos on jotain muita yhdistäviä tekijöitä, yhteisiä kirjaimia tai saman tyyppiset merkitykset, niin sekin sopii minun makuuni. Sama alkukirjain on minusta ok, mutta saman muotoiset nimet kuten Sari, Jari ja Mari eivät miellytä minua.



Vielä pari viikkoa sitten olin sitä mieltä, että sisaruksilla on oltava sama määrä nimiä, mutta enpä enää, kun tuo kuopus saikin kolme nimeä, kun ei jaksettu enää miehen kanssa keskustella siitä, mikä se toinen nimi olisi. Molemmat sai tahtonsa läpi... Toisaalta vähän ärsyttää, että lasten nimet on varsinkin toisten nimien suhteen todella eripariset (esikoisella harvinainen, ruotsinkielinen nimi ja kuopuksella kaksi suomalaista ja yleisempää nimeä), mutta eihän ne loppuelämäänsä yhtä jalkaa kulje, niin kuin joku jo huomauttikin.

Mielestäni sekä perinteisissä että uudemmissa ja suomalaisen kuin myös ulkomaalaisen oloisissa nimissä on kauniita nimiä. Ehkä omat valintamme ovat enemän painottuneet kyllä suomalaiselle linjalle. Perinteisiä nimiä olemme enemmän antaneet. Tärkeää on, että nimi on meistä vanhemmista kaunis ja mukava, mikä nimi (perinteinen tai harvinaisempi) sitten onkaan.



Ehken ihan uniikkia nimeä helpolla antaisi, mutta mielestäni minulta löytyy tarvittaessa rohkeutta harvinaisemmankin nimen antamiseen jos se on kaunis mielestämme. Vierasperäisiä kirjaimia ehkä vähän vierastan ainakin tällä hetkellä.



Pidän paljon kaksitavuisista kutsumanimistä, ja sellaiset ovatkin lapsillamme. Mitään erityisiä etunimikirjain-suosikkeja ei taida olla tai vokaali- tai konsonanttimieltymyksiä. Paitsi se, että tällä hetkellä kaikkien lastemme nimet loppuvat a-kirjaimeen. Mutta jos joskus vielä lapsi/ lapsia, ei tämän ehkä tarvitse olla pakollinen kriteeri nimenvalinnassa, kun tuntuu, että niitä ois niin kivoja muitakin nimiä kuin vain a-loppuisia.



Olen katsonut lastemme nimien yleisyyttä, ja enemmän toivoisin, että ne yleensäottaen olisivat mielummin harvinaisia kuin yleisimmästä päästä, mutta jos ihastumme johonkin suht yleiseen, niin mikä ettei..luulen ettemme ihan suosituimpia nimiä antaisi..



Joskus olemme kysyneet sukulaisten mielipiteitä ajattelemastamme nimestä, mutta emme aina. Yleisiä ehdotuksia nimiksi otamme kyllä vastaan. Mutta oma mieltymys menee sukulaisten edelle. Toki olisi tietty mukava, jos muutkin tykkäisivät nimestä, mutta tärkeintä; että me itse tykkäämme.



Olisi kiva jos lasten nimet sopisivat hyvin toisiinsa, mutta miksei voisi antaa myös ihan erityylisen nimen jollekin, jos siihen muuten mieltyy.

Kaikien lastemme kutsumanimet on aika pehmeitä mielestäni.Tällä hetkellä tytöillämme on merkitysnimet, luontoaiheiset, pojilla ei.

Voisin kyllä sotkea mahdollisesti tätä kuviota, antaa pojallekin merkitysnimen, Tällä hetkellä tuntuu, että varmaan tytölle haluaisin edelleen luonto- tai muun merkitysnimen kun niitä on niin paljon ihania:)(Jos siis nimenvalinta vielä joskus ajankohtaista)



En haluaisi kutsumanimiksi ehkä ihan riimipareja. ( esim. Vilja / Lilja..) Kaikilla lapsillamme on kolme nimeä, ehkä niin mielummin, mutta voisin varmaan antaa vain kaksikin.



Tällaisin nimiaatoksin tänään :)