Mikä täällä on oikea tapa elää??
-Jos on kotona lasten kans = laiska, saamaton, säälittävä miehen ja yht.kunnnan elätti, joka ei ansaitse omistaa itse omaisuutta (tai ihmisoikeuksia?)
-Jos laittaa lapset hoitoon = itsekäs p...., jolla ei ole mitään moraalia tai arvomaailma kohdillaan, eihän kukaan työssä käyvä äiti VOI rakastaa lapsiaan, jos haluaa myös tehdä töitä. "miksi niitä lapsia pitää hankkia, jos ei niitä jaksa hoitaa?"
-Jos haluaa parisuhteeltaan tasa-arvoa = hirveä päällepäsmäriakka, jonka miestä käy sääliks, koska miehen täytyy myös osallistua kotitöihin (SHOCKING!!) Toivottavasti tällanen pirttihirmu sentään tajuaa antaa!
-Jos elää miehen tahdon mukaan = säälittävä luuseri, jonka suhteesta voi tietää kaiken jo muutaman lauseen perusteella, koska naapurin postinkantajan siskokin eli JUST sellaisessa suhteessa.
-Jos tekee lapset varttuneella iällä = mummoäiti (yäkyäk)
-Jos tekee lapset nuorena = Naiivi, typerä ihminen, jonka olis ollu syytä ennemmin matkustella
JNE.. (listaa vois jatkaa loputtomiin)
ELI summa summarum, arvoisa av-raati: Mikä on oikea tapa elää?
Kommentit (4)
entä suhde omiin/miehen sukulaisiin? ja poliittinen ja uskonnollinen suuntautuneisuus?
ja ystäväpiiri?
Miltä kodin pitää näyttää?
Entäs oma habitus?
Tää on tärkeää, sillä mä haluun tehdä tän kerralla oikein!
t. aave-mamma
Ikinä, ei ikinä, pitäis kysyä av-mammalta!! Vastauksia ja kommentteja saa parhaiten sellaisiin asioihin liittyen, joita ei ees kysy! Silloin ku av:t sais luvan kans antaa neuvoja oikeaan elämäntapaan, niin eihän niitä tietenkään silloin saa, tyhmä minä! :( -ap
mieluiten 2-3 lasta. Enemmän on liikaa, koska kaikille ei voi olla aikaa, mutta yksi on liian vähän koska lapsesta tulee lellitty kakara, joka ei tajua oikeasta elämästä mitään.
Ennen lasta täytyy luonnollisesti olla maisterin tutkinto plakkarissa, tämä saavutetaan noin 25-26 vuoden iässä. Opintojen ohella on tehty jatkuvasti töitä, ja työnteko jatkuu valmistumisen jälkeen vuoden tai kaksi ennen kuin on aika antaa rakkauden hedelmien tulla.
Miehensä av-mamma on tuntenut ainakin 5 vuotta ennen lapsentekoa. Miehen ammatilla ei ole niin väliä, mutta miehen pitää tienata paljon. Ennen lapsia mennään myös naimisiin, häihin kutsutaan 30-60 vierasta, vähemmän on sosiaalisen hylkiön merkki ja enemmän on naurettavaa pröystäilyä.
Lapsia tehdään siis 2 tai 3, mieluiten kumpaakin sukupuolta. Lapsia tehdessä pitää myös kärsiä lapsettomuudesta, sillä vain lapsettomuuden tuskan kokenut voi rakastaa lapsiaan aidosti. Hoitojen tuloksena saadaan siis muutama lapsi, joilla on ikäeroa maksimissaan 3 vuotta.
Av-mamma hoitaa lapsensa kotona ainakin 3-vuotiaaksi saakka, mutta yhteiskunnan tuilla hän ei elä, vaan miehen paksulla kukkarolla. Av-mamma ei kuitenkaan ole miehensä varassa elävä luuseri, vaan hänellä on ainakin yksi omistusasunto jossain jemmassa ja muita säästöjä. Kun perheeseen syntyy toinen lapsi, vanhempikin lapsi pidetään kotihoidossa, koska 4-vuotiaalle ei voi olla hyväksi olla päiväkodissa, ja rakastava äiti hoitaa lapsensa ehdottomasti ja vain kotona. Lapsia ei myöskään anneta muualle hoitoon, ellei ole aivan pakottava tilanne (molemmat vanhemmat sairaalassa tms). Yökylään ei lapsia anneta, vaikka mikä olisi, sillä lapsen kehitys häiriintyy jos hän ei saa nukkua perhepedissä koko lapsuuttaan. Myös taaperoimetyksen tahti kärsii, jos lapsi ei pääse olemaan kokoaikaisesti äitinsä vieressä.
Hurp.