Isovanhemmat arvostavat mahdollisimman isoja, soivia muovihäkkyröitä pikkulapsille
leluiksi, ja tällaisia sitten kantavat jouluisin ja syntymäpäivisin. Kaiken täytyy pitää ääntä ja toimia paristoilla, ja mitä kookkaampi lelu vielä niin sen parempi. Ja olen vielä aina korostanut kulutuksen vähäisyyttä, lapsillamme on ollut kestovaipat jne. Puheeni ei vaan mene perille. Esim. 2-vuotias sai syntymäpäivälahjaksi valtavan kauko-ohjattavan auton, joka pitää hirveää meteliä. Varmasti lelu menee rikki ennenkuin lapsi oppii sillä leikkimään. Kerran heitti jo auton alas portaista.
Uskon että mummo ja vaari tarkoittavat hyvää, mutta mitenköhän saisin perille että vähempi oikeasti riittää?
Kommentit (3)
vaikka mitä lelunhäkkyrää lapsilleni. Ei ne häkkyrät nimenomaan minulle ole vaan lapselle! Jos lapsi tykkää siitä lelusta ja leikkii sillä mielellään, niin miksi valittaisin?
Jos heille tuottaa iloa ostaa lapselle tuollaisia leluja, niin anna ostaa. Toi on elämän murheista pienimpiä, että minkälaisia leluja lapsi isovanhemmiltaan saa. :)
On meilläkin vaikka mitä muovihäkkyrää sukulaisten ostamana. Lapseni tykkää niistä kuin hullu puurosta. Meillä on myös paljon hienoja, käsintehtyjä puuleluja kummilta, joka arvostaa kestävyyttä. Lapsi ei leiki niillä ikinä, ja vaivihkaa pistän niitä kirpparille, koska ne vievät tosi paljon tilaa. Kauniitahan ne on, mut jotenkin lapsi tykkää enemmän tommosesta perus fp-kamasta.
Oikeastaan se, mitä leluja lapselle ostetaan, ei kuulu juurikaan vanhemmille. Se on lapsen ja isovanhempien välinen asia, sillä lapsellehan se lelu on ostettu. Onneksi ei mene kauaa, niin lapsesi voi jo mennä isovanhempien kanssa yhdessä kauppaan valitsemaan juuri sellaisia leluja kuin itse haluaa.
eikä arvosta. Jos et uskalla sanoa, mitä leluja haluatte, olkaa ilman.
Tämä mummeli ei ikinä osta äänteleviä leluja eikä muitakaan kysymättä, mitä vanhemmat lapsilleen haluaisivat.