Oikeus ja kohtuus avioerossa?
Yhdessä on rakennettu elämää noin 20 vuotta. Määrätietoisesti pyritty toteuttamaan yhteistä unelmaa siitä, millaista elämän pitäisi olla. On luotu puitteet ja samalla kerätty nettovarallisuutta reilusti.
Samalla kuitenkin on ollut pakko todeta, että parisuhteesta on muodostunut samaa toistava umpikujaan johtava oravanpyörä. Yhdessä on yritetty, mutta onnistumisien jälkeen palattu aina uudelleen toistamaan samoja epäonnistumisiä. Kenelläkään ei ole hyvä olla. Edes hetkittäinen onni alkaa olla vieras käsite.
Nyt haluisin lähteä ja jättää tämän taakseni. Olen valmis yli nelikymppisenä toteamaan, että kaikkien osapuolien oma hyvinvointi on tärkeämpää kuin mikään muu. Yhdessä sitä emme pysty saavuttamaan.
Meillä ei ole avioehtoa. Jos lähden, voin ottaa mukaani puolet omaisuudestamme. Mikäli tämän teen, ajan kuitenkin puolison talaudellisesti mahdottomaan tilanteeseen. Omaisuutemme ei ole sellaista, että siitä voisi irrottaa minulle toisen puolikkaan ja hän voisi pitää toisen. Käytännössä puolisoni pitää hakea pankkilainaa niin paljon kuin minä mukanani vien. Liian iso laina taas ajaa puolisoni tilanteeseen, josta hänen on mahdotonta selvitä.
Minkälainen on kohtuullinen korvaus siitä, että on uhrannut koko elämänsä jonkin rakentamiseen, minkä yli nelikymppisenä joutuu jättämään taakseen? Pyydänkö muutaman kymmenen tuhatta käsirahaksi kerrostaloasuntoon vai vienkö esimerkiksi miljoonan mukanani?
Kommentit (10)
kuuluu sinulle, mutta toinen asia on sitten se, millaiseen tilanteeseen haluat miehesi jättää...vaikea ratkaisu, johon varmaan kukaan muu ei osaa vastausta antaa...mutta ota nyt ainakin sen verran mukaasi, että saat itsellesi kodin, ettet sitten sinä ole se, joka sitä lainaa joutuu ottamaan.
Minäkin ajattelen, että myytte talon ja sitten omille teille.
ex jäi entiseen taloon, mutta velkaa ei ollut paljoa, joten ei hätää hällä. Mä en ottanut muuta kuin osan astioista... ja olin rahallisesti pulassa pitkään.
Sopimusasia siis kui9tenkin, puhukaa, edes nyt.
Mieheni haluisi säilyttää sen ja mielestäni hänellä olisi siihen oikeuskin. Minä en yksin pysty omaisuudestamme huolehtimaan, vaikka haluisinkin. Niinpä minun on lähdettävä, jätettävä "entinen elämä" taakseni" ja päätettävä mitä jätän miehelleni. AP
Pelissä on paljon muutakin kuin pelkkä kallis asunto. AP
Avioerossa toiki puolitetaan omaisuus, mutta jos teillä on velkaa, mys se puolitetaan. Ja sitten voi myös tulla tilanne, jossa toinen osapuoli joutuu maksamaan tasinkoa toiselle.
Ei se aina mene maalaisjärjen mukaan puoliksi, ota yhteys lakimieheen.
Oikeus sinulla on puoleen omaisuudesta, mutta et ilmeisesti halua sitä. Kohtuuden tiedät vain sinä.
Ehkä on helpointa laskea kuinka paljon tarvitset uuden elämän alkuun ja pyytää sitten tasinkoa juuri sen verran.
Avioerossa toiki puolitetaan omaisuus, mutta jos teillä on velkaa, mys se puolitetaan. Ja sitten voi myös tulla tilanne, jossa toinen osapuoli joutuu maksamaan tasinkoa toiselle. Ei se aina mene maalaisjärjen mukaan puoliksi, ota yhteys lakimieheen.
Niin, jos vaikka kyseessä on peritty perheyritys, maatilakin, on sitä mahdoton puolittaa... Sillä voi olla velkaakin. Sen joutuisi myymään, jos miehellä ei mahdollisuutta ottaa riittävän isoa lainaa.
meistä kukaan tiedä mitä se teidän omaisuutenne on laadultaan jos et kerro. Jos teillä on julmetun kokoinen talo josta on iso velka, ja sitä varten puoliso joutuisi ottmaaan velkaa jos lähdet, kannattaa miettiä että onko se tarpeellista edes säilyttää se talo. Voisiko omaisuutta myydä ja puolittaa rahat?