Suhtautuminen tytön kehitykseen?
Olenko jotenkin kummallinen, koska minusta on vain kiva ja hyvä asia, että 11-vuotias tyttäreni on jo kehittynyt fyysisesti ja psyykkisestikin murrosikäiseksi?
Minusta on vain iloinen ja mukava asia, että hänellä on jo naisellisia muotoja ja hän on jo nuori neiti. Lapsi hän on näin murrosikäisenäkin eikä ne lumi- ja leluleikit ole loppuneet esim. kuukautisten alkamiseen. Itsekihän sitä tulee vielä joskus möyryttyä muiden mukana vaikka missä ja miten.
Usein olen ymmärtävinäni muiden kommenteista, varsinkin tällä palstalla, että tuollainen kehittyminen olisi huono asia ja olisi parempi, jos ei olisi vielä näin kehittynyt. Kuitenkin on ihan yleinen ikä esim. kuukautisten alkamiselle.
Kommentit (16)
että omat vanhemmat suhtautuvat kehittyvään lapseen myönteisesti. Oman vartalon haltuunotto voi olla hämmentävää lapselle.
Ongelma lienee enemmän yliseksualisoituneessa yhteiskunnassa ja ulkonäköpaineissa?
kun ei tuonikäinen lapsi niillä menkoilla mitään tee, päinvastoin vaan turhaa huolta lapselle.
ajattelisin varmaan paljolti samoin, jos oma tyttö olis noin varhaisesti kypsynyt. Mutta pakko sanoa, että olen erittäin iloinen n, että näin ei ole hänelle käynyt.
minusta menkkojen ei tarvitsisi vielä alkaa noin nuorena.kun ei tuonikäinen lapsi niillä menkoilla mitään tee, päinvastoin vaan turhaa huolta lapselle
Saati että olisin jopa iloinen asiasta!?
Siinä asiassa ei ollut mitään hyvää.
Tärkeintä on vanhempien luonteva suhtautuminen lastensa kehitykseen, tapahtuu se sitten varhain tai myöhemmin.
Ihminenhän voi itse tooosi paljon vaikuttaa siihen, milloin menkat ja muutenkin murrosikä alkaa. Järki käteen nyt..
Kaikilla menkat alkaa yksilölliseen aikaan. Toisilla nuorempina ja toisilla pari vuotta myöhemmin. Te jotka, ette pidä vaikka menkkojen alkamista iloisena asiana "koska lapsi ei niitä tarvitse" olette suorastaan aika kummallisia. Ei se lapsi voi siitä päättää milloin ne alkavat ja negatiivinen suhtautuminen luonnolliseen kasvuun liittyvään asiaan on sekä turhaa, että typerää. Vanhemman negatiivinen suhtautuminen ja päivittely aiheuttaa kasvavalle tytölle vain turhaa mielipahaa.
Sitten tajuaisin tuon negatiivisen asenteen jos tytöllä ei menkat alkaisi ollenkaan teini-iässä mikä jo tarkoittaisi, että on jotain rakenteellista tai hormonaalista vikaa johtaen myöhemmin jopa lapsettomuuteen. Sitten ymmärtäisin, että on jo syytä surra.
siinä minusta ollut mitään huonoa tai pahaa. Ap.
15 vuotiaana, joten ihan sama onko siitä iloinen vai ei....pientä rajaa taas akat.
itselläni tyttö joka täyttää heinäkuussa 12, ei ole vielä menkat alkaneet, mutta tissit jo kasvaneet ja tukka rasvottuu, eli kohta varmaan menkatkin alkaa ja sillehän ei sitten mitään voi
menisi kauhistelemaan tytölle, että alkoipas sulla nuorena. Mutta itse tykkäisin, että alkaisi mieluummin vaikka 14-15-vuotiaana kuin 11-vuotiaana.
Muutama vuosi on pitkä aika tuonikäisen lapsen elämässä ja minusta menkoissa ei ole mitään kivaa, saati sitten lapselle. Itse inhosin kesäaikaan sitä, kun ei voinut mennä uimaan, kun ei nuorena mitään kuukuppeja ym. uskaltanut sisälleen laittaa. Kyllä menkat rasitti elämää ja vaikka minulla alkoi vasta yläasteella niin silti inhotti. En nyt kauheasti keksi vuotavasta alapäästä mitään kivaa.
Kun jotkut kirjoittaa "taitaa olla vähän pissis" tai "ei 11-vuotias mitään kuukautisilla tee".
Mikä näitä ihmisiä vaivaa? Provoilevat vaan tylsyyttään? :D
Jokainen aikuinen ihminen ymmärtää, että nuoret alkavat kehittymään eriaikaan. Toiset aikaisemmin ja toiset myöhempään, kumpikin ihan yhtä hyvä. Ja nuori ei sitä voi itse päättää milloin tämä kehitys alkaa.
Mulla tuli muotoja 10-vuotiaana (lantio, pienet rinnat) ja menkat alkoi 11-vuotiaana. Ei äiti surkutelllut mitenkään, huolehti vain olenko kipeä (en ollut yhtään) ja neuvoi siteistä (ei ollut kuppeja siihen aikaan, valitettavasti..).
Muistan myös kuinka mallailin peilin edessä juhlamekko päällä ja vanhemmat sanoivat ihastellen, kuinka minulla on jo kauniita kaaria ja muotoja kehittynyt. En varmaan olisi itse edes huomannut (omasta mielestä olin tietysti kauhea läski ja rumilus), katselin sitten että onhan tosiaan lanteita ja tunsin itseni "naiseksi".
Olen ihan varma, että mm vanhempieni suhtautumisesta johtuen mulla on tosi hyvä itsetunto ja viihdyn kropassani. TIetenkin olin vielä lapsi ja olin sitä useita vuosia. Olin kuitenkin YLPEÄ kehostani ja siitä, että minusta oli "tullut nainen".
Mulla alko menkat 11 vuotiaana ja karvoituskin alkoi kasvamaan. Häpesin ihan hirvittävästi, kun kehityin muita luokkalaisia aijemmin. Oman äidin kommentit ei myöskään helpottaneen yhtään, kun saunan jälkeen hän puoleksi nauraen tokas "No jokos sulla on karvat alkaneet kasvaan. Tiedäthän että nyt voit tulla jo raskaaksi, joten eipä leikitä niitten poikien kanssa". Tuntu ihan kamalalta! Häpesin tosi pitkään aina kuukautisia ja piilottelin niitä äidiltäni. Ensimmäisen kerran seurustelin vasta 17 vuotiaana, joten nuo kommentit oli pitkään mielessä ja aiheutti paljon häpeää. Enhän mä sille mitään voinut, että ne menkat alko milloin alkoi.
kun ei tuonikäinen lapsi niillä menkoilla mitään tee, päinvastoin vaan turhaa huolta lapselle.
Eli ihan turhaa sanahelinää tuollaiset "arvostelut".