Kolmas lapsi vai ei? Lapset kohta 6 ja 3-vuotiaat.

Sinulla on vielä monta vuotta aikaa harkita "iltatähteä". Eikö olisi viisainta nyt hoitaa se masennus alta pois? Terapia olisi varmaan hyvä lääkityksen lisäksi. Masennuksen syihin pitää kiinnittää huomiota - lääkitys poistaa vain oireet.



Teet muutaman vuoden töitä ja mietit sitten asiaa uudelleen.



Itse olen tehnyt lapset 36- ja 38-vuotiaana, eikä minulla ainakaan ollut vaikeuksia raskautumisen tai raskauden saatika jaksamisen kanssa. Eli neuvoisin antamaan aikaa nyt itselle tuossa sinun tilanteessasi.

enää menoa niin paljon muuta. Siinä vaiheessa kun vauva syntyy, osaavat siommat jo aika itsenäisesti pukea ja touhuta. Heille on ihanaa, että kun koulu ja päiväkoti alkaa, on äiti kotona eikä tarvitse heti olla hoidossa pitkää päivää.



Ulkoilu sujuu kyllä koko porukallakin, vaikka vauvan nukkuessa vaunuissa, tai metsäpolulle lähtiessä kantorepussa. Isommat osaavat myös jo vähän leikkiä keskenään ja vauvaa ei muuten tarvitse viihdyttää yhtään, hän menee joukon jatkona :)



Lapset antavat apljon huomiota ja hellyyttä toisilleen, joten minullekin jää vuorostaan aikaa huomioida kaikkia. Msutasukkaisuutta on ollut yllättävän vähän.



Meillä kun lapset syntyi noilla ikäeroilla, hankalin paikka taisi olla se, että miten löytää tarpeeksi aikaa imettää vauvaa. Alkuun (ekat 2kk) mieheni olikin tosi aktiivinen siinä että iltapävisin leikki lasten kanssa kun vauvan yötankkaus alkoi. Tai sitten luin satuja tms samalla kun imetin.



Masennusasian kai tiedät itse parhaiten. JOs kyse ei ole synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, kai se voi työelämässäkin vaivata?

Kun saat pois elämästäsi ne/sen asian mikä masennuksen aiheuttanut niin vasta sitten voi paraneminen alkaa... Mulla tehos se, lääkkeet teki sen että sain voimia hoitaa sen asian mutta lopullinen paraneminen alkoi siitä hetkestä kun hoidin pois elämästäni ongelman aiheuttajan.



Mulla on tävä vuonna 12v ja 7v täyttävät lapset ja kesällä syntyy kolmas lapsi ja itse täytän vasta 31, haaveissa lapsi oli jo 3 vuotta sitten mutta sitten tuli se masennus ja oli pakko siirtää asiaa.

Jollain tapaa tämä pikkulapsiaika on ollut elämäni parasta aikaa, vaikka toki välillä väsyttää ja oman ajan puutetta on. En millään jaksaisi nyt uutta vauvaa, mutta mietin, että ehkä vuoden-parin päästä voisin olla raskaana? Toisaalta en haluaisi, että esikoiselle tulisi niin iso ikäero vauvaan. Jos saisimme vauvan kahdenkin vuoden päästä, olisi esikoinen jo pian 8-vuotias... sen takia kiirehdin asiaa hieman. t. ap

5,5v ja 4v. Pohdin sitäkin tuleeko lasten välinen ikäero jo liian suureksi. Jääkö se kolmas sitten yksin, kun nuo isommat ovat kuin paita ja peppu.



Työelämässä olen ollut nyt pian 2 vuotta. Kuopuksen jälkeen sairastin synnytyksen jälkeisen masennuksen. Sitä en pelkää, sillä elämässäni on aina ollut masennuskausia ja tulee varmaan olemaankin, vaikka en lapsia enempää hankkisikaan.



Mies on suostuvainen kolmanteen nyt, ei ollut vielä 2-3 vuotta sitten kun itse olisin halunnut lasta kiihkeämmin. Tiedä nyt sitten mitä tässä tekisi..



Meilläkään ei niitä tukiverkkoja tällä paikkakunnalla juurikaan ole, mutta aina on apua saatu joltain, jos on tarvittu.

olen eristäytyvää sorttia ja masennus on tapani reagoida stressiin. Olen myös monesti liian kiltti ja unohdan huolehtia itsestäni, olen itselleni ankara. Myöskin oma lapsuuden perheeni on aiheuttanut monenlaista surua ja stressiä. Tämä masennuskausi on jo toinen pahempi elämässäni, olen käynyt terapiassa neljä vuotta ja syönyt lääkkeitäkin pari kertaa aiemmin. Töihin meno saattaa auttaa, nyt se on alkanut tuntua mahdolliselta, kun lääkitys on alkanut vähän vaikuttaa.

muutamia vuosia harkita iltatähteä. Se ei todellakaan ole vielä "nyt tai ei koskaan"!

Ilman muuta sinun tulee saada itsesi kuntoon ja parhaiten se tapahtunee työelämässä. Pari vuotta töissä ja sitten mietit asian uusiksi. Ja sittenkään sun ei ole mikään pakko jäädä taas 3 vuodeksi kotiin, ei todellakaan.



henk koht minusta kuulostaisi aivan hullulta ura-itsemurhalta jäädä nyt taas 3 vuodeksi kotiin ilman että edes yrittää välissä päästä integroitumaan aikuisten normaaliin elämään = työhön.

lapsillanne on jo iso ikäero siihen nuorimpaan, tulet sitten heti raskaaksi tai vasta vuosi tai kaksi myöhemmin. En näe eroa 6 tai 8 vuoden ikäerolla. Heti kun ikäero on yli 4 vuotta, menettää ne vuodet merkitystään. 4 vuotta vanhempi on jo hoivaaja eikä varsinaisesti leikkikaveri.



Paras ikä tulla raskaaksi/saada se kolmas on toki silloin, kun kuopus menee eskariin/kouluun. Isommilla lapsilla on oma elämä ja omat tärkeät juttunsa, jota vauva ei voi heiltä riistää. Toisaalta olet kotona tukemassa heitä näissä jutuissa eli saavat eskarin/koulun jälkeen tulla kotiin. Ovat siis sen verran isoja, että ymmärtävät, kun heille kertoo/selittää asioita ja jaksavat odottaa vuoroaan, mutta silti vielä sen verran pieniä, että tarvitsevat äitiä koulun/eskarin jälkeen.



Minä sinuna menisin nyt syksyllä töihin ja katsoisin sen ensimmäisen vuoden, miten työelämä sujuu. sEn jälkeen ajattelisin mahdollista raskautta ja vauvantekoa uudelleen.