Ketä mukana synnytyksessä?
Ajattelin tässä kysellä muilta kun itse en oikein tiedä...Mies on titenkin lähdössä mukaan, mutta pulmana on ystäväni. Hän on sairaanhoidon opiskelija, eikä ole vielä päässyt synnytystä näkemään ( kun niin harva kuulemma päästää opiskelijoita mukaan) joten hän tulisi mielellään mukaan seuraamaan.
Odotan esikoitani, joten on vaikea kuvitella millaisia tunteita ja vaikeuksia ym. on odotettavissa. Onko ehkä parempi ettei mukana ole ns. yhtään ylimääräistä?
Kommentit (3)
ketkä ei halua ketään mukaan synnytykseen?
Avon kanssa ollaan puhuttu ja kohtapuolin alkaa olla lapsenteko ajankohtaista, ja hän on jo nyt innoissaan tulossa synnytykseen mukaan. En millään haluaisi kertoa etten halua sitä mukaan, mutta kun en ihan oikeasti halua.Toivonko että synnytys alkaa hänen työpäivän aikana ja vaan menen kyydillä sairaalaan enkä ilmoita hänelle, vai mitä teen?
Mitä mieltä miehet on tästä, miten ottaisitte sen jos vaimoke kertoisi tuon?
ja esikoista synnyttäessäni oli kiitollinen siitä että mies lähti mukaan synnytykseen.Hänestä oli suuri apu minulle ja varmasti myös kätilölle.Itsellä kun oli vähän tokkurainen olo kipulääkkeistä...tarvitsin apua 2 tippalaitteen kanssa vessareissuilla jne.ja oli ihan mukava silloin tällöin vaihtaa pari sanaa jonkun kanssa...kun tuo synnytyksemme kuitenkin kesti n.17h.
Ja nytkin toivon että hän pääsee mukaan,kaikki on kiinni esikoisen hoidon järjestämisestä...
Odotan myös esikoistani ja minulla on samankaltainen tilanne kuin sinulla. Olin itse viime keväänä mukana tukena ystäväni synnytyksessä joka kesti 12h ja hänen miehensä sinne ei päässyt, oli tiedossa jo aiemmin ja olin osannut varautua. Mun kohdalla se oli upea kokemus ja sittemmin sen arvostus on vain kasvanut kun kesällä tulin itse täysin yllättäin raskaaksi. Ystäväni sai jo kolmannen ja hänelle oli siis tuttua puuhaa. Olimme jutelleet jo ennen sinne menoa että jos mun tekee pahaa tai en halua olla niin voin mennä käytävään. Olin kyllä koko ajan paikalla ja pidin kädestä. Kivuliaiden suppareiden aikana ei tietenkään enää juteltu ja ystäväni sanoikin että tärkeintä oli tieto ettei ole yksin. Kätilö pyysi mua ponnistusvaiheessa asettumaan niin että ystäväni vois nostaa jalan mun lonkalle mutta siitä kieltäydyin sillä pelkäsin et jos jotain sattuu niin en osaa tehdä mitään ja paikalle pyydettiin sit toinen kätilö ja se sopi mainiosti kaikille osapuolille. Meillä on todella läheiset välit ystäväni kanssa ja tuon kokemuksen jälkeen entisestään. Hän on tulossa mukaan laitokselle kun huhtikuussa menen vauvaani synnyttämään, tosin isukki on tulossa myös ja ollaan sovittu että mennään sen mukaan paljonko isä pystyy paikalla olemaan. en halua että hän saa siitä ikuiset traumat tms vaan haluan että hän saa itse päättää paljonko on salissa. Mutta ystäväni on " varalla" etten joudu olemaan missään tilanteessa yksin.
Kehoitan sua juttelemaan miehesi ja ystäväsi kanssa ja tekemään ratkaisun sen perusteella miltä sinusta itsestä tuntuu. Sinä päätät ja se on sinun oikeutesi. Voit käyttää tarinaani tässä apuna kyllä. Mielestäni on tärkeintä että sinulla on hyvä ja levollinen olo ja muut toimivat sen mukaan ja kunnioittavat sitä. Voit kysyä myös neuvoa synnytysosastolta.
Toivon sinulle onnellista loppuraskautta ja hyvää synnytystä =)
Annu