Olen toivottoman rakastunut lapseni isään

Silleen miehiä saa, kun ei yritä sitoa niitä itseensä.

Teillä ei taida olla minkäänlaisia perhearvoja? Ensin lapsi, sitten vasta aletaan miettiä suhdetta. Kyllä panee vihaksi tuollainen kotileikki. Ottaisitte vastuuta!



Minkä ikäisiä olette? 16?

Tulin aika pian tapaamisemme jälkeen raskaaksi. Oltiin ihan hulluna toisiimme, mutta raskaus ajoi kriisiin ja tiemme erkanivat. Raskauden puolivälissä saimme välit asialliseksi ja päätimme hoitaa vauvan yhdessä.

Tunteet ei kuolleet kummaltakaan, mutta olemme pitäneet toistaiseksi vain asialinjan. Vauva syntyi ja isä oli mukana. Isä on töittensä jälkeen ollut meidän kanssa tosi paljon. Ollaan nyt mietitty yhteenmuuttamistakin. Meinattiin ensin että muutetaan heti yhteen, mutta sitten ajateltiin että olisiko parempi hommata ensin miehelle asunto ihan meidän vierestä ja katsoa miten meidän suhde etenee. Meinattiin, että voitais pitää yksiötä ns. kummankin pakopaikkana, jonne voisi mennä vaikka nukkumaan pahinta väsymystä pois. Miehellä on vuorotyö ja hän tarvitsee unta. Itselläni on opinnot, joita voisin rauhassa tehdä asunnossa. Jos kaikki menee hyvin, voisimme hankkin yhteisen mieleisen asunnon.

En ole ikinä painostanut miestä mihinkään, vaan hän on saanut edetä omaan tahtiin tunteidensa kanssa. Rakastan häntä ihan tosi paljon, vaikken sitä ole sanonutkaan suoraan, koska en halua säikyttää häntä pois.

Mitä sanotte, olisikohan suhteellamme tulevaisuutta?

Unohda tuollaiset kolmosen kaltaiset takakireät kiukkupussit, johan sen hänen viestistään hyvin huokuu miten kivaa hänellä on elämässään.

Olette hienosti ottaneet vauvasta vastuun hoitamalla häntä yhdessä, ja tuo yksiö-suunnitelma olisi mielestäni hyvin järkevä. Jos teillä kerran on jo ollut kriisi vauvan tulon takia, ei kannata ehdoin tahdoin hankkia toista kriisiä kiiruhtamalla liikaa.