Lue keskustelun säännöt.
ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko + työssä käynti
15.03.2012 |
Te, joilla oireita, miten pystytte töissä käymään? mulla meni niin pahaksi et nyt jo toista kk sairauslomalla. haluaisn töihin, mutta pelottaa että oireita taas tulee/ ne pahenee. muita? ne joilla työssäkäynti sujuu ok, onko teillä lääkitys?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
escitalopram actavis ja rauhoittavaa tarvittaessa. olen ehkä hakemmassa uutta työtä, jännittää alkaako oireilu koska uudet asiat ja tilanteet sen voi saada aikaan. tiedän miltä se tuntuu..
itse hoitoalalla, vaativaa on, kun pitäisi olla avoin ja sosiaalinen ja ahdistus välillä lyö päälle. olen aika-ajoin lääkettä tarvinnut terapian lisäksi. stressi lisää oireita er-ittäin paljon, sit seuraa unettomuus, lisää ahdistusta, jopa paniikkia..sit mieliala lähtee laskuun. sairaslomalla joutunut olemaan enemmän kuin kerran..:(
Töissä on välillä vaikeaa, mutta kun on vähän omaa tilaa ja itsenäinen työ, se menettelee. Mutta esim. ihmisten tervehtiminen ottaa välillä niin koville, että meinaa pää hajota :(. Altistaminen ei ole minua oikein helpottanut, mutta on kyllä hyvin kausittaista, koska kaikki meinaa kaatua päälle ja silloin pienikin asia tuntuu ylivoimaiselta. Etsiskelen muuta työtä, vaikka aika pieni todennäköisyys, että pystyisin tehdä koulutukseni mukaista työtä :(.
estää masennus. johon lääkettä. silti en juuri nyt pysty töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen arkipäivätyössä. Viikonlopun jälkeen nukun tosi huonosti pari ekaa yötä, kun pelkään töihinmenoa. Olen ollut työelämästä pois vuosikymmenen ennen tätä ja psykiatrini mielestä olen selvinnyt nyt hyvin, mutta itse haluaisin vaan olla yhtä ongelmaton kuin muutkin. Pelkään loukkaavani ihmisiä kun en esim. tervehdi. Työssäni en joudu olemaan tekemisissä ihmisten kanssa juuri lainkaan (paitsi työkaverien), onneksi.
minulla todella ihmisläheinen työ, josta olen äskettäin joutunut s-lomalle. sos.tilanteiden pelko rajoittaa ihan kamalasti. juuri tervehtiminen, puhumattakaan muusta puhumisesta on lähes ylivoimaista.
olen epätoivoinen. nyt olen psykpolin asiakas. eli psykiatriselle sh:lle juttelen ja lääkäri määräsi mielialalääkettä. en tiedä pystynkö palaamaan töihin, jos niiin milloin..ahdistaa ja koen itseni arvottomaksi.
kertokaa MIKÄ TYÖ SOPISI tälläiselle "häiriöiselle"? töissä haluaisin käydä, mutta missä psytyisin olemaan. tämä on raastavaa..onko meitä muita??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noihin oireisiin ja jännittämiseen, kertokaa!
terapiat käyty ( yli 6 v takana...)
kokemuksia, tuntuu että en tiedä mitä tehdä...milloin kykenen taas töihin. kiitos jo vastanneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut lääkkeenä masennuslääke ja se varmaankin auttaa oireisiin. Halusin kuitenkin koittaa ilman tuota lääkettä ja tällä hetkellä on vain Ketipinoria vähän illassa (en tiedä auttaako se mitenkään tuohon ahdistukseen, mutta mulla on ollut muutakin vakavampaa sairautta minkä vuoksi sitä syön) ja muuten pärjäilen tarvittavilla. Mulla on tarvittavina beetasalpaajaa ja diatsepaamia. Aika laiskasti niitä käytän, kun olen neuroottinen myös lääkekoukuttumiselle... Mulla kokeiltiin myös buspironia ja se tehosi mielestäni hyvin, mutta sain sähköiskuja siitä ja tuntui aiheuttavan myös unettomuutta niin se lopetettiin. Onhan noita lääkkeitä, joita voi koittaa ja varmaankin joku sopii. Masennuslääkkeitä näihin vaivoihin paljolti käytetään.
minulla todella ihmisläheinen työ, josta olen äskettäin joutunut s-lomalle. sos.tilanteiden pelko rajoittaa ihan kamalasti. juuri tervehtiminen, puhumattakaan muusta puhumisesta on lähes ylivoimaista.
olen epätoivoinen. nyt olen psykpolin asiakas. eli psykiatriselle sh:lle juttelen ja lääkäri määräsi mielialalääkettä. en tiedä pystynkö palaamaan töihin, jos niiin milloin..ahdistaa ja koen itseni arvottomaksi.
kertokaa MIKÄ TYÖ SOPISI tälläiselle "häiriöiselle"? töissä haluaisin käydä, mutta missä psytyisin olemaan. tämä on raastavaa..onko meitä muita??
Musta on aina tuntunut, että en koskaan tule pystymään ihmisläheiseen työhön. Mulla on maisterin paperit, mutta kaikki alan työt vaatii ihmiskontakteja niin en uskalla niitä edes hakea. Omaa työpaikkaani en kehtaa mainostaa, mutta meille kyllä mahtuis lisää työvoimaa ja on mahdollista tehdä työpäivä joskus vaihtamalla vaan kaksi sanaa ihmisten kanssa päivän aikana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastuksissakin kaikki luulevat ylimieliseksi, kun en pysty puhumaan mitään. Pelkään aina kaikkia ihmistapaamisia jo kauan ennen.
vielä kuulla millaisissa töissä muut, jotka tästä kärsii pystyy käymään töissä..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastuksissakin kaikki luulevat ylimieliseksi, kun en pysty puhumaan mitään. Pelkään aina kaikkia ihmistapaamisia jo kauan ennen.
En osaa elää hetkessä, kun pelkään ihmistapaamisia sun muita. Usein myös haluan olla menossa, mutta kun sovin jotain, ahdistun siitä, että pitää mennä jonnekin...
Mutta kesti monta vuotta, ennen pääsemistäni tähän tilaan. Paljon sopeuttamista. Harrastuksissa olen se tuppisuu, en uskalla tai pysty ikinä puhumaan mitään. Sama kaikissa muissakin tilanteissa.
Ennen lääkitsin tätä vaivaa alkoholilla, nykyään en juo enää kun se vain pahentaa.
kai kayt terapiassa ja sinulla on lääkitys?
Täällä myös yksi hoitoalalla oleva joka kärsii samanlaisista oireista. Olen harkinnut alan vaihtoa (jo kouluajoista asti tuntunut väärältä alalta), vaikka hyvää palautetta olen paljon työstäni saanutkin... Itse koen etten pysty hoitamaan työtäni niin hyvin kun haluaisin, kun kaikki aika menee jännittäessä mitä muut ajattelevat ja toivoessa etten vaan mokaisi jotenkin pahasti. Niinkun joku aiemmin sanoi, se on juuri niin ettei pysty elämään hetkessä. Olen muutenkin hyvin erilainen kun suurin osa työkavereistani. Mitä sitten voisin tehdä muuta, en tiedä ollenkaan.
Ihan jo pelkästään kun menee lasten kanssa puistoon, niin jännittää sitä kun joutuu muita vanhempia kohtaamaan.. Pakkohan ei ole kenenkään kanssa puhua, mutta harmittaa sekin kun sitten pidetään kummajaisena, ja olisihan se kiva kun olisi enemmän kavereita, mut en mä vaan osaa.
Mulla ei ole tällä hetkellä lääkitystä, terapiassa käyn, mutta melko harvakseltaan. Pitäisi ehkä hakeutua psykoterapiaan. Mulla vaikea lapsuus takana (väkivaltaa, hylkäämistä, uskonnolliseen lahkoon kuulumista), jota en ole koskaan sen kumemmin selvittänyt...
toimistotöissä pärjää mukavasti, hyvällä tuurilla ei tarvitse edes vastata puhelimeen.
mulla paniikkihäiriö,aika paha,esti julkisilla liikkumisen monta vuotta itseasiassa;/ Mut,mut pääsin tästä tavallaan "terapialla" eroon,eli behavioristisen avulla...Mut vaan tavallaan "pakotettiin tilanteisiin..Sain rauhoittavan lääkkeen suuhuni,ennekuin menin bussiin ja siitä se sit lähti pikku hiljaa,se toipuminen:)
Terapia tuohon auttaa,ei lääkkeet,ne ovat vaan ihan "ensiapu"!!Tsemppiä uuteen nousuun!!:)