Hermostuuko muut lapsiensa jatkuviin muksahteluihin ja kaatumisiin?
Meillä lapset muksahtelevat koko ajan; pienempi osaamattomuuttaan, kun on vielä alle vuoden, ja isompi huolimattomuuttaan, kun pitää häseltää ja temppuilla. Pienempää nyt jaksaakin lohduttaa, koska reppana ei mitään sille voi että ei pysy vielä kunnolla pystyssä, mutta tuota kolmevuotiasta en jaksais enää lohduttaa. Varsinkin kun iso osa noista "vammoista" on vaan tekoitkua ja teeskentelyä, johtuen mustasukkaisuudesta, huomionhausta tai vaan siitä ettei ole parempaakaan tekemistä. Mä en kuitenkaan aina pysty sanomaan, kävikö lapselle oikeasti vai ei... Tosi raivostuttava tilanne, kun on sanonut jo isommalle, että lopeta, toi sun häseltäminen päättyy huonosti, ja sitten kun se tosiaan päättyy huonosti, täytyy niellä ne torumiset jotka haluais sanoa, ja vaan lohduttaa lasta.
Miten te muut jaksatte olla aina lohduttamassa?
Kommentit (2)
säheltäminene, sekä mustasukkaisuus sisarusta, ei oikeuta äitiä rähisemään ja kiukuttelemaan.
kun tietää ettei lapsi tahallaan muksahtele , ei voi vaatia pieneltä ettei saisi kaatuilla. suukottelen ja halin ja sanon kyllä että olisi varovainen ettei satuttaisi itseään.
Lapset ovat lapsia ja heidän olisi saatava olla omanlaisiaan muksahtelijoita :)