Suurimmat erot kerros- ja omakotitalossa asumiseen

Kerrostalossa oli helppoa, ei lumi/pihatöitä, jos joku meni rikki, niin huoltomies paikalle. Miinuksena se, että joku muu (yhtiökokous) päätti asioita eri tavalla kuin itse olisi halunnut. Esim remontteja tehtiin tyhmästi ja liian kalliilla. Suurin miinus minulle oli mekkala, jolle ei voinut mitään. Siis kaikki pianot, kännikalat, lasten juokemiset (ja omien hyssyttely sen takia) ja rapussa mesoajat.



Omakotitalossa saa itse päättää, milloin haluaa jotain rempata ja miten. Kaikki kuuluvat äänet (poisluetteuna mopopojat) ovat omia, ja lapset saavat olla hyvin vapaasti. Tavaroille, kuten vaunuille ja urheiluvehkeille riittää säilytystilaa eikä niitä varasteta. Auton saa parkkiin oven eteen. Olohuone jatkuu kesällä omalle pihalle. Miinuksia omakotitalossa ovat minusta tietyt hommat, jotka on pakko tehdä, ruohonleikkuu ja lumityöt esimerkiksi. Ja joskus tuntuu myös vähän turvattomalta, kun on iltaisin/öisin yksin lasten kanssa kotona ja tuntuu, että jostain kuuluu rasahduksia.

Arvostan omaa pihaa, pientäkin. Voimme grillailla yhdessä ja pienimmät voivat leikkiä omalla pihallaan turvallisesti valvovan silmän alla. Omakotitalossa saa yleenä auton lähemmäksi ovea jolloin kauppakassit on mukavampi haalia sisälle :-). Lasten ulkoilu on vaivattomampaa omakotitalossa, etenkin pinempien. Oman perheen äänet ei kantaudu helposti häiritsevänä naapuriin.



Kerrostalossa on huolettomampaa; iso osa huolto- ja kunnossapitotöistä kuuluu kiinteistöhuollolle ja nurmikonleikkuu tai lumenluonti ei paina päälle. Talon rakenteista ja kiinteistön juoksevista kuluista vastaa yhtiö, vastiketta vastaan. Kerrostalossa asuu usein paljon lapsia ihan vierekkäin, eli paljon leikkikavereita omille lapsille.

Ja tätä oikeutta olenkin hyödyntäny. (Pesu- ja tiskikoneet päällä öisin. Pianoa voi pimputtaa millon vaan.)



Omakotitalossa voi nakata haisevat kakkavaipat ulos ovenpieleen ja viedä roskikseen sitten kun menee ulos seuraavan kerran. Kerrostalossa ei oikein viitti nakata parvekkeelta alas ja jos parvekkeelle veisin, unohtaisin ne sinne.



Talvella, kun pitää pukea mukuloille kamalasti vaatetta, puen yhden valmiiksi ja työnnän ulos odottamaan, ettei tarvi kuumissaan odottaa muita.



Ja se, että kun käväsee roskiksella tai autolla tai varastossa tai jossain, niin ei tarvi ottaa avainta mukaan, kun ovi ei mene lukkoon. Ja sekin on hyvä, että kun purkaa autosta tavaraa sisälle, voi tehdä vaikka kymmenen reissua edes takaisin. Kerrostalossa ei viittis raahautua johonki viidenteen kerrokseen monta kertaa ja pitäis kaikki tavarat ja lapset ja muut saada tulemaan kerralla sisälle. Sama pätee tietty myös niin päin, että kun pakkaa autoa...

Kesällä muutettiin kahden lapsen kanssa omakotitaloon eikä kerrostaloon palata (ehkä eläkevuosiksi). Edelliset jo kirjoittikin perheen kannalta ihanista asioista. Lapsilla on pihaa, itse saa grillailla ja nautti aeri lailla ulkonaolosta. Kerrostalossa pitää aina LÄHTEÄ ulos, nyt vaan avataan ovi ja ollaan ulkona.



Arkiasiat on helpompia. Koneet laulaa millon meille sopii, pyykit saa roikkua vaikka viikon, samoin auto olla oven edessä, eik kukaan tule valittamaan, että kerää pyykkis tai vie autos pois. Pulkat ja pyörät voi olla siellä mihin meille sopii. Varastotilaa riittää eikä kukaan muu liiku niissä.



Ja se rauha. Mekastaa ja nukkua. EI ole naapurissa bilettäviä nuoriapareja, kännääviä kaloja, lasten äänistä valittavia vanhuksia ja korvatulehduksia saa huutaa vaikka palkeet punasina. Eli vähemmän stressiä lasten touhista ja äänistä. Meillä juostaan ja vasaroidaan milloin vaan.



Juu, pihahommia ja talkkarinhommia on jonkun verran, mutta jos ei ole talkkarin vikaa niin kannattaa ottaa aika pieni tontti.

kaikista suurimpana miinuspuolena ok-asumisessa on minusta se, että koko ajan saa olla tietyllä tavalla pelko takapuolessa että hajoaako lämmitysjärjestelmä tai vuotaako katto tms. näin on ainakin kun asuu vanhemmassa omakotitalossa jossa on jo remontintarvetta ja kaikkea ei kuitenkaan ole varaa tehdä kerralla.