miksi kaikki ovat nykyään koulukiusattuja?

lapset opetetaam kantelemaan kaikesta aikuiselle eikä heillä ole enää kykyä selvittää pienimpiäkään asioita itse.



hyvä isoissa jutuissa, kuten namusedissä tms, huonompi kaikenlaisissa sosiaalisissa suhteissa, joissa pitäisi itse tulla toimeen toisten kanssa.

Juuri tuollaiseen paskamaiseen nälvintään opettajani suhtatui lapsellisesti hihitellen kuten sinä!!!!!!!!!!!!!!!! Opettaja ei usko koulukiusaamista todeksi koska ei ole itse sitä kokenut. HÄPEÄ! Nim. Koulukiusattu.

MITEN VOIT OLLA NOIN IDIOOTTI JOS OPETTAJA OLET!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kiusaaminen on lapselle vakava asia.

tästä on tullut oikein muotijuttu. En voi käsittää, miksi kaikki asiat leimataan kiusaamiseksi ja nimenomaan koulukiusaamiseksi.

Jos viikonloppuna muutama luokkakaveri menee keskenään elokuviin, mutta ei pyydä jotain mukaan, on tämä ulkopuolelle jättämistä, samoin jos joku ei kutsu synttäreille.. herranen aika sentään, useilla luokilla on 25 oppilasta, eihän sellaista määrää voi kotiin kutsua!

Jos oppilas pieraisee kumartuessaan ja muut luokassa hihittelevät, oppilaasta tuleekin koulukiusattu. Seuraavana päivänä asiaa tuskin muistaa kukaan muu kuin tämä pieraisija itse..

oppilas tulee aamulla yöpaidassa kouluun, kun on tullut kiire. Toiset huomauttelevat tästä ja siis syyllistyvät koulukiusaamiseen!?!

Poika on ottanut uimatunnille mukaan vahingossa pikkusiskonsa bikinit ja muut kuittailevat loppupäivän, että hän haluaisi pukeutua tyttöjen vaatteisiin.. seuraavana päivänä on sitten muut jutut..

tässä siis esimerkkejä, joihin on vaadittu opettajan ripeää ja tehokasta puuttumista, jottei "tämä enää toistu". Moitittu, että miten on mahdollista että koulussa voi tapahtua tämän kaltaista kiusaamista ja kerrottu miten pahasti lapsi ottaa tämän koulukiusatuksi tulemisen, puhuttu luokan tai koulun vaihtamisesta jopa muuttamisesta toiseen kuntaan..

kertokaapas joku, olenko opettajavuosieni aikana turtunut epäasialliseen käytökseen ja tullut sokeaksi kiusaamiselle? vai onko nykyään tapana leimata kaikki negatiiviset asiat koulukiusaamiseksi?

HÄPEÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! ja vaihda todellakin alaa, asenteesi on aivan väärä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

tässä siis esimerkkejä, joihin on vaadittu opettajan ripeää ja tehokasta puuttumista, jottei "tämä enää toistu". Moitittu, että miten on mahdollista että koulussa voi tapahtua tämän kaltaista kiusaamista ja kerrottu miten pahasti lapsi ottaa tämän koulukiusatuksi tulemisen, puhuttu luokan tai koulun vaihtamisesta jopa muuttamisesta toiseen kuntaan..

kertokaapas joku, olenko opettajavuosieni aikana turtunut epäasialliseen käytökseen ja tullut sokeaksi kiusaamiselle? vai onko nykyään tapana leimata kaikki negatiiviset asiat koulukiusaamiseksi?

noitten mainitsemiesi juttujen perusteella. Jos et ole provo, olet juuri sellainen megapaska opettaja, joka ei tajua mitään eikä näe mitään ja jonka takia kiusaamista ei koskaan tulla saamaan kuriin.

tietyn asian sanominen on kiusaamista, toiselle ei.

Jos välitunnilla tönii toista, onko se kiusaamista..jos tyttö tönii, jos poika tönii, siinäkin on iso ero.

jos hihittely jää yhteen kertaa, sen tulee kaikki joskus kokemaan.

Jos haukkuminen jatkuu, se on kiusaamista, jos sitä tehdään kerran, en laittaisi heti kiusaamisen piikkiin, mutta anteeksi on pyydettävä.

MUKA nää kiusaamista???? Siis kyllä se usein niin selkeää on, että jos on silmät päässä ja tajuaa jotain, niin tajuaa kiusaamisenkin.



Ilmeisesti opettajat eivät HALUA puuttua, kun se vie heidän voimavarojaan.

Minusta on oikein hyvä asia, että tuokin ikävä asia tuodaan päinväloon jos vaikka saataisiin se kuriin vielä joku päivä.

Ei alkeellisimpiakaan käytöstapoja.

MUKA nää kiusaamista???? Siis kyllä se usein niin selkeää on, että jos on silmät päässä ja tajuaa jotain, niin tajuaa kiusaamisenkin.

Ilmeisesti opettajat eivät HALUA puuttua, kun se vie heidän voimavarojaan.

Meillä oli aikoinaan ala-asteella kiusaava opettaja ja tavallaan siihen nälvintään tottui ja pieni lapsi ajatteli että jotenkin ansaitsi sen. Aikuisiällä puhuttiin tästä kaverien kanssa ja muillakin oli näitä kokemksia: opettaja kävi närppimässä jotain silloin kun muut eivät olleet näkemässä.

Jos et ole provo, olet juuri sellainen megapaska opettaja, joka ei tajua mitään eikä näe mitään ja jonka takia kiusaamista ei koskaan tulla saamaan kuriin.

enkä ole provo. Mielestäni kaikki negatiivinen vuorovaikutus ei ole kiusaamista. Minusta lapset suhtautuvat itseensä aivan liian vakavasti. Ehkä en tajua tai näe asioita, mutta minusta voi joskus osata suhtautua asioihin huumorilla. Varsinkin näihin "noloa"-juttuihin. Ei se ole niin kamalaa, jos joskus tekee jotain noloa tai mokaa, se on vain elämää..

Tietenkin voin ottaa asioita uudelleen käsittelyyn vanhempien pyynnöstä. Monet eivät vain ymmärrä mitä tarkoittaa oikeasti se, "että se vain pahentaa asioita". Oikeasti kukaan ei muista seuraavana päivänä enää, kuka on eilen tai edellisenä viikkona missäkin vaatteessa tullut kouluun, tiputtanut ruokalautasen, avannut jogurttipurkin niin että ruiskahtaa jogurtit syliin, itkenyt kun on luullut hukanneensa jotain.. jne

Sitten kun opettaja aloittaa käsittelyn aiheesta, se varmasti jää kaikkien mieliin. ja kaikki muutkin vastaavat tilanteet.

Olen puuttunut kiusaamiseen kyllä. Vanhemmat ovat korvanneet lastensa sotkemia tai rikkoneita tavaroita, olen antanut jälki-istuntoa, siirtänyt kiusaajia eri ryhmään, puhunut toisten huomioonottamisesta, pahasta mielestä, ulkopuoliseksi joutumisesta, opettanut anteeksi pyytämistä ja antamista. Seurannut että tilanne ei jatku jossain toisessa muodossa..

Minusta yksittäiset letkautukset eivät vain ole kiusaamista. Aivan jokainen muistaa kouluvuodeltaan tai sen jälkeisestä elämästään jonkun nolon tapahtuman tai tilanteen jossa on kokenut mokanneensa. Sellaista on elämä.

Toisaalta en siedä minkäänlaista "ää, en mee ton kanssa samaa ryhmään" -huutelua. Tai sitä, että huudeltaisiin vanhoista jutuista. Vaikka että pieraisijalle sanottaisiin joskus myöhemmin, että varo ettei taas pääse paukku, hihiii.. se olisi minusta jo kiusaamista.

Olen kyllä puuttunut kaveripiirin sisäiseen huuteluun ja saanut kuulla, että "me vaan puhutaan näin, koska se on hauskaa"

Meillä ainakin lapsonen huutaa koulukiusausta vähän kaikesta. Vaikea joskus vanhemapanakin tietää mikä on kiusausta ja mikä vaan töllöilyä tai just tota mitä selitit.



Tein juuri ilmon kun lasta oli haukuttu koulussa toisen lapsen toimesta. Yhden tölväisyn pitää mielestäni pitää myös kestää, mutta enempää ei, vaikka lapsi on reipas.

Lapset ovat tietoisempia oikeuksistaan!

Aika monessa kodissa vanhemmat varmasti opettavat nykyään lapsilleen, että ketään ei saa kiusata, ihmisiä ei saa nimitellä ja niin edelleen. Siis sääntöjä jotka ovat kyllä pääosin voimassa aikuisten maailmassa ja kaikki pitää niitä itsestään selvinä. Mutta koulussa on sitten taas vallalla sellainen opettajien ylläpitämä kulttuuri, että homottelu, haukkuminen, kiusaaminen, kuuluu lasten kohdalla jotenkin asiaan ja sitä kuuluu sietää. Olen täältä vähän aikaa sitten lukenut, miten opettajan mielestä on ihan normaalia homotella ilkeästi ja lapsen pitäisi se vaan kestää. Toki pikku homottelua ei tarvi sitten enää aikuisena sietää esim. opettajanhuoneessa, mutta lasten kuuluu se kestää mukisematta. Ehkä tässä on pohjimmiltaan kyse rahasta? Koululainen ei tuota mitään. Kouluihin ei haeta, niistä ei karsiudu pois homottelevat ja kiusaavat oppilaat, kuten työpaikoilla tapahtuisi. Joten tässä on tällainen kaksoisstandardi, joka ehkä sitten aiheuttaa ristiriitoja kodin opetusta ja koulun käytäntöjen välillä.

Oman lapsen opella on nollatoleranssi, ei kenenkään väärälle vastaukselle ees saa nauraa, vaikka se ois hassukin. Sillä kannustetaan myös epävarmoja vastaamaan ja osallistumaan. Hyvä näin. Tuloksena on ehkä koulun paras luokkahenki tossa porukassa.

Oman lapsen opella on nollatoleranssi, ei kenenkään väärälle vastaukselle ees saa nauraa, vaikka se ois hassukin. Sillä kannustetaan myös epävarmoja vastaamaan ja osallistumaan. Hyvä näin. Tuloksena on ehkä koulun paras luokkahenki tossa porukassa.

Ja ehkä tuon tähänkin kirjoittaneen opettajan oppilaat todellisuudessa pyytää opettajalta nollatolenranssia ja olisivat moraaliltaan valmiita siihen, mutta opettajan asenne jarruttaa siirtymistä sellaiseen ajatteluun, että ihmistä ei halvenneta ja piste.

aikuisilta työpaikalla. Ei lasten harjoittaman nimittelyn tms tulisi olla sen sallitumpaa.

Oman lapsen opella on nollatoleranssi, ei kenenkään väärälle vastaukselle ees saa nauraa, vaikka se ois hassukin. Sillä kannustetaan myös epävarmoja vastaamaan ja osallistumaan. Hyvä näin. Tuloksena on ehkä koulun paras luokkahenki tossa porukassa.

Omassa luokassanikin on näin. Ei ole mukavaa yrittää, jos pelkää tulevansa naurunalaiseksi. Teemme myös paljon kokeellisia töitä (luonnontieteessä), jotka menevät välillä ihan pieleen, sitten vain kokeillaan uudestaan.

En ymmärrä, että joku opettaja sietäisi homottelun, huorittelun tai kiroilun luokassaan. Sen sijaan onhan se hassu arjen sattumus, jos oppilas sovittaakin jalkaansa isän 10 numeroa liian suuria monoja, jotka sattuivat tulemaan mukaan koulun hiihtopäivään. tai jos lapsella onkin kaksi vasemman käden käsinettä. Hupsis, kävipäs hassusti.. no ensi kerran kannattaa olla tarkempi tavaroistaan, saatan sanoa. Joku oppilas taas voi todeta, että hihiiii, hiihtääkö sun isäsi nyt sun monoilla?!

Minusta on vähän surullista, jos lapsi ei yhtään kestä tämäntapaisia "pieniä vastoinkäymisiä". Tietenkin on hyvä periaate, että toiselle ei saa nauraa ja kaikissa tilanteissa pitää varoa ettei toinen pahoita mieltään. elämä on kuitenkin paljon helpompaa ja mukavampaa, jos ei jokaisesta asiasta vedä hernettä nenään tai tee kärpäsestä härkästä.

valitettavasti lapset huomaavat myös hyvin nopeasti, kuka hermostuu kaikesta ja valittaa heti opettajalle ja vanhemmilleen "**** kattoi mua rumasti" "**** ei sanonut kiitos, vaikka mä sanoin ole hyvä" jne.. Sitten nämä lapset jätetään rauhaan, kun kaikesta tulee sanomista ja se taas on sitä ikävää ulkopuoliseksi joutumista.

ap

Omassa luokassanikin on näin.

rivien välissä, että en oikein jaksa uskoa sanaakaan. Hyvä jos on edes ope. On turha väittää olevansa kiusaamista vastaan, jos tekstistä välittyy aggressiviisen kiusaajan asenne ja suuri halveksunta omia oppilaita kohtaan.