Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ei hemmetti kun kiehuu, mummola-asiaa taas ja taaperon kasvatuksesta
11.03.2012 |
Meillä on vilkas parivuotias lapsi, erittäin touhukas, rohkea, sosiaalinen, utelias. Pieni riiviö täystuho pahimmillaan siis ja rakas kuin mikä tietenkin, mutta aina emme pääse ihan helpolla. Olemme saaneet jo pikkuisen järkeä taottua lapsen päähän, miten kotona ja kyläpaikoissa ollaan (ei koluta kaapeissa, rämpytetä valoja koko ajan, väännellä uunin nappeja, laiteta radiota päälle ja pois päältä jnejnejne.) On siis aika haastava tapaus ja olemme saaneet tehdä töitä, että voimme missään liikkua.
Tänään taas oli sellainen mummola-visiitti, että tuntuu kuin kaikki työ olisi mennyt hukkaan. Lapsi oli vähän väsynyt ja silloin tuo mellastaminen on aina pahinta. Kaikki yllä luettelemani jutut tehtiin / yritettiin tehdä moneen kertaan, ja mitä tekevät isovanhemmat: NAURAVAT kitarisat lepattaen, kun minä yritän pitää kaaosta hallussa. Tuo nauru on vielä ihan valheellista, sillä tiedän, etteivät he lainkaan pidä vilkkaista lapsista - se on vaan jotain ihmeellistä nauran kun lapsi on niin hölmö ja on teillä hommaa -naurua, mutta lapsi menee ihan sekaisin ristiriitaisesta viestistä! Ukki nauraa hohhohhoo, mutta samalla nappaa kädestä kaukosäätimen pois.
Mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä, tilanne karkasi täysin käsistä. Mitä hullumpi meno lapsella, sitä kovaäänisempi hohotus. Siirryin loppuvierailuksi pihalle lapsen kanssa ennen lähtöä kotiin väsyneen lapsen kanssa eikä ole kiire uudestaan.
On sanottu asiasta, eivät usko.
Onko muilla kokemusta tällaisesta? Harmittaa.
Kommentit (27)
Mitä hullumpi meno lapsella, sitä kovaäänisempi hohotus.
Minä antaisin tällaisessa tilanteessa lapsen "viihdyttää" isovanhempiaan niin kauan, kun isovanhemmat siihen hohottamisellaan kannustavat. Sehän on heidän kotinsa ja siellä mennään heidän säännöillään. Toteaisin vain, että tällainen käytös ei kotona ole hyväksyttyä, mutta kun se riehuminen kerran on isovanhemmista noin hauskaa, niin riehukoon.
Yleensäkin pyrin välttämään tilanteita, missä perheen ulkopuoliset pääsevät mitätöimään käskyni lapselle. Yksi tapa välttää niitä tilanteita on se, että ei käske eikä kiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi vuotias on sellainen että kielto ja mielenkiinnon siirtäminen sellittuun asiaan yleensä onnistuu.
Ja isovanhemmille viestiä että nauraminen on positiivinen viesti lapselle ja aktivoi ei haluttua toimintaa. Jos isovanhempien ilakoiti lapsen törttöilyllä jatkuu (=kannustusta ko. toimintaan) täytyy teidän pohtia voitteko tulla kylään touhukkaan tenavanne kanssa. Kerro heille että kaipaatte enemmän tukea kuin yllytystä näissä tilanteissa. Kerro heille että tukea on se että lapsen temppuilulle ei naureta oikeanlaiseta toiminnasta ja taidoista saa antaa palautetta.
oikein yllyttävät toiminnallaan poikaa esiintymiseen. Poika on myös meillä utelias ja vilkas, ja kova menemään. Nyt on alkanut jokin kiukkukausi, mutta yleensä vieraissa käyttäytyy hyvin. Missään muualla en ole tuollaista hohotusta tavannut. Tuntuu, että nämä vierailut anoppilassa ovat pelkkää naurua lapsen kustannuksella. Itse sitä koitan välttää, koska jos ajattelen itseni lapseni asemaan, niin en todellakaan haluaisi, että ihmiset vain minulle koko ajan nauraisivat. Onneksi nämä vierailut ovat usein lyhytaikaisia. Omien vanhempieni luona vierailut ovat paljon luonnolisempia ja lapsi enemmän oma itsensä.
Entä jos tosiaan antaisitkin lapsen riehua pari vierailua alusta loppuun? Ehkä suhtautuminen keskusteluavauksiisi sen jälkeen muuttuisi ymmärtäväisemmäksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lapset 10v, 7v ja 1v ja aika lailla samansuuntaista on appivanhempien käytös lasten ei-toivottua käytöstä kohtaan edelleen... Eli kun ollaan siellä tai he ovat täällä ja lapset tekevät jotain kiellettyä niin näistä se on niin kovin hauskaa. Itse siinä sitten koetan kasvattaa lastani kun toiset vieressä naurahtelee ja selittää lapsen teon parhain päin. Pahimpia on ne tilanteet kun ollaan oltu jossain kaupassa tms., lapsi kärttää jotain tavaraa jota en osta ja sitten appivanhemmat vieressä että kyllä he ostaa. Ja sitten kaiken tämän päälle ihmettelevät miksi minun vanhempani (jotka kunnioittavat meitä vanhempia lastemme kasvattajina) ovat ne joita pyydetään lastenhoitoapuun eivätkä he...
Alue: Aihe vapaa
POikanne on vielä pieni eikä varmaan vielä osaa uhmata, mutta ehkä jo yrittää kiellettyihin paikkoihin. Hohottavatko silloinkin? Vai onko se heillä vaan jotain aitoa ihailua?
Kuulostaa varmaan siltä, ettemme saa mitään otetta lapseemme, mutta oikeasti asia ei ole niin. Lapsi on utelias ja vilkas, kuten sanoin jo alussa, ja saamme tehdä paljon töitä että käytös on siedettävää ja yleensä siinä onnistumme, mutta mummola on iso poikkeus. Lapsi menee tuosta ristiriitaisesta viestinnästä ihan sekaisin. Olen huomannut, ettei hänelle meluisat ja sekavat tilanteet sovi muutenkaan. Esim. isot synttärijuhlat ovat vaikeita tilanteita.
ap