Anopin mielestä kasvatan taaperosta rajatonta häirikköä
Minun pitäisi kuulemma katsoa supernennyä yms ja ymmärtää, että pienestä lähtien oltava tiukkana. Uhkakuvat on kuulemma, että lapsesta tulee sellainen, joka parivuotiaana karjuu kaupan lattialla ja nelivuotiaana komentaa ja manipuloi äitiään mennen tullen. Ja tämä siksi, että annan taaperon (1 v 7 kk) huutaa "minä minä" ja "ei ei", vaikka pidänkin kiinni siitä että teemme niin kuin aluksi ilmoitinkin. Anoppi puolestaan ääntä kohottamalla hilhentää jokaisen riitasoituisen äännähdyksen pieneltä lapselta.
Hmm, minusta, joka liian kiltteyden ja tunteiden ilmaisemisen vaikeuden takia käyn terapiassa, taaperon tahtoikä kuuluu asiaan ja mielummin kannan huutavaa taaperoa kaupasta kainalossa kuin opetan sille, että pienekin lapsen pitää koko ajan pitää suu supussa tai muuten aikuiset suuttuu. Huh.
Huh.
Kommentit (8)
Jatka samaa rataa, sinä olet lapsesi äiti ja sinä kasvatat miten parhaaksi näet.
kertoo selkeämmin mistä kyse. Kysehän kun ei ole niinkään siitä, että lapsi uhmaamisen riemusta haluaisi uhmata vaan lapsi harjoittelee nimenomaan tahtomista - on ihan minän kehitysvaihe :)
Tämä näin sivullisen huomautuksena.
ihan rauhassa ja silti äiti sitten huolehtii että asiat menee niinko äiti oli tarkoittanut. Mitä ihmettä se haittaa vaikka se lapsi sanoo, että hän ei pue sitä toppapukua päälle? Kunhan se äiti sen lapselle vetäsee päälle ja kävelee ovesta ulos. Antaa lapsen puhua ja vaikka välillä huutaa :)
Älä usko anoppia, se on just sitä kasvattajapolvea joka yrittää kitkeä lapsesta sen oman tahdon!
Ja tekee vahinkoa sillä.
Tahtoo kerran noin kovasti puuttua teidän lastenkasvatukseen. Meillä on 2v taapero ja osaa kyllä heittäytyä jalattomaksi ja heittäytyy tarpeen tullen lattialle huutamaan. Sanavarastoon on kuulunut alusta alkaen sanat anna, minä, eikä, minun, ei, anna tänne, tämä on minun yms. Ihan normaalilta penskalta tuo sinun taaperosi kuulostaa. Anna kiukuta jos sille päälle sattuu.
Ja anoppi voi kiukuta kans niin paljon kuin haluaa. Teidän kasvatusasiat kun ei sille kuulu.
Voit ystävällisesti anopillesi sanoa, että sinä olet lapsen äiti ja näin ollen määräät lapsen kasvatuksesta.
Kerro anopillesi myös, että asetat lapsellesi rajoja, jotka ovat lapsesi parhaaksi. Ja haluat kasvattaa lapsestasi vastuuntuntoisen aikuisen, joka osaa ja uskaltaa ilmaista itseään tarvittaessa.
Parempi tuollainen anoppi kuin typerä lässyttäjä, joka antaa kaikessa periksi eikä vaadi pikku kuninkailta mitään.
tuli tahtoikä? Voi jumalauta näitä nykyajan ilmauksia. Ihan oikeasti.
Ja sitten asiasta - varmaan jokainen parivuotias karjuu kaupan lattialla. Meillä melkein joka kauppareissulla poika ainakin kerran pyörähtää siellä lattialla, kun ei saakaan syödä suoraan hyllystä jotain, ei saa ottaa jotain tms. Ei niitä uhmaikäisen raivokohtauksia voi mitenkään estää, eikä pidäkään! Antaa kiukuta, ohi se menee äkkiä.
Neljävuotiaan kanssa meillä on kyllä jo selvät rajat, turhaa kitinää ja ininää en jaksa kuunnella, varsinkaan nyt kun lapselle on tullut jostain tavaksi esittää kaikki asiansa vinkumalla. Ääni tärisee ja oikein kunnon vinkuesitykset peliin, vaikka asia olisi tyyliin "minulla on jano". Tälle ilmoitan ihan suoraan, että kitinällä ei tipu mitään, en ymmärrä mitä sanot kun puhut noin, puhu kunnolla. Kaksivuotiaalle on tuollaisia mielestäni ihan turha sanoa, on liian pieni ymmärtämään ja uhma on pahimmassa vaiheessa.