Pala nousee kurkkuun aina kun näen tai kuulen

isovanhempien osallistuvan lastenlastensa elämään tai auttavan edelleen lapsiaan. Meilläkin on turvaverkkoa, mutta vanhempien puuttuminen elämästäme tuntuu monesti raskaalta. Miten suuri tuki ja henkinen turva olisi, jos he olisivat vielä elossa ja auttamassa esim. vauvan synnyttyä tai joskus lasten hoitojärjestelyissä. Kyllä me pärjäämme, mutta olkaa onnellisia te joilla on auttavaiset ja lämpimät välit vanhempiinne. Se on iso asia.