Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni on tölväisyillään aiheuttanut minulle ulkonäkökriisin!
10.03.2012 |
Ystäväni on - noh sanotaan nyt kauniisti - hyvin suorapuheinen. Hänen vahvuuksiinsa ei kuulu hienotunteisuus, eikä hän koskaan ajattele etukäteen sanomisiaan. Sammakoita siis pomppii sinne tänne.
Nyt hän on tölväisyillään aiheuttanut minulle ulkonäkökriisin. Hän on huomauttanut minulle mm. isosta nenästä, silmäkulman rypyistä ja nyt viimeisenä "havaintona" ohuesta ylähuulesta. Ja kyse ei nyt oikeasti ole siitä, että olisin joku jättiklyyvarin omaava kurttuinen viiruhuuli, vaan ihan oikeasti moneen kertaan kauniiksi kehuttu. En ole itse koskaan aikaisemmin kiinnittänyt huomiota näihin ulkonäköseikkoihin, mutta ystäväni tölväisyt ovat saaneet minussa aikaan melkoisen kriisin. Nykyään kun katson peiliin, niin huomio kiinnittyy aina ensimmäisenä näihin hänen mainitsemiinsa virheisiin.
Onko teillä muilla suorapuheisia lörppöjä kavereina, ja kuinka jaksatte kuunnella heitä?
Kommentit (38)
Mulla oli teininä ystävä, joka myös tykkäsi arvostella ulkonäköäni - negatiivisessa mielessä tietenkin.
Jos olimme baarissa, sain enemmän huomiota kuin tämä kaveri. Hän jaksoi aina muistuttaa, miten en ole yhtään sen kauniimpi kuin kukaan mukaan. Miehet olivat kiinnostuneista minusta kuulemma siksi, että olivat epätoivoisia. Hmm, kaverini ei kuitenkaan kiinnostanut heitä...
Hänellä oli lompakossaan kaksi valokuvaa, minusta ja eräästä toisesta kaveristaan, joka on sittemmin ollut Miss Suomi -finaalissa. Kaverini kysyi kaikilta, kumpi oli kauniimpi, minä vai se missityyppi. Missityyppi toki oli suurimman osan mielestä paremman näköinen, mistä kaverini aina kertoi minulle :D "Sä olit niittenkin mukaan rumempi".
Noh, se oli teini-ikää. Enää en katselisi tuollaista.
En tajua, miksi toisen ulkonäöstä pitää puhua kielteisesti. Eihän kaikkia ajatuksiaan tarvitse sanoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sellainen ole hyvä ystävä, joka arvostelee ja näykkii jotakin helvetin ulkonäköjuttuja. Itselläni on fiksuja kavereita, lyhyitä, pitkiä, isoja, pieniä, vanhoja, nuoria....IKINÄ ei saa toisella sanoa pahasti nenän koosta tai siksak-hampaista. Se on julmaa. Ystävää tuetaan. Riitoja ja erimielisyyksiä saa olla, mutta ne sovitaan.
En voisi olla ystävä sellaisen kanssa, joka kritisoi ulkonäköäni. Sanoisin, että tuo on loukkaavaa ja jos koet tarvetta jatkossakin arvostella, on parasta että emme ole tekemisissä laisinkaan.
Mulle ei ole kukaan, mies tai nainen, ikinä sanonut mitään pahaa ulkonäöstä! Enkä itse ole koskaan antanut kavereille ulkonäöstä mitään muuta kuin positiivista palautetta!! Se on sitten eri asia, mitä omassa pienessä päässään itsekseen ajattelee.
Ihanasti sanottu! Olisipa kaikki ihmiset tällaisia
Minulla on ystävä,joka ei osaa suodattaa sanomisiaan,hän saattaa möläyttää juuri tuon tyyppisiä huomioita,vaikkapa "Onpas sulla iso finni!"jolloin tunnen että minulle on suurin piirtein kasvanut toinen pää. Hän ei ole kaikken terävin veitsi keittiössä,sillä lohduttaudun. Ei toinen ole tahallaan ilkeä,vain vähän yksinkertainen eikä tajua,että loukkaa.
ja surullista on ettei suuri (?) osa heistä edes tajua sammakoitaan, joita päästelevät.
Itse olen ottanut sen linjan, etten ihan läheisimpään ystävyyssuhteeseen jaksa alkaa tämän tyyppisen ihmisen kanssa. Korrekti, mitäänsanomatön tuttavuus on ok, silloin voi todellakin suodattaa kaikki idioottimaiset keskustelut toisesta korvasta ulos
Pahinta on sellaiset välimallin piikittelijät.
Eli siis täällähän moni on kertonut möläyttelijöistä, jotka suoraan arvostelevat nenän kokoo ja rintoja. Ainakin periaatteessa, jos vaan kanttia riittää, niille voi lohkasta takasin.
Mut ahdistavimpia on sellaiset, jotka vesittää sen piikin niin hienovaraiseksi, että jotuu kelaamaan, että oliko sitä ollenkaan. SEllaiseen ei voi sanoa mitään takaisin.
Itsellä vaan tulee mieleen, kun kerran jouduin haastateltavaksi työn puolesta. KUn saavuin paikalle, toimittaja katseli pitkään huvittuneen näköisenä ja mutisi, että olet kyllä aivan eri näköinen kuin kuvissa. Tiedän, että minusta on pari onnistunutta kuvaa ja tiedän, etten ole mikään ruusuke. SE oli todella nöyryyttävää, menin aivan tyhmäksi moisesta turhasta ilkeydestä.
Ei tollaseen voi sanoa takaisin, että etpä itsekään näytä kummoiseltakaan, koska ei ole mitään suoraa ilkeyttä johon sen voisi sanoa. Silloin olisi itse se kusipää. Mutta miten tuollaisiin sitten voisi sanoa yhtä vihjailevan ilkeästi takaisin pysyttelemällä samalla hienovaraisuuden tasolla mutta silti niin, että ilmaisisi että piikki on tajuttu ja annettu jotain takaisin? Mahdotonta. Mutta voi kun oppisi sivaltaa takas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä edes suutu, jos se ei tunnu luontevalta vaan samalla tavalla huumorin varjolla vastaa takaisin (opettelet siis kotona ne lauseet).
Esim. kun ystävä haukkuu nenääsi, toteat iloisesti, että ai, tämäkö kreikkalainen ylpeyteni. Minä kyllä ihan todella pidän tästä nenästäni. On niin persoonallinen ja sopiva naamaani eikä tule joka päivä vastaan. On niin kiva, kun en omista noita tusinaneniä...
Ja samalla tavalla takaisin kaikesta muustakin. Ei haukkumalla kaveria vaan kehumalla itseään. Osoita hänelle, että itsetuntosi kestää kommentit ja että kaverin negatiivinen huomio on sinulle positiivista huomiota.
Esim. jos arvostelee vaikka selluliitista, totea, että ihanaa, kun on vihdoin vähän luitten ympärillä jotain naisellista muotoa ja että kauan sait odottaakin, että sitä sait ja tunnet kyllä ylpeyttä naisellisista muodoistasi. Ja mieskin tykkää, joten tyytyväisiä ollaan.
eikä edes suutu, jos se ei tunnu luontevalta vaan samalla tavalla huumorin varjolla vastaa takaisin (opettelet siis kotona ne lauseet).
Esim. kun ystävä haukkuu nenääsi, toteat iloisesti, että ai, tämäkö kreikkalainen ylpeyteni. Minä kyllä ihan todella pidän tästä nenästäni. On niin persoonallinen ja sopiva naamaani eikä tule joka päivä vastaan. On niin kiva, kun en omista noita tusinaneniä...
Ja samalla tavalla takaisin kaikesta muustakin. Ei haukkumalla kaveria vaan kehumalla itseään. Osoita hänelle, että itsetuntosi kestää kommentit ja että kaverin negatiivinen huomio on sinulle positiivista huomiota.
Esim. jos arvostelee vaikka selluliitista, totea, että ihanaa, kun on vihdoin vähän luitten ympärillä jotain naisellista muotoa ja että kauan sait odottaakin, että sitä sait ja tunnet kyllä ylpeyttä naisellisista muodoistasi. Ja mieskin tykkää, joten tyytyväisiä ollaan.
toi on hyvä, että mieskin tykkää. MIkään ei kateellista ilkimystä vituta niin toisia kuin se, että jollakin on onnistunut suhde jossa mieskin tykkää. Kannattaa aina kun voi sanoa, että mun mies on tähän ihan hulluna. se ärsyttää noitä piikittelijöitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ruma-kaunis ihmisistä kuten minä.
Emme ole enää kavereita. Tosin tuo ei ole se syy, mutta kertoo jotain tyypistä.
sanoi myös ettei voi käsittää miksi bileissä kaikki miehet tulee mun luo eikä sen!!
oman itsetuntosi heiveröisyyttä.
Et voi vastuuttaa ketään tuollaisesta, siis ketään muuta kuin itseäsi. Mitäs hengailet sellaisen ihmisen kanssa, joka puhuu ilkeitä. Ja pakkoko kaikenlaisia vittuiluja on tosissaan ottaa...
Joten ei kun seuraavalla kerralla vaan sanot suoraan, että "nyt hei lopetat nuo ilkeilyt ulkonäöstäni - sulla ei a) ole varaa puhua muiden virheistä mitään ja b) jos tuo puhe ei lopu tähän, meidän ystävyys loppuu."
Että kasvata selkärankaa, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono itsetunto sulla taitaa olla kun otat noin itseesi toisen höhlistä kommenteista ja kelpuutat kavereiksesi tollasia törkimyksiä. Varmasti netistä ja kirjoista löytyy rutkasti ohjeita itsetunnon parantamiseen.
Mä tiedän yhden mieshenkilön, joka on kova kritisoimaan muiden ulkonäköä. Itse se on lyhyt, hintelä, huonoryhtinen, kaljuuntuva, ruma naamasta (mulkosilmät, vino ja pitkä nenä, leuaton), länkisäärinen ja lättäjalkainen. Mitä sen arvosteluun sitten sanoisi? Nauraa vain. Muhahaha!!
kommentoida rumasti naisten ulkonäköä, niinku huumorilla kai. Ja itse oli lyhyt, paksu, kalju, huonohampainen jne.
Sitten kerran kun taas heitti jotain "tosi hauskaa läppää" ulkonästäni niin iloisesti hymyillen heitin "huumorilla vittuillen" takaisin, että no hyvähän sun on kommentoida kun oot tollanen tosi adonis, oikeen joka naisen unelma ja katsoin arvostelevasti päästä varpaisiin.
Eipä mulle enää sanonu sen jälkeen:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanotaan lapsille, että jos ei keksi toisesta mitään kivaa sanottavaa, kannattaa pitää suunsa kiinni ja olla sanomatta mitään. Saman voisit kertoa sille ystävällesi.
Vai kai olet antanut samalla mitalla takaisin?
Vai pitäiskö ystävääsi hieman valistaa, miltä ihmisistä tuntuu tuollaiset kommentit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhtaudu kaverisi puheisiin samoin.. :)
Mä jään tollaisissa tölväisytilanteissa ihan mykäksi tyrmistyksestä. VAsta jälkikäteen keksin jonkun lohkaisun, mutta silloin olenkin jo yksin kotona tai tilanne ohi.
VOiko niille sanoa takaisinn, että itselläsi on epäkohta a? Miksi ei jos toinen on aloittanut? Vai pitkäisikö sanoa, että tuo kuulosti loukkaavalta. Siihen vissiin tulee vastaukseksi aina että älä nyt leikistä suutu.
Sun ei mun mielestä tarvi tollasta kuunnella, hyvin loukkaavaa
Onko hän itse täydellinen?
Vai kai olet antanut samalla mitalla takaisin?Vai pitäiskö ystävääsi hieman valistaa, miltä ihmisistä tuntuu tuollaiset kommentit?
Eli kyllä hänestäkin "vikoja" löytyy. Helpon maalitaulun saisin esimerkiksi hänen couperosaihostaan ja selluliittipakaroistaan, mutta en ole viitsinyt lähteä samalle linjalle... Ehkä pitäisi, että hän oppisi pitämään mölyt mahassaan. Inhottavinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että ystäväni heittää näitä loukkauksia ikään kuin kevyesti huumorin varjolla ja nauraa päälle.
AP
Mulla on ystävä joka ei tunnu yhtään ajattelevan mitä sanoo. Yleensä meikkaan hieman mutta kun olen välillä lähtenyt vaikkapa lenkille hänen kanssaan meikittä (olen silti laittanut hiukset kivasti jne. ja itselläni on ollut ihan luonnonkaunis olo) niin ystäväni on kauhistellut heti ensitöikseen miten väsyneeltä ja riutuneelta näytän, tyyliin "ai kauhea kun sä näytät kurjalta, oletko ollut kipeänä" :D sama ystävä on kommentoinut otsaani monet kerrat, oli puhe sitten hatuista, otsatukasta tms. mihin nyt vaan otsan voi ottaa puheeksi niin ystävä muistaa sanoa että "sulla kun on niin korkea otsa" että kiitos vaan:D
hieman hölmöksi ja silti annat painoarvoa hänen sanomisilleen? Tiedäthän että olet itse vastuussa reaktioistasi?
Minulle on sanottu että hiusrajani on korkea, muistutan milloin japanilaista, milloin Michael Jacksonia (!!) ja minulla on hauen leuka.
Mikään näistä ei ole oikeasti totta ja sanojana on yleensä ollut ihminen joka ei tasoltaan vastaa omaa standardiani uskottavasta kriitikosta. Kuvauksesi ystävästäsi ei ole imarteleva.
Enkä todellakaan ole mikään paksunahka vaan äärimmäisen herkkä ihminen. Lupa on miettiä ja arvioida puhujaa silloin kun saa itsestään kritiikkiä, vuosikausien kiusaaminen teroitti tämän aika selkeäksi.
Tiedät ystäväsi hieman hölmöksi ja silti annat painoarvoa hänen sanomisilleen? Tiedäthän että olet itse vastuussa reaktioistasi?
Mutta miten omia tunteitaan eli sitä reaktiota, joka ystäväni kommentista syntyy, pystyy hallitsemaan? Se tässä oikeastaan on koko jutun pointti: kuinka harjoitella sitä, ettei pahoittaisi mieltään?
AP
Ja sit sillä oli vielä itellään niin rautainen itsetunto että sitä ei haitannu ees pieni munansa. Ei ollu mitään väliä miten yritti lohkasta takas, ei uponnu.
Ja jos asiallisesti sano, niin se puolustautui aina vaan sillä että "se nyt vaan tämmönen että sanoo asiat suoraan". Voi vittu.