Naiset ihmettelee kun miehet muistelee armeijaa, mutta entäs synnytysjutut?

maailmaan on saapunut (kun kaikki menee hyvin) uusi ihminen. Armeijassa miehet leikkivät sotaa. Ei siis mitään eroa?

Ja vaikka nainen olenkin, synnytysjutut ja etenkin seikkaperäiset synnytyskertomukset on jotain niin typerää kuultavaa. Kiinnostaa mua tosiaan yhtä paljon kuin miesten tarinat siitä miten juostiin yöllä hangessa rynkky selässä.

et keksi jotakin omaperäisempää keskusteltaava.

En ole törmännyt vielä naisiin, jotka ihmettelee miesten armeijajuttuja.

Armeija merkitsee yhteisöllisyyttä, synnytys henkilökohtaista kokemusta.

mun " niin kamalan ja varmasti kivuliaan" synnytyksen ja kuin "herranjumala olen siitä toipunut, et ainakaan ennalleen"...

huoh.

ennemmin kuuntelen armeija juttuja.

armeija, vaikkakin oli usein fyysisesti raskas, häviää aika kirkkaasti kokemalleni riskiraskaudelle ja ennenaikaiselle kaksossynnytykselle. Armeijakokemus häviää vaativuudessaan kirkkaasti myös suorittamalleni erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinolle sekä patikkaretkelle Kaukoidässä, mieheni joka oli reissulla mukana on myös armeijan kokeneena asiasta tasan samaa mieltä. Yksityiskohtiin en viitsi mennä, voi olla että joku tunnistaa minut jo nyt ;)

Moni tuntuu omaksuneen sellaisen asenteen että naisten kertomat tarinat rankoista kokemuksista eivät voi olla yhtä todellisia kuin miesten kertomat. On kuitenkin muistettava että miehet, myös miehet, hyvin usein suhtautuvat kokemuksiinsa tunteella ja liioitelevat niitä vahvasti, etenkin silloin kun on kyse vaikutuksen tekemisestä.

keskustellut synnytyksistä kenenkään kanssa jälkikäteen. Vain silloin puhutaan, kun vauva on just syntynyt ja nähdään ensimmäisen kerran.



Miehet taas puhuvat armeijasta vielä kymmenen vuoden jälkeenkin.

Ikinä en ole kuullut kenenkään naisen ihmettelevän tätä asiaa. Vaan minäpä juttelen miespuolisten työkavereiden kanssa molemmista. =)