Itsetuhoinen(?) ystävä...

nyt meinaan suutuin ystävälleni, kun hän aloitti saman puheen. Hän puhui jälleen kuin elämänsä olisi täynnä vain negatiivisia asioita ja sanoi, että odottaa ja toivoo vain kuolevansa. Sanoin hänelle, että; lopeta nyt tuon paskan puhuminen, jos olisit tosissasi, olisit tehnyt sen jo. Sulla on moni asia hyvin, keskity niihin ja kyllä tämänkin yli taas päästään, en halua kuulla tuota enää.



Hän oli hyvin hämillään, mutta hiljeni ja alkoi jutustella normaalimmin asioista. Toivottavasti rauhoittuu nyt..



ap

että ihan mitä tahansa ei tarvitse kestää. Jos et jaksa, voit sanoa ystävällesi, että tämä on hyvin raskasta sinulle ja sinusta tuntuu, että et osaa auttaa. Voit kysyä, mitä ystäväsi sinulta tässä tilanteessa oikein odottaa? Ja että ehkä kannattaisi hakeutua hoitoon. Et voi olla hänen päivystävä mielenterveyshoitajansa.

että ihan mitä tahansa ei tarvitse kestää. Jos et jaksa, voit sanoa ystävällesi, että tämä on hyvin raskasta sinulle ja sinusta tuntuu, että et osaa auttaa. Voit kysyä, mitä ystäväsi sinulta tässä tilanteessa oikein odottaa? Ja että ehkä kannattaisi hakeutua hoitoon. Et voi olla hänen päivystävä mielenterveyshoitajansa.

Tää on totta. Ap, sä nikellyt, jos sä joudut loputtomiin kantaa harteillasi tota juttua. Mutta oletteko niin hyviä ystäviä, että voitte puhua tosta ongelmasta suoraan? Vai sillai ystäviä että tositilanteen ollessa kyseessä kunnon keskusteluyhteyttä ei olekaan. Jos te pystytte puhuu mistä vaan, voisit ehkä ottaa esiin ton, ettet voi loputtomiin jaksaa. Tsemppiä sulle

sanot että nyt loppuu toi itsemurhalla uhkailu. Jos sulla on mahdollisuus ottaa se muksu niin ota ja sano sille äidille, että kyllä jokainen tarvii lapsestaan taukoa vaikka kuinka muksu on hoidossa.

Koska olo on vaan niin paska koko ajan, ei pysty käyttäytymään normaalisti. Etenkin kaikista lähimmät saavat tästä eniten.



Jos kaverisi vielä puhuu itsemurhasta, ehdota, että lähdette heti siltä istumalta psykiatriseen päivystykseen. Ja sitten raahaat sen sinne. Kerro, miten huolissasi olet ja että et halua että kaverisi kuolee ja lapsi jää puoliorvoksi. Jos ei suostu lähtemään päivystykseen, niin saattaa puhua juttuja ajattelemattomuuttaan... Ja jos uhkaa itsensä satuttamisella, niin sähän voit soittaa poliisit.

Koska olo on vaan niin paska koko ajan, ei pysty käyttäytymään normaalisti. Etenkin kaikista lähimmät saavat tästä eniten.

Jos kaverisi vielä puhuu itsemurhasta, ehdota, että lähdette heti siltä istumalta psykiatriseen päivystykseen. Ja sitten raahaat sen sinne. Kerro, miten huolissasi olet ja että et halua että kaverisi kuolee ja lapsi jää puoliorvoksi. Jos ei suostu lähtemään päivystykseen, niin saattaa puhua juttuja ajattelemattomuuttaan... Ja jos uhkaa itsensä satuttamisella, niin sähän voit soittaa poliisit.

Mä en ehkä raahaisi mihkä päivystykseen. Nöyryyttävää ja musta ne hoitoihmiset on enemmänkin itsekin sellaisia surkeita tapauksia, joiden näkemisestä ei ainakana tule paremmaksi. Kuinka hyvä suhde sulla on ystävääsi? Olisiko järkevämpää vaikka suuttua sille, sanoa suoraan että toi uhkailu ei vetele. Siinä on enemän sellaista normaalielämän meininkiä, se saattaisi jopa saada hänet itkemään ahdistuksensa ulos. Ihminen jota vaan mykkänä tuijotetaan, kun se oirehtii, tulee vaan siitä sairaammaksi.

Mutta käsittääkseni itsemurhapuheet pitäisi aina ottaa vakavasti. Toisaalta voi oikeutetusti kysyä, mikä oikeus ystävälläsi on tuollaisia puheita lastata esim. sun niskaan. Toisaalta parempi että puhuu. Paljon on niitäkin jotka ei puhu ja sitten hautajaisissa itketään, että kun olisi edes kerran sanonut että sillä on näin paha olla

kun tuntuu, että hän kasaa taakkaansa minun harteilleni. On ennenkin kertonut synkkiä asioitaan vain minulle ja vannottanut, etten saa kertoa muille. Olen niitä käsitellyt kyllä hänen tietämättään muiden ihmisten kanssa, olisin muuten tullut hulluksi. Olen sanonut, että lopettaisi nuo puheet, että se ei olisi ratkaisu mihinkään. Tekisi tosiaan mieli sanoa, että ei ole reilua uhkailla tuollaisella ja on väärin, että vastuuttaa minua tuolla tavalla.



Olemme hyviä ystäviä, mutta käsittelemme asiat niin eri tavoilla, etten tiedä miten reagoisin. Hän ajattelee hyvin paljon sitä, mitä hän on tehnyt ansaitaaksen pahaa tai miksi hänelle kasaantuu kaikki vastoinkäymiset. Olen yrittänyt sanoa, että kaikilla on omat taakkansa kannettavina(ja suoraan sanottuna hänen vaikeutensa eivät ole ollenkaan pahimmasta päästä..).



ap