Lue keskustelun säännöt.
elämäni on yhtä tuskaa ja kaikki epäonnistuu..oon tosi maassa
10.03.2012 |
siis ensinnäkin talous on aina jatkuvasti ahdingossa. AINA. oon 25 ja en oo koskaan saanu pidempää kokoaikaista työtä niin että olisin pärjännyt ilman tukia. ja niidenkin kanssa ongelmia ku ainainen paperisota ja päätösten viipymiset
olen aina sukulaisten armoilla ja hirveä itseinho ja häpeä siitä että ei pärjää ja vaikka on kaksi tutkintoa mihinkään ei huolita töihin ja mitä vanhemmaksi tulee sitä vaikeammaksi se käy.
lisäksi olen eronnut ikävästä miehestä joka jätti minut sen vuoksi että olin raskaana enkä halunnut tehdä aborttia ja lopulta meni raskaus kesken
nyt oon tosi maassa eikä mielessäkään että jaksaisin tapailla taas miehiä. en usko löytäväni tästä maailmasta itselleni sopivaa ja luotettavaa..oon niin pettynyt että pelkään parisuhdetta. lisäksi kannatan vielä aika vanhoja arvoja että mua pidetään kummajaisena..
motivaatiokin on kuollut ja oon ihan läski enkä viitsi silti laihduttaa..eli kaiken lisäksi olen vielä rumakin
Kommentit (6)
Elämässä on joskus tosi kamalia ajanjaksoja, mutta ne onneks menee ohi. Tai niin niiden ainakin pitäisi mennä. Ja jos ei mene, kannattaa hakeutua lääkärin kautta johonkin terapiaan, esimerkiksi kunnalliselle psykiatrian poliklinikalle, on kyllä tuossa tosi raskaitakin asioita, kuten keskenmeno.
Jos se nyt yhtään lohduttaa, mä olen jo 30 ja elämä ihan sekaisin ja masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin. se on jotenkin hassua että omat ongelmat tuntuu aina pahimmalta vaikka kuulee muiden tarinoita.
loppujen lopuksi me ollaan kaikki yksin itsemme kanssa täällä...:( mutta tottahan tuo on että kaikki aikanaan..mitä milloinkin
ap
tosi monta asiallista hakemusta oon lähettäny vaikka minne. mutta olen tullut siihen tulokseen että olen sellainen väliinputoaja. että olen niin keskiverto muiden joukossa että mua ei huomata...ja joku perus tavallinen pulliainen vie paikat mun nokan edestä
ap
Yhteiskunta pakottaa ihmiset maatalousvaltaisesta elämänkultuurista kerrostaloasumiseen missä ihmisellä ei ole muuta kuin kalseat betoniseinät. Ihmiset tarvitsevat reviirin ja vapaudentunteen. Kirjoitin tunteen sillä jokaisen ihmisen lähipiirissä on riippuvuussuhteita joko itseluotuja tai pakonsanelemia. Ne ovat kuitenkin yleensä harmoonisia ja elämää kannustavia silloin kun kysymyksessä on ainakin osittain omavaraistalouteen perustuva elämäntapa. Ihmiset on savustettu pois maaseudulta kaupunkeihin ahertamaan voittoja herrojen kukkaroon. Ihminen on omanlaatuisensa mutta yhä eläinten ehdolla elävä: eli hän tarvitsee puhdasta ilmaa, puhdasta vettä, puhdasta ruokaa ja puhdasta liikuntaa minkä saa oman kasvimaan, pellon ja eläinten hoidosta. Kun todellisen elämän vastapainona on kylmät. koleat, muutaman neliön betonikellarit kerrostalossa, mieletön aherrus mielettömässä työympäristössä ja ainainen masennus ja stressi ei voi kuin ihmetellä sitä että ihmiset eivät ymmärrä eliöllisen olionsa eli fyysisen itsensä kärsivän. Suurin huijaus politiikassa on se, että maaseudun puolustaminen on ajettu alas Keskustan sisällä. Kerrostaloissakin tarvitaan ruokaa eikä maan ruokavaroja pidä kokonaan luovuttaa omien rajojen ulkopuolen varaan.
oot vielä oikeasti tosi nuori :) sulla on aikaa vaikka mihin. Jos sulla on vaan kevät masennus ja piristyt kesää kohden?