Uskomaton juttu. Sain vuosien jälkeen parisuhteen, ja vielä saman miehen kanssa.

Mentiin niin pohjalla, että pohdin eroasiaa vuosia ja lopulta ilmoitin miehelle, että haluan avioeron. Olen niitä, jotka ovat rutisseet täällä miehen seksuaalissta haluttomuudesta (vuosia seksittä), kotitöiden kaatumisesta minun niskaani, epätasaisesta kulujen jakamisesta, miehen jatkuvasta tietokonepelien pelaamisesta, keskustelun puuttumisesta jne. Ihan hirveä määrä ongelmia, hyviä asioita löysin tasan sen verran, että meidän mielestä on kivaa käydä kaupassa yhdessä.



No, mies ryhdistäytyi kun joutui miettimään käytöstään todella. Sen piti ns. juosta pää edellä seinään ennen kuin ymmärsi. Kaksi viikkoa se märehti itsekseen eroa vaihtoehtona, sitten ilmoitti että ei käy, ja rupesi hommiin. Seksiä on monta kertaa viikossa, ei pelaa ollenkaan, tekee kotitöitä, on lasten kanssa, juttelee ystävällisesti ja asiallisesti ja jopa tunteistaan. Meillä on nyt hellyyttä ja läheisyyttä enemmän kuin ikinä, ja se tuntuu ihan aidolta eikä miehen puolelta feikkaamiselta. Itse olen kyllä joutunut kasaamaan motivaatiota vuosien pettymysten jälkeen.



Ajatelkaas, miten ihanaa on, jos meidän lapset (3 kpl) saavat sittenkin pitää arjessaan sekä äidin että isän, ja niin että me molemmat ollaan vielä tyytyväisiäkin elämäämme. Aika hienoa. Tosin vasta aika näyttää, onko tämä pysyvä muutos.



Tahdoin vain jakaa tämän, jos se toisi toivoa jollekin joka minun laillani ehdottomasti tahtoisi pitää perheen kasassa, mutta on totaalisen kyllästynyt puolisonsa käytökseen.