Lue keskustelun säännöt.
Paljonko kolmevuotias oikeasti tarvitsee kavereiden kanssa leikkimistä?
10.03.2012 |
Kolmevuotias on kotihoidossa. Käy kahdesti viikossa kerhossa ja pari kertaa viikossa näkee kaveriaan jonka kanssa leikit sujuu. Joka päivä näkee lapsia ja ihmisiä koska kyläillään ja käydään kaupungilla, mut yhteisiä leikkihetkiä toisten lasten kanssa ei ole kuin muutaman kerran.
Mietin että riittääköhän tää - lapsi on kuitenkin touhukas ja selvästi kaipaa enemmän leikkiseuraa kuin minut ja pienemmän sisaruksen. En haluais pistää häntä päivähoitoon pelkästään sen vuoksi että saisi enemmän toisten lasten seuraa, koska ei sille muuten ole mitään tarvetta. Lapsi kuitenkin voi oikein hyvin näin kotonakin.
Kommentit (4)
Kiva saada vastaus joltakulta jolla on enemmänkin kokemusta.
Meillä lapsella ei meinaa leikit toisten poikien kanssa aina onnistua, pojat on tuossa iässä helposti kaatamassa ja lyömässä toisiaan ja viemässä lelua kädestä jne. Siksi meillä oikeastaan käy leikkimässä vain pari kaveria jonka kanssa leikkii ihan sulassa sovussa.
En vaan haluais, että hänestä tulee jotenkin yksinäinen, kun toi kaveriporukka tuntuu pojille olevan sitten myöhemmin niin hirveän tärkeä.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikäisillä juurikin menee helposti vielä riehumisen puolelle. 3-vuotias ei oikein vielä osaa leikkiä toisten kanssa. Varsinkin pojat innostuvat ja lopputulos on kaikkea muuta kun rauhallista leikkiä.
Jos parin kaverin kanssa leikit sujuu,se on oikein hyvä. Kaveriporukka muuttuu vielä kouluiässäkin jatkuvasti. Pojat ovat yleensä suvaitsevampia eli kun ollaan porukassa siihen kyllä yleensä pääsee mukaan.
Mun mielestäni eskarissa ei oikein vielä ole selkeästi minkäänlaisia ryhmiä. Ekaluokalla alkaa jotain muodostua ja tosiaan kyllä ne ryhmät muuttuu ja elää eli ei sitä vielä 3-vuotiaan kohdalla tarvitse murehtia.
Jos lapsi selvästi kaipaa seuraa, sitä kannattaa järjestää vähän enemmän. Toisaalta on hyvä oppia leikkimään ja viihtymään yksinkin. Pikkkusisaruksestakin on pioan seuraa iahn eri tavalla.
Ei näissä mitään traumoja tule, jos ei ihan optimaalisesti saa asioita järkättyä. Kunhan on tilaisuuksia olla muidenkin kanssa ja kehittää niitä taitoja ja välillä aikaa, jolloin pitää itse keksiä tekemistä.
Osa-aikainen hoitokaan ei ole huono ajatus, jos lapsi on kovin sosiaalisesti aktiivinen. jos vain kuljetus on kohtuullisen helppoa, mieti aamupäivähoitoa ja pari päivää viikossa kokopäiväisenä.
Neljä lasta mulla ja kaikki ovat saaneet olla kotona esikouluikään asti. Ollaan käyty kerhoissa ja tavattu tuttuja ja se on riittänyt aivan mainiosti.
On tärkeää,että lapsi oppii leikkimään myös itsekseen. Myös ulkoilu pari kertaa päivässä saa päivään ohjelmaa. 3-vuotias on vielä ihan tyytyväinen,kun saa tonkia pikkulapiollaan pihalla,ei siihen kavereita tarvita.
Omista lapsistani huomasin,että juuri tuossa esikouluiän paikkeilla,ehkä enemmän vasta ekaluokalla alkoivat selkeästi haluta leikkiä kavereitten kanssa.