Kuinka monta masentunutta mielestäsi auttaisi vain

Enemmän kuin mikään olisi auttanut koulukiusaamisen torjuminen. Pienellä paikkakunnalla kun olin Se Kiusattu, en päässyt leimasta koskaan eroon. Kaikki kiusasivat. Tämä on täysin pilannut luottamukseni ihmisiin ja siksipä tuo yhteisöllisyys vain ahdistaisi, koska en pidä ihmisistä enkä halua olla heidän kanssaan tekemisissä.

ap

juuri siksi yhteiskunnan pitäisi järjestää niitä paranemista mahdollistavia tekemisiä, koska masentunut on masentunut ja ajattelee, että ei mikään kuitenkaan auta. Lisäksi masentunut ei yleensä ole ihmisistä parasta seuraa, joten ei sitä halua tuppautua noin vain kenenkään seuraan tuijottelemaan etäisyyteen, kun ei jaksa muuhunkaan keskittyä, tai vastaavasti puhumaan siitä, miten järjetöntä elämä on. Voihan sen masentuneen pakottaa menemään vaikka johonkin harrastukseen, mutta jos on vakavampi masennus, niin aika vaikea siellä on mitään normaaleja kontakteja luoda, kun aivot ei pelaa kunnolla, eikä toisaalta ihmisten kanssa puhumisesta tms saa mitään irti. Mutta jos masennus on lievempää, niin kykenee vuorovaikutukseen, ja silloin siitä tottakai on hyötyä.

Pieni säännöllinen kävelylenkki, keilailuilta tai kahvihetki ystävän kanssa auttaisi ennaltaehkäisevästi monia masentumasta ollenkaan.

yhteisöllisyys, mielekäs tekeminen, tavoitteet tai vaikkapa juoksuharrastus?

En halua vähätellä masentuneita, mutta sikäli kun masentuneisuus on nykyään kansansairaus, mietityttää kovasti, onko muitakin vaihtoehtoja kun vain nappia naamaan.

ennaltaehkäisyssä ja toisaalta toipumisvaiheessa ja masennuksen uusimisen ehkäisyssä. Mielenterveysongelmien hoito on Suomessa todella laitostavaa ja varsinkin jos on vakavampi ongelma, niin siitä kierteestä palaaminen voi olla kokonaan oma tiensä, joka masentuneelle tulee paranemisvaiheessa eteen.



Mutta toisaalta se kysymys on myös siinä, että on helppo selittää jotain yhteisöllisyydestä, mutta mitä se sitte käytännössä on? Ja ketä ovat ne "jotkut muut", jotka siihen osallistuvat?



Toisaalta olen miettinyt myös sitä, että olisiko koulukiusaamisesta aiheutuneet traumat mahdollista hoitaa pois, jos hoitoa olisi tarjolla heti kouluaikana (tietysti jossain terveyskeskuksessa, ettei siitä tulisi vain lisää leimautumista) ja sen jälkeen ja työhön olisi erikoistuneita terapeutteja? Siinä on kuitenkin kyse aika selkeästä syystä johtuvasta reagoinnista, johon pitäisi voida puuttua heti, eikä antaa ihmisten selvitä oireilun kanssa kunnes jossain vaiheessa se etenee koulujen kesken jättämiseksi tai masennukseksi.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ei siinä paljoa mikään juoksuharrastus auta.



Toki jos ihminen on "masentunut" tai oikeasti lievästi masentunut juuri noista yllämainituista syistä (mielekkään tekemisen puuttuminen, tavoitteet jne.) niin tottakai niiden kuntoonhoitaminen voi auttaa. Mutta vakava masennus ja ihan muista syistä...no jooooooo, eipä ihan lenkkipolulla ole parannettavissa.