Miten voimistat itseäsi, kun elämä vyöryy yli?
Onko sinulla vaikkapa jokin motto, lause, laulun sanat, tai Raamatunkohta jolla itse mielessäsi pyrit vahvistamaan itseäsi?
Vai huojentaako sinua eniten purkaa asiaasi jollekin toiselle ihmiselle?
Vai yksinäisyyteen vetäytyminen ja ilmaiseminen itseä vaikkapa maalaamalla, kirjoittamalla.
Jaetaan selviytymiskeinojamme!
Kommentit (19)
muuta joka on kärsinyt tai ollut pulassa, whatever se tilanne nyt onkin? Tuntuuko, että mielessään voi kokea vertaistukea, vaikka ei puhuisikaan kenenkään kanssa tai edes tuntisi kyseistä henkilöä, vaan olisi vaikka lukenut hänestä, joka kokenut jotain vastaavaa?
Minulla ainakin auttaa. Joskus sudenhetkinä muistan lukeneeni vaikkapa jostain naistenlehdestä jonkun ihmisen elämäntarinan, ja koen yhteyttä häneen vaikkemme tunne toisiamme. Liityn jotenkin mielessäni sellaiseen naisten jatkumoon, joka antaa voimia.
mutta yritän olla ajattelematta asiaa ja vain puskea eteenpäin. Toivoa että aika tekee tehtävänsä.
Mä olen ollut lievästi masentunut jo vuosia, mutta epäilen että masentuisin paljon pahemmin jos rupeaisin oikein analysoimaan tilannettani. Helpompaa kun vain toimin robottina.
En pyri olemaan ajattelematta, koska se ei omalla kohdallani toimi sitten alkuunkaan.
muuta joka on kärsinyt tai ollut pulassa, whatever se tilanne nyt onkin? Tuntuuko, että mielessään voi kokea vertaistukea, vaikka ei puhuisikaan kenenkään kanssa tai edes tuntisi kyseistä henkilöä, vaan olisi vaikka lukenut hänestä, joka kokenut jotain vastaavaa?
Minulla ainakin auttaa. Joskus sudenhetkinä muistan lukeneeni vaikkapa jostain naistenlehdestä jonkun ihmisen elämäntarinan, ja koen yhteyttä häneen vaikkemme tunne toisiamme. Liityn jotenkin mielessäni sellaiseen naisten jatkumoon, joka antaa voimia.
Olen aikoinaan luvannut käyttää aina tätä Kirkkosisko nimimerkkiäni, mutta tässä on jokin aikaviive jolla kirjautuu ulos jos ei hetkeen kirjoita, niinpä mokasin. Tämä siis minun.
Istun illalla ulkona viinilasin ja tupakka-askin kanssa. Kuuntelen luonnon ääniä.
mutta yritän olla ajattelematta asiaa ja vain puskea eteenpäin. Toivoa että aika tekee tehtävänsä.
Mä olen ollut lievästi masentunut jo vuosia, mutta epäilen että masentuisin paljon pahemmin jos rupeaisin oikein analysoimaan tilannettani. Helpompaa kun vain toimin robottina.
Mulle tuli jotenkin tosta semmonen mieleen, että pelkäätkö näyttää olevasi vihainen, surullinen jne. Maksatko kuitenkin liian kovan hinnan jos muutut robotiksi pelätessäsi tunteitasi? Tuli jotenkin surullinen olo kun luin kirjoitustasi. Haluaisin rohkaista ihan toiseen suuntaan.
Ja se, että keskittyy tunteeseen, eikä pyöritä asiaa päässään.
Tulee pakolliset hommat tehtyä. Siinä se, jos ei vähän etäännytä, niin ei tule laitettua edes lapsille ruokaa.
kanssa toistemme kanssa, oli asia mikä tahansa.
Ilman miestäni en jaksaisi. Meillä tuntuu olevan sellaista mustaa huumoria, jonka avulla selviämme eteenpäin. Muutama motto tavallaan on esim. tylsä toteamus, että p..an määrä on meidän elämässä vakio. Aika moneen asiaan ollaan todettu, että kai me tästäkin taas selvitään.
Olen päättänyt, että opettelen sanomaan myös ei muille ihmisille. Minun ei ole pakko olla kaikkien terapeutti tai tukija ja yksi iso asia on se, etten halua enää kuulla kenenkään salaisuuksia ja sellaisia sisälläni säilyttää. Olen sanonut jo muutamalle kaverilleni, etten jaksa suurien murheiden taakkaa yksin kantaa, vaan jaan asiat mieheni kanssa. Kaveri voi sitten valita, kertooko asiat mulle vai ei. Nimittäin on aika ikävää, kun sinulle joku kertoo raskaita ja ahdistavia asioita ja sanoo, että näistä et sitten kerro. Sehän on sen taakan siirtämistä toiselle ja se kuuntelija jää sitten niitä ikävyyksiä päässään pyörittelemään ja murehtimaan mahdollisten omien murheiden lisäksi.
Itselläni on muutamia keinoja käsitellä ahdistavia asioita. Keväällä, kesällä ja syksyllä painun pihalle. Keskityn pihanhoitamiseen oikein tarmolla. Yksi hyvä konsti on silittäminen, sellaista mekaanista selkeää työtä, jossa samalla ajatuksetkin selkiää. Erilaiset kodin järjestelyhommat toimii tässä kanssa.
Joskus toimii perinteinen pään nollaaminen. Eli painun baariin ja hukutan murheeni.
rukoilen, ja yritän muistaa, että "me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut". KOhta on raamatusta room. 8 muistaakseni.
Aika usein painun lenkille, tai jatkan kuin robotti. Muutama rakas ystävä auttaa myös.
joudun turvautumaan rauhoittaviin. muuten lyö päälle ahdistus, paniikkioireet. keskustelu myös luotettavan ihmisen kanssa auttaa.
LiveChat palvelussa www.facebook.com/kirkkosuomessa.
Chat löytyy kuunteleva kirkko -välilehdeltä ja se on auki aina kun on vapaana oleva työntekijä, jos linjat varattu, chatia ei näy, silloin voi kokeilla uudestaan myöhemmin.
Chat on sellainen kerrallinen verkkoauttamisen muoto, siinä ei solmita pysyviä suhteita vaan jutellaan tässä ja nyt ja tarvittaessa ohjataan eteenpäin
Päivystän itse, kun minulla on vuoro, samalla KirkkoSisko nimimerkillä kuin täälläkin
En oo aiemmin törmännyt suhun täällä. Ootko joku srk:n työntekijä vai mikä? Ja tuotko siis yleensä kristillistä näkemystä asioihin? Ihan hieno homma.
ja lapset antaa voimaa, viimekin yönä kun 4v kiipesi nukkumaan viereen ja antoi vielä pusun poskelle tullessaan, sillä jaksaa taas pitkälle.
En oo aiemmin törmännyt suhun täällä. Ootko joku srk:n työntekijä vai mikä? Ja tuotko siis yleensä kristillistä näkemystä asioihin? Ihan hieno homma.
Mä oon ollut tällä palstalla reilun vuoden noin kerran viikossa päivän. Klikkaamalla nimimerkkiäni siellä lukee, olen Tikkurilan seurakunnan perhetyön diakoni.
Yritän omalta osaltani olla tukemassa, rohkaisemassa ja lohduttamassa elämän tuiskuissa ja tuulissa.
Hienoa! Tälle palstalle tarvitaankin rohkaisua ja ymmärrystä:)
epäterveellinen ruoka. Siis mässäily
Niistä saa valtavasti voimaa aina viikoiksi eteenpäin.
Toisaalta voi ajatella, ettei elämä ja maailma mihinkään vyöry. Me vyörymme ajassa ja maailmassa tunteinemme. Tunteet menevät ja tulevat.