Lue keskustelun säännöt.
Kiusaamisen kriminalisointi.
09.03.2012 |
Mitä mieltä? Auttaisiko kiusaamiseen?
Nykyiselläänhän kiusaajat pääsevät kuin koira veräjästä ja kiusattu on ainoa, jota "rangaistaan". Eikö olisi aika saattaa näitä kiusaajia vastuuseen teoistaan?
Tuo kiusaaminen voi olla tosi raakaa ja ihan fyysistä pahoinpitelyäkin - ja mitään rangaistuksia ei tule. Kiusaamista ei näköjään saada pois, eikä edes vähentymään. Eikö silloin kannattaisi tehdän siitä rangaistava teko? Nykyiselläänhän se tavallaan hyväksytään, kun siihen ei millään tavalla puututa ja rangaistuksiakaan ei tule.
Kommentit (3)
Ensinnäkin: lapsen pahoinpitely on poliisiasia ja voi johtaa siihen, että pahoinpitelijä joutuu lastensuojelun asiakkaaksi. Kannattaa siis muistaa, että jos lasta oikeasti on pahoinpidelty ja todisteita on, voi myös ottaa poliisin yhteyttä, mikäli opettajat eivät tarpeeksi painokkaasti puutu asiaan.
Mutta miten todistat, selvität ja rankaiset psyykkistä kiusaamista? Sivuun eristämistä? Ketkä siinä ovat rangaistavia, sekö joka järkkää vaikka kaverikemut, mutta ei kutsu ihan jokaista? Vai sekin, joka menee ko. kemuihin, vaikka tietää, että XX on jätetty kutsumatta?
Kiusaamisen rajaaminen on erittäin vaikeaa, ja siksi kriminalisointi on vaikeaa.
Mieluummin käytettäisiin aktiivisemmin niitä keinoja, joita jo nykylaki suo.
Kyse ei siten ole lainsäädännöllisestä puutteesta, vaan resurssien ja HALUN ja TAHDON puutteesta.
Mitään ei tapahdu. Ei edes nämä järkyttävät tapahtumat ole vaikuttaneet mihinkään. Puhutaan ja puhutaan - ja silti tuntuu, että kiusaaminen vain pahenee. Edelleen se kiusattu on se, joka joutuu vaihtamaan koulua, edelleen on kiusattu se, joka syyllistetään.
Jos lapsi/nuori sanoo, että kiusataan ja vanhemmat lähtee asiaa ajamaan eteenpäin, niin mitään ei tapahdu. Koulu/opettajat ei näe mitään, eikä kiusaamista kuulemma tapahdu, kiusaajan vanhemmat ei ota kantaa, eikä heidän lapsensa kiusaa - ja se kiusattu jää yksin vanhempineen tappelemaan kaikkia muita vastaan. Syyllisenä.
Sitten, kun jotain kauheaa tapahtuu, vähän aikaa kohistaan, kiusaaminen tuomitaan, puhutaan ja puhutaan - kunnes asia taas hautautuu ja kaikki jatkuu entisellään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: lapsen pahoinpitely on poliisiasia ja voi johtaa siihen, että pahoinpitelijä joutuu lastensuojelun asiakkaaksi. Kannattaa siis muistaa, että jos lasta oikeasti on pahoinpidelty ja todisteita on, voi myös ottaa poliisin yhteyttä, mikäli opettajat eivät tarpeeksi painokkaasti puutu asiaan. Mutta miten todistat, selvität ja rankaiset psyykkistä kiusaamista? Sivuun eristämistä? Ketkä siinä ovat rangaistavia, sekö joka järkkää vaikka kaverikemut, mutta ei kutsu ihan jokaista? Vai sekin, joka menee ko. kemuihin, vaikka tietää, että XX on jätetty kutsumatta? Kiusaamisen rajaaminen on erittäin vaikeaa, ja siksi kriminalisointi on vaikeaa. Mieluummin käytettäisiin aktiivisemmin niitä keinoja, joita jo nykylaki suo. Kyse ei siten ole lainsäädännöllisestä puutteesta, vaan resurssien ja HALUN ja TAHDON puutteesta.
Mitään ei tapahdu. Ei edes nämä järkyttävät tapahtumat ole vaikuttaneet mihinkään. Puhutaan ja puhutaan - ja silti tuntuu, että kiusaaminen vain pahenee. Edelleen se kiusattu on se, joka joutuu vaihtamaan koulua, edelleen on kiusattu se, joka syyllistetään. Jos lapsi/nuori sanoo, että kiusataan ja vanhemmat lähtee asiaa ajamaan eteenpäin, niin mitään ei tapahdu. Koulu/opettajat ei näe mitään, eikä kiusaamista kuulemma tapahdu, kiusaajan vanhemmat ei ota kantaa, eikä heidän lapsensa kiusaa - ja se kiusattu jää yksin vanhempineen tappelemaan kaikkia muita vastaan. Syyllisenä. Sitten, kun jotain kauheaa tapahtuu, vähän aikaa kohistaan, kiusaaminen tuomitaan, puhutaan ja puhutaan - kunnes asia taas hautautuu ja kaikki jatkuu entisellään :(
Kyllä monia kiusaamistapauksia ratkotaankin. Ja kiusaajia pannaan vaihtamaan koulua... joten vaikka osa ei ratkea, ei voi sanoa oikeasti, että KAIKKI jää ratkeamatta.
Lisäksi ei voi sanoa, että koska kiusaamisesta puhutaan entistä enemmän, kiusaamista myös ON ja tapahtuu entistä enemmän.
Kyllä minä ymmärrän, että olet tyytymätön tilanteeseen, eikä minustakaan voi sanoa, että homma on hanskassa. Paljon enemmän pitää vielä tehdä, MUTTA en ole sitä mieltä, että lakia muuttamalla saavutetaan jotain hyötyä.
Kuten sanoin, on todella vaikeaa rajata kiusaamista, siis määritellä se, mistä rangaistaan ja mistä ei.
-2-
Ensinnäkin: lapsen pahoinpitely on poliisiasia ja voi johtaa siihen, että pahoinpitelijä joutuu lastensuojelun asiakkaaksi. Kannattaa siis muistaa, että jos lasta oikeasti on pahoinpidelty ja todisteita on, voi myös ottaa poliisin yhteyttä, mikäli opettajat eivät tarpeeksi painokkaasti puutu asiaan.
Mutta miten todistat, selvität ja rankaiset psyykkistä kiusaamista? Sivuun eristämistä? Ketkä siinä ovat rangaistavia, sekö joka järkkää vaikka kaverikemut, mutta ei kutsu ihan jokaista? Vai sekin, joka menee ko. kemuihin, vaikka tietää, että XX on jätetty kutsumatta?
Kiusaamisen rajaaminen on erittäin vaikeaa, ja siksi kriminalisointi on vaikeaa.
Mieluummin käytettäisiin aktiivisemmin niitä keinoja, joita jo nykylaki suo.
Kyse ei siten ole lainsäädännöllisestä puutteesta, vaan resurssien ja HALUN ja TAHDON puutteesta.