Tehkää vanhemmat ns.pistokokeita ja olkaa tarkkana lapsenne suhteen!!

kun kaverit näkevät hänen mammansa vakoilemassa välitunnilla...



Ja miten se ystävien puute helpottuu siitä, että lapsen äiti sen tietää? Pakotatko lapsia kaveriksi?



No joo. Sinänsä olet ihan oikeassa siinä, että lapset kaunistelevat noita juttuja vanhemmilleen, koska haluavat säästää vanhempiaan huolilta. Ja opettajat voivat olla aika heikosti perillä välituntikiusaamisesta tai yksinäisyydestä... Välituntivalvontakin tuppaa olemaan aika riittämätönsä ja ennen koulun alkua sitä ei ole ollenkaan (ei ainakaan meidän lasten koulussa ole ennen koulun alkua).

syksyllä ja saatoin moikata lastani jos minut huomasi "olen menossa lääkäriin ja oikaisin pihan poikki" tms.saatoin heittää. Lapseni kylläkin ekalla mutta toki tajuan että isommat osaavat jo hävetä pihalla hiippailevaa äitiä.. ;)



Mutta kuitenkin pointtina on se, että tietäisi missä mennään. Ja voisi auttaa lasta. Hyvin usein tilanteissa, jossa lasta (vuosia) kiusattu, sanovat vanhemmat ettei heillä ollut asiasta ollenkaan tietoa. Tätä tulisi välttää. Vanhempien kuuluu tietää missä mennään

Kaikki eivät voi olla töistä noin vain pois.

syksyllä ja saatoin moikata lastani jos minut huomasi "olen menossa lääkäriin ja oikaisin pihan poikki" tms.saatoin heittää. Lapseni kylläkin ekalla mutta toki tajuan että isommat osaavat jo hävetä pihalla hiippailevaa äitiä.. ;) Mutta kuitenkin pointtina on se, että tietäisi missä mennään. Ja voisi auttaa lasta. Hyvin usein tilanteissa, jossa lasta (vuosia) kiusattu, sanovat vanhemmat ettei heillä ollut asiasta ollenkaan tietoa. Tätä tulisi välttää. Vanhempien kuuluu tietää missä mennään

jossa on vaikea keksiä tekosyytä koulun pihan läpi kulkuun.

Lapsen koulu on tiiviisti rakennetussa keskustassa. Välituntialue/piha on vierekkäisten katujen talojen välissä eli siis kadulta katsottuna talon takana. Ei sinne nää, saati että pääsisi kävelemään, koska on ihan aidoilla rajattu.

mutta edes joskus, olisi hyvä käydä katsomassa miten siellä koulussa menee. Tietysti jos varsinkin isommasta lapsesta kyse ja lapsella iltaisin kavereita, ei kait syytä ole olla luottamatta lapsen hyvinvointiin.



Nyt joskus kun haen lasta koulusta niin mukava nähdä kun lapsi toisten kanssa keinuu ja touhuaa. Enää pistokokeille ei ole tarvetta

ap

syksyllä ja saatoin moikata lastani jos minut huomasi "olen menossa lääkäriin ja oikaisin pihan poikki" tms.saatoin heittää. Lapseni kylläkin ekalla mutta toki tajuan että isommat osaavat jo hävetä pihalla hiippailevaa äitiä.. ;) Mutta kuitenkin pointtina on se, että tietäisi missä mennään. Ja voisi auttaa lasta. Hyvin usein tilanteissa, jossa lasta (vuosia) kiusattu, sanovat vanhemmat ettei heillä ollut asiasta ollenkaan tietoa. Tätä tulisi välttää. Vanhempien kuuluu tietää missä mennään

Siis sellainen, että omilla toimillasi voisit ehkäistä lapsesi kiusaamista.

Niin se ei kuitenkaan ole. Pahimmillaan kyttääminen voi jopa aiheuttaa kiusaamista.

Olennaisempaa on, että puheyhteys toimii omaan lapseen, hänen opettajaansa ja toisiin vanhempiin.

Meillä esimerkiksi on ollut ihan alusta alkaen tapana, että illalla nukkumaan mennessä piirtelen lapsen selkään ja siinä pimeässä makkarissa jutellaan päivän sujumisesta. Lapsi kertoilee siinä, miten päivä meni ja mikä siinä oli hyvää ja huonoa. Ilmi tulee asioita, joita ei välttämättä HETI tapahtuman jälkeen tule sanottua ääneen, mutta illalla nukkumaan mennessä lipsahtaa suusta... ei tämä nyt ole mikään takuuvarma keino tämäkään, mutta itse suosittelisin mieluummin KUUNTELEMAAN omaa lasta kuin luottamaan siihen, että sivusta käsin voi NÄHDÄ, miten menee...

Kiusaamista voi tapahtua monella tavalla, ja varsinkin tytöillä se harvoin on näkyvää ja fyysistä. Psyykkiseen kiusaamiseen ja eristämiseen on hemmetin vaikea puuttua kotoa käsin, eikä sitä jollain parilla kävelyllä kouluh pihan halki kyllä havaitse.

-2-

Ala-asteellani oli mammoja, jotka tulivat välillä koululle katsomaan. Nämä pojat olivat sitten niitä, joita ensin ei kiusattu, mutta myöhemmin haukuttiin mammanpojiksi. Niin, kenenkään tytön vanhempi ei näin tehnyt, ainoastaan niiden muutamien poikien äidit,

Nämä äidit ovat olleet sellaisia, etteivät koskaan ole osanneet päästää irti lapsestaan ja pakko oli tulla myös esimerkiksi leirikoululle katsomaan, että murupuppelilla on kaikki hyvin. Olemme vuosiluokkaa -91 ja mielenkiintoisena faktana voin kertoa, että näistä pojista yksi ei saanut lupaa abivuonna mennä abiristeilylle, koska mamma pelkäsi. Kaikki pojat asuvat edelleen kotona, ei yhtään tyttö- tai poikaystävää näkynyt vuosien aikana ja nämä mammat ovat jotenkin onnistuneet eristämään heidät tavallisesta elämästä. Nyt ei edes kyse lahkolaisista.

Jos äiti on huolissaan, soitetaan koululle ja kysytään opelta, ei tulla kyyläämään koululle.

Tarinan opetus: hommaat tuolla tyylillä lapsillesi kiusaajia.

ja kuten sanoin, varsinkin isommat lapset jo häpeävät pihan nurkissa hiippailevaa äitiä.



Tuokin iltajuttelu kuulostaa tosi hyvältä! Laittakaa erilaisia vinkkejä miten juttelette lapsenne kanssa (vaikeistakin asioista) :)



Ja tuo pistokoe oli vain yksi ehdotus/ajatus. Se ei tietenkään poista juttelun ja läheisyyden tärkeyttä. Jutteluyhteys lapseen, toisiin vanhempiin ja opettajaan on todellakin tärkeää.

ap

Koulun yhteydessä lähellä yleistä pururtaa ja muuta liikunta aktiviteettia. Jos menen koululle niin sieltä tulee monia luokkakavereita juttelemaan. On lapsista vaan kivaa.



Aikanaan kävin joskus istumassa tyttöni tunnillakin, sekin oli oppilaista kivaa, taisi olla jo 5.luokalla. Tytöt parveilivat ympärillä. Myös joihinkin retkiin ja discoon menin mukaan.



Minulla siis toisenlainen kokemus lapsen koululla käymisestä.



Lapsiani ei ole kiusattu.

voi opettajalta kysyä:

Kenen kanssa lapseni leikkii?

Kiusaako/kiusaako joku häntä (vaikka vaan leikkisi)?

Osallistuuko miten tunneilla ja miten toimii ryhmätöissä?

Häiritseekö ja malttaako kuunnella?

Miten ottaa vastaan käskyjä?



Se kertoo myös osiltaan jotain miten mielellään lapsi menee kouluun.



Omaa lasta on kiusattu koulumatkalla, kertoi siitä meille, kerroin opettajalle ja tilanteeseen puututtiin seuraavana aamuna ja kaikki on yhä kavereita keskenään.